keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Brännskärin syyskuuta


Toissa viikonloppuna, lauantaina 17.9. saavuimme Brännskäriin - kuten niin moni muukin. Upea satama tuli illan aikana täyteen ja ympärillä oli paljon elämää. Iltapäivällä saapuessamme oli saaren isäntäväki vielä Nauvossa markkinoilla, mutta uuden kahvila-satamakonttorin ovelle oli jätetty ystävällinen lupa itsepalvelusta.





Lampaita ei tällä kertaa näkynyt, ei edes papanoita. Olikohan saarella ollut jo "t-päivä", vai oliko siellä tänä kesänä lambeja ollenkaan? Kanaset sen sijaan olivat aktiivisia ja komea itsetietoinen kukko piti rouviaan tarkasti silmällä. Oli ilo katsella miten kanat saivat elää oikeaa kanan elämää: kuopsuttaa, juoksennella ja kaakattaa niin kuin huvittaa. Ne tulivat melkein syliin, mutta arastelivat sitten ihan viimehetkellä. Kukko asettui oikein poseeraamaan, kun tulin lähemmäs kamerani kanssa.





Uudessa kahvilassa oli panostettu tarjottaviin. Kahvi jauhetaan paikan päällä Brännskärin nimikkopavuista, joita saa myös ostaa kotiin. Isäntäväen poissa ollessa veneilijät keittivät kaffeet itse ja maksoivat laatikkoon. Pihalla kahvia kehuttiin painokkaasti oikein merimiehen kielellä. Tarjolla oli tuoretta pullaa, sämpylää ja porkkanakakkua. Myös teen ja muidenkin juomien valikoima oli mielenkiintoinen. Söimme silti välipalaksi jätskit ja ihailimme kahvilan sisätiloja.




Selvisimme alkuillan aika hyvin ilman isäntiäkin. Kahvia riitti, grillipaikalle saatiin tulet ja molemmat saunat lämpenivät. Saunanvarauskirjaa vähän kaipailtiin ja joku laiturisähköjen sulake taisi kilahtaa, mutta asioilla on tapana järjestyä.





Kiipesimme kallioille lepuuttamaan silmiämme maisemissa. Pikkulaituriin parkkeerasi muhkea kaljaasi ja auringon laskuun mennessä Brännskäriin tuli lähes 30 venettä. Viimeisillä tulijoilla oli vähän säätöä, jotta saivat paikan, mutta lopulta kaikki tulijat taisivat mahtua. Jotenkin Brännskärissä oli erityisen mukava tunnelma - kuin kaikki olisivat todella onnellisia ollessaan juuri täällä tänään.



Emme edes yrittäneet saada saunayövuoroa, mutta kävimme isäntäväen palattua maksamassa satamamaksumme (15 € ilman sähköä). Samalla kuulin, että saarelle on hiljattain muuttanut toinenkin perhe vakituisesti asumaan. Kun katselee ympärilleen ja nauttii kaikesta palvelusta ei voi kuin taivastella sitä työn määrää, mitä tällaisessa paikassa on... Hatun nosto nuorille saaristoyrittäjille. 




Auringonlasku oli intensiivisen punainen ja kamerat räpsyivät veneissä.





Illalla pakkailin jo pois ylimääräisiä asioita ruokakaapista, jotka oli varattu lähinnä kesälomareissulle. Keksimme samalla pelata peliä: "tee mulle ruokakaapin jämistä innovatiivinen ateria". Mieheni pitää samoista mauista kuin lapset keskimäärin. Hän olisi valmistanut ruokakaapin aarteista lötköksi keitettyä täysjyväpastaa tonnikala-mansikkahillokastikkeella. Minä olisin loihtinut soba nuudeleita Kikherne-ananas-kookoshyytelö -kastikkeella, jonka olisin notkeuttanut vaniljasoijamaidolla ja maustanut soijalla sekä kapriksilla.



Aamulla heräsimme varhain ääneen: "Kukkokiekuu" sen jälkeen korva herkistyi kuulemaan myös kalaparvien aamu-uinnit. Poutainen aamu kuivasi melko pian veneen kannenkin.





Kahvipannu oli lämpimänä kahvilassa jo heti aamusta. Ilma tuoksui syksylle: sammaleelle, ruusunmarjoille ja lakastuvalle lehtivihreälle. Toinen meistä ei juo kahvia ja toinen ei voi syödä tavallista pullaa, joten ostoksemme olivat: kaffe, pulla ja aamusuklaa.





