lauantai 2. heinäkuuta 2016

After juhannus: merimetsojen kulttuuria ja kuumaa kesää


Juhannuspäivänä tuntui vihdoin, että kesä on tullut. Tämänkin alkukauden säitä ajatellen tuntuisi turhalta alkaa juhannuksena jo tekemään sitä sururutyötä, että "kesä on puolivälissä", "tästä mennään jo syksyä kohti" ym. Nyt on vasta päästy alkuun! Lähdimme juhannuspäivänä luovimaan Karhunmöljästä harmaassa säässä, 6-7,5 m/s. Mitään aurinkorasvojakaan ei tullut laitettua, kun taivaalla oli jo harmaa suojakerroin. Pian taivas alkoi sinertää, maisema räjähti valoisaksi ja lämpötila nousi päälle 20 asteen.



Matkaa oli vajaa neljä tuntia, mutta kuten aiemmin jo kerroinkin, olen ollut aika väsynyt. Pidemmällä luovin halssilla heitin sivukannelle pitkäkseni ja nukahdin saman tien, vinssiä halaten. Muuten tuo matka sujui leppoisasti, mitä nyt se aurinko pääsi huomaamatta käristämään ihoon punakan pintavärin meille molemmille. Tämä oli hyvä muistutus: aina aurinkorasvat iholle.




Ennen Pyytinkaria, tällä merimetsojen stailaamalla saarella tapahtui kummia. Merikotka hyökkäili merimetsojen pesiin ja vaikka merimetsot vähän huusivat ja nousivat lentoon, ne eivät suurella ylivoimallaankaan uskaltaneet puolustautua kotkaa vastaan. Kotka sai tehdä mitä huvittaa ja siirtyi sen jälkeen saaren kallioterassille sulattalemaan nauttimaansa Mc Merimetson happy mealia. Merimetsot hyväksyivät kohtalonsa - ehkä ne ovat fatalisteja, tai kokevat maksavansa mukisematta edellisen elämänsä huonoa karmaa. Jos ajattelee, että pieni tiira voi pöllyttää kotkan matkoihinsa yksinäänkin, niin ihmettelen kyllä vähän tätä merimetsojen yhteisössä vallitsevaa kulttuuria.





Pursiseuran Pyytinkarilla vietettiin jo kohtuullisen suurella joukolla hellepäivää, kun saavuimme paikalle. Meitä oli vastaanottamassa laituriin kahdet tutut kasvot: Isi-Kippari sekä "Puolimatruusi seilaa" -blogin Ulla O, jonka olin tavannut kasvotusten ensimmäisen kerran viime talvena. Mikä ihana yllätys! Meillä oli veneet nyt vierekkäin Pyytillä, joten pääsimme juttelemaan siinä kaikenlaista mukavaa. Ulla ja hänen miehensä ovat todella kivoja ihmisiä, kuten olette varmaan hänen blogistaankin huomannet. Välillä hyppelimme rivin päätyyn perheveneeseen juttelemaan Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparinkin kanssa, joten seuraa riitti.



Ilta oli aika paahtava. Viritimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella aurinkosuojakatoksen takakannelle, mutta mies totesi heti, että sille tarvitaan jatkopalaa. Välillä siirryimme sivukannelle varjoon vilvoittelemaan. Osa ihmisistä pulahti uimaan tai suppaili laudan kanssa ja lapset kiersivät jollilla saarta. 

 



Tein jälkiruuaksi sellaista aika hyvää juttua, johon tulee turkkilaista paksua jogurttia, maustettuna tomusokerilla ja vaniljaksokerilla sekä ripauksella suolaa. Joukkoon pilkoin kypsiä, mehukkaita nektariineja sekä maustettuja pikkumarenkeja. Marengit rapasahtelivat kivasti hampaissa ja jääkaappikylmä jogurtti viilensi helteessä. Iltapalaksi paistoin halloumia. Se vaatii aina jotain vähän makeaa ja raikasta rinnalleen, mutta viimeisenä retkipäivänä ei ollut jäljellä muuta kuin purkki ananasta - sekin toimi yllättävän hyvin!


 


Oi näitä keskikesän öitä - linnut sirkuttavat ja lämmössä on mukava rentoutua.




Sunnuntaina alkoi tuntua taas siltä, kuin olisi ollut viikon lomalla, niin rentouttavaa tämä veneilyelämä parhaimmillaan on. Aaminen kesäaamuna kannella luontomaisemissa on vuoden kultaisia hetkiä.



Kotimatkalla oli hiljaista tuulta ja sekin vastaista, Paluu arkeen oli omien töitteni deadlinen lähestymisen vuoksi tehtävä sujuvasti, joten ajoimme sen tunnin kotisatamaan koneella +26 asteen lämmössä ja utuisen pilvisen taivaan alla.




Tänään aloitan lomani ja lähden viikoksi taas Houtskäriin. Katsotaan jos pääsisimme siitä jatkamaan suoraan lomapurjehduksia - tarvitaan vain hyvää onnea miehen työaikataulujen ja säiden suhteen.


Ihanaa viikonloppua ja lämmintä heinäkuun alkua kaikille!