October Race 1. päivä: mukavaa vauhtia reippaassa tuulessa

Gullkrona Kryssarklubbenin (GK) järjestämä kauden päätöskisa October Race purjehdittiin Etelä-Airistolla viime viikonloppuna 1.-2.10.2016. Mukaan oli ilmoittautunut 20 venettä, joista 11 purjehti samassa LYS1-sarjassa Kaminamin kanssa. Tämä oli meille toinen kerta tässä kisassa Kaminamilla.

Lauantain sää
Onneksi pahimmat syystuiverrukset ehtivät mennä ohi aiemmin viikon aikana. Lauantaiaamun siirtopurjehduksen aikana lännensuuntaista tuulta oli kunnolla: 10-15 m/s. Päivän edetessä tuuli rauhoittui, mutta onneksi ei liikaa: keskituulta oli 7-10 m/s ja siihen 11-12 m/s puuskat päälle.

Miehistö
Oli kyllä hienoa, että saimme reippaisiin tuuliin kuuden hengen miehistön tutuista tyypeistä. Kipparin ja itseni lisäksi mukana olivat: Pete, Hannu, Jari ja Mikki.

Rata
Radaksi valikoitui 22,8 mailin rata 3, mikä kierrettiin myötäpäivään. (Startti on radan oikean alakulman paikkeilla)

Startti
Starttasimme reippaisiin tuuliin keskifokalla (F2) ja isopurje ykkösreivissä, kuten suurimmalla osalla. Taktiikkamme oli varmistaa, että emme ainankaan varasta startissa ja samalla vältellä isoimpien veneiden vieripaikkoja. Starttimme suju ihan hyvin ja pääsimme fokalla hyvään vauhtiin sivumyötäiseen. Avasimme heti sen jälkeen coden, jolla pääsimme ohi Swan 51 Belmontista ja samalla vanhan kisakamun X-40 Exquisiten kannoille.


Pitkä luoviosuus
Ensimmäisellä kääntömerkillä olimme toisena Exquisiten jälkeen. Siitä jatkoimme yhtä kylkeä kohti Haverön itäpoijua. Coden vaihduttua fokkaan Belmont pääsi ohitsemme heti legin alkuvaiheessa.

Code vaihtui fokkaan ennen Haverön itäpoijua. Edellämme Exquisite.

Belmont ohittaa meidät

Kärjessä Exquisite, toisena Belmont ja töpötoppi Kaminami kolmantena, kannoillaan Iroques (kuva: GK)

Pitkän luovin ensimmäinen kolmannes itäpoijulta radan läntisimmälle kääntömerkille oli huonointa osuuttamme. Alussa meillä oli säätöä purjeiden trimmien kanssa, kun emme olleet purjehtineet näillä purjeilla tällaisissa olosuhteissa. Jouduimme myös väistämään edellä meneviä isoja veneitä Belmontia, Exquisitea ja Dufour 44 Jolieta, jolloin emme päässeet purjehtimaan ihan suunnittelemallamme taktiikalla. Tuulikin oli alkuun epästabiilimpaa, mikä toi omat haasteensa. Alkuvaiheessa meidät ohitti myös hyvänä luovijana tunnettu Int 8mR Iroques.

Puuskaista tuulta ja isot veneet "kiusasivat" risteilemällä edessämme

Toisaalta opimme Kaminamista taas pari oleellista uutta asiaa kokeilemisen kautta, kuten sen että vesipainotankeista oli sittenkin apua, vaikka meitä ukkoja oli laidalla ja isossa reivi. Toisekseen mietimme ennen starttia purjevalintaa ja luovin aikana totesimme, että vaihtoehto B olisikin ollut parempi. Miehistöllä yhteistyö ja vendat sujuivat sentään hyvin - pitkä kokemus kilpapurjehduksesta paikkaa osittain tiiminä treenaamisen puutetta. Istuin laidalla etummaisena tyrskynhalkaisijan hommissa ja sain suolattua koko sadepukuni samalla kun muut iloitsivat, että Kaminami on ihmeen kuiva vene. Tältä osuudelta taisin kerätä tyrskyjen lisäksi myös suurimman osan mustelmista ja ruhjeistani, kun vaihdoin vendoissa puolta puomin alta katolla gekkomaisesti ryömien. Luovissa on se hyvä puoli, että se on määräaikaista. Belmont lähti pian luovin loputtua omille teilleen, poijjaat kun viettivät oikeastaan bileviikonloppua ja osallistuivat kisaan osana muita hauskoja tapahtumia.