Kun olimme tankanneet paljon hyvää mieltä Brännskärissä, lähdimme kotimatkalle, mikä taittuikin alusta loppuun koneella kevyessä tuulenhenkäyksessä. Olipa silti hienoa, että saimme sekä perjantaina että lauantaina kuitenkin purjehtia.



Se voi näyttää tässä kaukokuvassa vähän mökkipoijulle, mutta kyllä se on hylkeen pää. Maisemat olivat tyynenä aurinkoisena päivänä kauniit, mutta oli vaikea totutella siihen, että vene pitää kovaa ääntä koneen käydessä ja ettei ole paljon mitään tekemistä.




Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Me starttaamme lauantaina sekä sunnuntaina 
ilmeisen kovissa tuulissa kauden päätöskisaan, 
eli October Raceen. Jännittävää!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kisa-Lumikin testausta ja puuhakasta menoa


Tänä viikonloppuna emme lähteneet merelle. Lauantaina juhlimme ihanasti Isi-Kipparin syntymäpäiviä ja muu vapaa-aika meni ensi viikonloppuna (1.-2.10.) Gullkrona Kryssarklubbenin järjestämään October Raceen valmistautumiseen.

Mutta viikko sitten pääsimme tuulettumaan keveisiin syyskuun tuuliin. Ennusteiden perusteella varauduimme ajelemaan jokaisena päivänä koneella, mutta iloisena yllätyksenä pääsimme lähes koko matkan purjein sekä perjantaina että lauantaina. Perjantai iltana sujahdimme huimat 5,8 mailia pursiseuran Pyytinkarille. Lämpöä oli vielä lähes +20 ja matkaan kului hiljaisissa tuulissa vain vähän reilu tunti. Olipas leppoisaa...





Pyytinkarilla oli lämmintä niin kauan kuin oli aurinkoa, mutta syksyn koleus ja kosteus iskee heti lipunlaskun aikoihin, mikä oli perjantaina siis jo ennen kello kahdeksaa illalla! Mantereella on jo ruskaa, mutta saaristossa näköjään hieman vihreämpää.




Ruokaa odotellessa... Nälkä oli taas hirrrrmuinen kaasu-uunin humistessa ja pizzan tuoksuessa.



Lauantaiaamuna päätimme suunnata ensimmäisen kerran tänä vuonna Brännskäriin. Se on vähän tuulinen paikka, mutta kun yöksi oli luvattu hiljaisia pohjoisenpuoleisia tuulia, se oli täydellinen satama. Lauantaina etenimme 3-6 m/s tuulissa ihan mukavaa matkavauhtia. Sivutuulilla viritimme fokan ulkoskuuttaukseen ja eri purjeita nostettiin keulaan kaikkiaan viisi kertaa. Että emme olleet ainakaan laiskiaisia. Merellä oli taas paljon purjehtijoita, joitain tuttujakin ohittelimme matkallamme.



Taivaalla käytiin kiivasta ilmataistelua. Kotka on vahva ja rohkea, mutta pienemmät ketterämpiä kaarteissaan.



Olosuhteet suosivat uuden kisagenaakkerin testausta. Tämä North Sailsin Kisa-Lumikki on hieman sitä vanhempaa 120 m2 Lumikkia pienempi ja ennen kaikkea toisen mallinen. Vanha Lumikki eläköityy tämän myötä cruising-purjeeksemme. Hyvä että Kisa-Lumikki tuli kokeiltua nyt, sillä pakkasimme sen viikkoa aiemmin genaakkerisukkaan veneessä ja siihen oli jäänyt vähän kierrettäkin. Nyt se on käyttövalmiina kisoihin. 6-6,5 m/s tuulissa pääsimme 9 solmua (paras 9,28 solmua SOG). Tuuli pyöri ja puuskutteli niin, että niissä tiukimmillaan 60 asteen suunnasta puskevissa puuskissa oli vähän jo jännääkin. Olin itse isopurjeella ja mies genaakkerin skuutilla Kaminamin kallistuessa vauhtiin vesi kohisten. 20 minuutin jälkeen kurssimme kääntyi sen verran, että Kisa-Lumikki oli vaihdettava fokkaan...




...ja sitten codeen ja lopuksi vielä luoville fokkaan. Siinä kannettiin purjeita kannelle ja pois, viriteltiin pröötiä ja asenneltiin skuutteja moneen kertaan. Joskus oikein hymyilytti miten tehokas minitiimi olimme. Enää ei tarvitse paljon puhuakaan, tämä alkaa hoitumaan jo pitkälti telepaattisesti. Brännskäriä lännestä lähestyessä on väylällä kapeikko sellaisen kummelisaaren kohdalla. Pääsimme ensimmäistä kertaa hiljaisissa tuulissa luovimalla siitäkin läpi. Nyt ei tarvinnut hoitaa vesipainotankkeja ja barduunoitakaan, kun keli oli niin leppoisa - vendojen manöövereissä jäi helpommin aikaa ketteriin liikkeisiin.



Hiljaisissa tuulissa tästäkin tuli lopulta viiden tunnin purjehduspäivä, eli ihan mukavasti. Brännskär tuli lauanataina täyteen, mutta saimme onneksi vielä laiturin päädystä syvän paikan kolmen aikaan iltapäivällä. Brännskärin tunnelmista ja uudesta hienosta kahvilasta lisää ensi kerrallla.



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!


perjantai 16. syyskuuta 2016

Laavasaaressa


Viime lauantaina 10.9. lähdimme vähän ennen puolta päivää merikarhusatama Tammosta vajaan kolmen tunnin purjehdukselle meille uuteen toiseen merikarhusatamaan Kifskäriin ("Siivshäär"). Mieheni on käynyt siellä tosiaan joskus pienenä ja meiltä on se jäänyt tähän mennessä käymättä, koska niillä kulmilla on muitakin kivoja paikkoja. Alkumatkasta oli vielä sumua, mutta näkyvyys ei ollut ihan mahdoton.



Matkalla oli vähän kaikkea: sivutuulta, vastatuulta ja myötäistä. Olen nykyään lähes koko ajan isopurjeen skuutilla ja mies keulapurjeella. Lauantaina säädin isoa tuulen oikutellessa ja mies istui toimettoman näköisenä vieressä. Kysyin: " Onko sulla allday ja allwind fokkatrimmit?"  Mies väitti tehneensä juurikin sellaiset supertrimmit, jotka toimivat niin sivu- kuin vastatuulella - niin varmaan.



Joskus päästän Kipparinkin isopurjeen vinssille, mutta teen selväksi, että hän on nyt sijaistamassa sen aikaa, kun käyn äkkiä sisällä tms. Hän näyttää tuossa kyllä aika onnelliselta.




Sisäänajo Kifskärin länsisataman puolelle oli niin jännittävä, että kun juttelin meidät vastaanottaneen herran kanssa, sanoin vahingossa syväytemme olevan 3,20 (se on siis 2,30). Pääsimme laituriin köliä kolistelematta.



Iltapäivä oli kesäisen lämmin ja söimme lounaaksi banaanikakkua takakanella. Meillähän oli alun perin suunnitelmissa koukata Högsåran kautta ja syödä Farmor´s Cafen herkkuja, mutta ei sitä purjehtimista malttanut keskeyttää. Purjehtiessa muistelin yksityiskohtaisesti viimeisintä herkullista Farmorsin ateriaa ja ajatuskin oli nautinto.



Illan ohjelmassa oli Kaminamin köysipussien fiksailua ja tietysti saariretkeilyä. Olin aika innoissani tämän saaren kuvailusta merikarhukirjassa, että täällä olisi muun muassa "hyvin säilyneitä tyynylaavoja ja muita merkkejä tulivuoritoiminnasta" ja "aarniometsiä". Suomi on melkein kuin Uusi-Seelanti: tulivuoriaktiivisuus on vaan vähän harvempaa ja maanjäristykset lievenpiä (sellaisenkin olen Suomessa kokenut muutama vuosi sitten).



Laavatyynyjä emme suuresta saaresta tällä kertaa löytäneet, mutta hienoja kalliota ja jännittäviä paikkoja metsässä tuli paljonkin vastaan.




Pienet kärpässienet ova kuin koruja metsän pohjalla. "Kato Muru, ihana kärpässieni!" "Ite oot." "Ai kui?" Myöhemmin mies totesi kotona: "Sun serkkuja on meidän pihalla." Minä: "Mitäh?" ja katsoin ulos: nurmikollemme pukkaa kärpässieniä. Niinpä niin...