Exquisite, Iroques ja Belmont näyttivät meille peräänsä yhä kauempana luovin edetessä (tilanne 47 min. startista)

Jiihaa - mahtivauhdilla myötätuuleen Orhisaarelle
Läntisimmällä (ylä-)kääntömerkillä nostimme ison genaakkerimme ja jatkoimme myötätuuleen leikkaillen noin 140-150 asteen tosituulenkulmiin kohti Orhisaarta. Tuulta oli noin 9 m/s, puuskissa 12 m/s. Isolla porukalla oli kiva päästellä menemään kunnon vauhdeilla. Pientä jännitystä toi jiippien tekeminen ulkokautta (eli genaakkeri kiertää itsensä ulkopuolelta ympäri). Se on kovalla tuulella turvallisempi tapa, mutta samalla hankalampi, sillä vapaa skuutti voi pudota keulan alle. Onneksi Lumikin (eli ison genaakkerimme) sarvet nappasivat skuutin kuten niiden pitääkin.

Ensin aamulla pizzaa ja jälkiruuaksi vauhtiherkkua miehistölle - tulevat varmaan jatkossakin Kaminamiin kisaamaan.

Pakkaannuimme veneen perään ja seurasimme purjeiden trimmauksen ohella silmä kovana nopeusmittaria. 12 m/s puuskassa huusin lukemia kuin vuosi olisi vaihtumassa: "13...14... 14,2... 14,3... 14,4...14,54 solmuaaaaa!" Siinä jiihattiin ja karjuttiin testosteroni-huurussa. Vesi kohisi ja peräaalto jäi vauhdistamme. Jossain vaiheessa taisimme saada yksittäisen surffinkin. Kyllä meillä äijillä oli hauskaa! 14,54 solmua on kovin vauhti, minkä minä olen Kaminamissa tähän mennessä kokenut, vaikka se jää vielä Kaminamin ennätyksestä. Takanamme Melges 24 Pyydys oli porskuttanut parhaimmillaan 15 solmua, mutta ei saanut meitä kiinni. Kaikkiaan tällä osuudella vauhtimme huiteli siinä 10-14 solmun paikkeilla.

Exquisite, Jolie ja Iroques ohittivat Orhisaaren ennen meitä

Kieli keskellä suuta epätasaisessa tuulessa
Orhisaaren jälkeen tuuli oli sivumyötäistä ja pääsimme ajamaan suoraa kurssia kohti seuraavaa kääntömerkkiä. Keli keveni Krampin suojassa, mutta tuulen suunta ja nopeus vaihteli paljon, kuten tässä kohtaa yleensäkin. Aika moni vene broachasi kerran tai useammankin, jotkut kuulemma oikein pareittain synkassa. Mekin teimme yhdessä puuskassa semibroachin, mutta nopealla genaakkerin löysäämisellä pääsimme saman tien ohjaamaan oikeaan suuntaan. Tässä sai kyllä olla tarkkana; jätimme "jiihaan" huutelun vähemmälle ja keskityimme purjehtimaan.

Orhisaaren jälkeen (kuva: Lassi Hellman)

(kuva: Lassi Hellman)

Tällä osuudella ohitimme edellämme olevista kolmesta veneestä Iroquesin, joka purjehti lauantaina koko radan ilman spinnua. Pian sen jälkeen pääsimme ohi myös Joliesta. Kärkipaikkaa pitänyt Exquisite sen sijaan oli karannut kauas - meillekin tavoittamattomiin.