Saaren itäpuolella on toinen merikarhusatama, jonne sisäänajo on jo niin matala, ettei Kaminamusella ole sinne asiaa. Kävelimme sinne kuitenkin katsomaan paikkoja. Itäsatamatan laguuni on vielä kauniimpi kuin länsisataman. Kuvani eivät tee sille täyttä oikeutta, sillä tyynessä illassa, punertavassa valossa ja sirkkojen sirityksessä se oli lumoava! Siellä yöpyivät yhdet tututkin ja kävimme vaihtamassa kuulumisia. Näköjään muillakin on ollut tänä vuonna elämässään vähän suurempaa draamaa. Oli silti lohduttavaa huomata, miten me, jotka pystymme näkemään asioiden hyvät puolet, putoamme aina jaloillemme: ponnistelemme, hyväksymme, sopeudumme ja olemme kiitollisia niistä asioista, jotka ovat hyvin.





Länsisatamankin puolella oli kaunis ilta ja muutamat kukatkin kukkivat vielä sinnikkäästi. Orvokkeja olen löytänyt saarista vielä lokakuussakin.






Auringonlasku jäi vähän metsän taakse. Sen olisi varmaan nähnyt, jos olisi kävellyt uudestaan saunakallioille. Iltakosteuden myötä kalliot muuttuivat liukkaaksi, hyttyset nälkäisemmiksi ja pian auringonlaskun jälkeen tuli pimeääkin - jäi menemättä. Nämä syyspurjehduskauden pimeät illat ovat upeita - katson joka ilta ennen nukkumaan menoa tähtitaivaan. Saaristossa se näyttää paljon upeammalle, kun valosaastetta ei juuri ole.



Mitä olen tässä tuttujen kanssa  jutellut, oli kaikilla samanlaisia kokemuksia viime sunnuntailta: aamulla oli lämmintä ja aurinkoista  (Kifskär +21), mutta jo aamupäivällä taivas peittyi harmaaseen pilvitäkkiin ja kotimatkalle lähdettiin sumussa lämpötilan tippuessa +15 asteen paikkeille. Aamulla meillä oli koko hytti täynnä valkoista rapisevaa kangasmassaa, kun otimme sukan pois 120 m2 genaakkeristamme ja siirsimme sen ihan uuteen kisagenaakkeriimme; toiveena päästä kokeilemaan sitä kotimatkalla. Lämmin aamu innosti Kipparin tanssimaan flamencoa kannella - tai jotain. 



Kotimatka alkoi sumuseikkailulla fokan kanssa pahimmillaan noin 3 minuutin näkyvyydellä (5,5-6 solmun vauhdissa). 




Voimistunut sivutuuli (7-7,5 m/s) toi vauhdin lisäksi näkyvyyttä ja nostimme coden keulaan. Se peittää kyllä niin paljon näkymiä, ettei sillä viitsi umpisumussa kaahailla. Sumun hälvettyä lämpötilakin nousi +17 asteeseen. Puuskissa ja surffeissa ylittyi 9 solmua useita kertoja. Päivän paras vauhti oli 9.57 solmua.



Paluuliikennettä riitti; parhaimmillaan laskin näköpiiristämme 35-40 purjevenettä ja muutaman moottoriveneen.



Ennen kotiränniä etenimme kurssin käännyttyä vastaisempiin tuuliin ja parhaat puuskat ylisvät jo 9 m/s. Otimme vesipainotankit käyttöön ja kiidimme täydellä isolla ja fokalla aika kallellaan. Minä olen kuulemmma meistä kahdesta se innokkaampi kippaaja. Kotirännissä sivumyötäiset tuulet kuljettivat meitä hyvää vauhtia, parhaimmillaan mentiin taas reilua 9 solmua ja sain sillä aikaa hyvin pakattua ja siivottua sisätilat. 43,5 mailia taittui odotettua nopeammin, vaikka matkan varrella oli kelluntahetkiäkin. Tänä viikonloppuna ei taideta paljon vauhdilla juhlia, sillä luvassa on lempeitä syystuulia.




Ihanaa viikonloppua kaikille maalle ja merelle!
Me purjehdimme parhaillaan Pyytinkarille ja huomenna suunnitelmissa on Brännskär.