Jolien ja Iroquen perät lähestyvät

Exquisite oli tavoittamattomissa jo luovisouuden jälkeen (tätäkin kuvaa on jo suurennettu)

"Jätte mysig" sivutuuliosuus kohti maalia
Grangrundetilta käännyimme sivutuuleen kohti maalia ja nostimme keskifokan (F2). Genaakkerin laskeuttuamme purimme vihdoin myös isopurjeen reivin. Taisimme olla kisan viimeiset reivin purkajat, mutta puolustukseksemme Kaminami on vähän "erilainen persoona". Minulla oli taas pianistina kädet täynnä köysiä ja niiden lukkoja. Jonkun pikkuhomman delegoin ovelasti jollekin toiselle, jolla näytti olevan vähänkin "joutoaikaa". Tuulta oli jota kuinkin 7-9 m/s. Saavutimme edellämme porskuttavaa Exquisitea jonkin verran, mutta tilanne oli jo hyvissä ajoin selvä: Exquisite tulee viemään line honoursit. Miehistömme keskittyi purjehtimisen sijaan keskustelemaan ja haaveilemaan erilaisista veneistä - oikein mysig legi.

Maalissa toisena
Maalilinjan ylitimme toisena, mutta mitään äänimerkkiä emme saaneet. Olin kauhuissani: voiko olla mahdollista että olisimme varastaneet startissa, vaikka nimenomaan pidimme huolta että niin ei kävisi? Belmont ja Exquisite ylittivät starttilinjan ennen meitä ja Exquisite sai komean paukauksen tultuaan ensimmäisenä maaliin... Illalla kuulimme hurjan huhun, että ainakin kaksi LYS1-luokan venettä olisi ottanut varaslähdön, vaikka sitä ei startissa rannassa liputettu.

Tulosdraamaa
Aikamoista: purjehdittuaan ensin hienosti koko radan Exquisite menetti tuloksensa kokonaan rangaistuksena varaslähdöstä yhdessä Belmontin kanssa. Ihmettelimme etteivät kisan toimitsijat ilmaisseet varastamista heti startissa ja kutsuneet takaisin. Varmasti turhauttavaa Exquisitelle, Belmont nyt oli tullutkin hauskanpitoon ja jätti kisan kesken joka tapauksessa. Exquisite olisi ollut lauantaina radan nopein vene suorassa ajassa, mutta koska se jäi nyt ilman tulosta, Kaminami nousi virallisesti nopeimmaksi. Tasoituksen jälkeen sijoitumme kisassa kuudenneksi. Kisan voitti X332 Dat Wor Et, toiseksi sijoittui Melges 24 Pyydys ja kolmanneksi Iroques. Meidän edellemme nousivat tasoituksen jälkeen myös Dehler 34DD Windrose sekä Diva 39 Belle Amie.


Jälkitunnelmat
Meillä oli todella hauska kisapäivä, etenkin myötätuulen vauhtiosuuksilla. Se oli 3 tuntia 23 minuuttia täyttä elämää! Tuulet olivat upeat, aurinko paistoi eikä tullut vilukaan. Kryssarklubbenin hengen mukaisesti kryssiä tällä radalla riitti. Yksi päivän ilonaiheista itselleni oli taas huomata, miten hyviä tyyppejä meillä on miehistössä ja alan pikkuhiljaan näkemään jokaisen erityisiä vahvuuksia. Aina joskus tulee puheeksi sekin, että kisoihin voisi treenata, mutta kun pitäisi ehtiä cruisailemaankin, niin siitä treenaamisesta on tingitty. Rannassa oli taas kiva after sail: ruokaa, punssilasilliset ja kisan puintia.

Lämpimät kiitokset Lassi Hellmanille ja GK.n kuvaajalle kuvista.

GK:n "after sail toimikunnalle" kiitokset tarjoiluista ja rantatunnelmista.