maanantai 31. elokuuta 2015

Nauvossa kuutamolla


Alkuviikolla muun muassa Windguru lupasi melkein hirmumyrskyä Saaristomerelle elokuun viimeiselle viikonlopulle. Onneksi ennusteet laimenivat pitkin viikkoa ja perjantai-iltana purjehdimme lopulta mukavissa 7-10 m/s tuulissa Nauvoon. Vieläkin oli +22 astetta lämmintä jopa viiden aikaan illalla!



Tumma pilvi yritti uhitella, mutta olimme vain kiitollisia sen tuomista 10 m/s sivutuulipuuskista. Seilasimme 8,6 mailin kotirännin tunnissa etelään. Päivän paras nopeus oli 10,5 m/s puuskassa 9,5 solmua ja se oli suklaapatukan paikka.




Odotimme Silja Linen menevän reipasta vauhtia ohi risteävällä väylällä, mutta joko se hidasteli tai me menimme arvioitua lujempaa ja niinpä jouduimme laivan väistämisen myötä muuttamaan suunniteltua reittiä. Toisin sanoen: meni yllättäen luovimiseksi. Mikäs siinä oli silti luoviessa, kun oli lämmintä ja näillä tuulilla kaikkiaan vain parin tunnin matka Nauvoon. Olin Maailman vahvin Nalle, kun pyöritin vendoissa barduunoita uusilla lisätaljoilla - niin paljon helpompaa se oli nyt.




Saavuimme Nauvoon ennen seitsemää ja tilaa oli vielä hyvin. Rannan kaupatkin olivat vielä hetken aikaa auki ja niissä oli meneillään purjehdusvaatteiden syysale. Löysimme kivan pitkähihaisen Hilfigerin paidan kipparille. Miestä kun ei ikinä saa vaatekauppaan, niin tässä se kävi kätevästi matkalla lonkulle Najadeniin. Eieiei, se ei ollut suunnitelmallista huijausta, vaan onnekas sattuma. Vasta nyt huomasin, että Najadenissa on tansilattia alakerrassa - ooo!



Iltaa vietimme veneessä: söimme perjantai-pizzat ja katsoimme Yle Areenasta samana päivänä Turun yliopistolla nauhoitetun Esko Valtaojan jäähyväisluennon. Suosittelen sitä kaikille tulevaisuuden kauhuskenaarioita murehtiville, laman lamaannuttamille, tieteen merkityksestä ja maailman menosta kiinnostuneille, sekä Esko-faneille. Luento oli valoisa ja asioita mittasuhteisiinsa asettava näkemys ihmiskunnan historiasta ja tulevaisuudesta. On helppoa rajoittaa pikkujutuista valittamistaan pohdittuaan asioita Eskon tarjoamista näkökulmista.



Illan jo hämärtyessä rantautui samaan laituriin miehen kisakaveri J.S. perheineen. Mies rekrytoi heti Herra J.S:n mukaan Kaminamin seuraaviin kisoihin. Niin moni kaveri on ilmoittanut haluavansa kisata Kaminamilla, että koitamme vähän kierrättää miehistöä eri kisoissa. Ei tässä nyt kuitenkaan ole ollut aikaa treenata millään porukalla - paitsi meillä kahdella cruisaillessa. J.S. tulikin vielä lauantaiaamuna tutustumaan työmaahansa: sovimme tehtävät kisassa ja näytimme paikat. 



Ah, elokuu ja pimenevät lämpöiset illat...





Vierusnaapuriveneemme kannella istuttiin iltaa pikkutunneille. Voih... meillä oli tulpatkin korvissa ja mies sai kyllä nukuttua, mutta minä herkkäuninen en. Ymmärrän hyvin että ystävien kanssa ajankulu unohtuu kun on hauskaa ja viiniä siemaillessa ei itse huomaa, kuinka kovaa ääntä tulee pidettyä. Kello 2.40 en ollut vielä nukkunut yhtään ja aloin olla aivan poikki. Raotin luukkua ja nostin sormeni huulilleni: "Ssshhh". Veneen rouva ymmärsi vinkkini ja vastasi pahoitellen. Hetken aikaa olikin hiljaisempaa, mutta sitten volyymi karkasi taas. Nukahdin vasta joskus puoli neljän aikoihin. Niinno sen lisäksi poppi kantautui vaimeahkona rantabaarista ja yhteysalus keikutti laituria vielä puoli kolmen aikoihin yöllä.



Se hyvä puoli naapuriveneen illanistujaisissa oli, että tuli nähtyä elokuun yö. Kuutamo oli mahdottoman kaunis ja yhdentoista jälkeen yöllä leimahtelivat vielä vihreät revontuletkin itäisellä taivaalla. Tämä on harvinaista herkkua näin etelässä. Jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, etten väsyneenä viitsinyt ryhtyä virittämään kameraa ja kuvaamaan niitä. Seuraavaa mahdollisuutta voi joutua vähän odottamaan.



Lauantaiaamu lähti väsyneenä käyntiin aika tahmeasti. Noh, ei tässä ollut minnekään kiire - Kaminamilla ehtii. Aurinko paistoi kuumasti ja nautimme aamiaisen takakannella. Naapuriveneestä kävi sekä rouva että kippari vilpittömästi pahoittelemassa "mölyämistään" ja olisivat tarjonneet cappucinotkin. Olipa sydämellistä ja huomaavaista. Toinen naapurimme oli sporttinen X-99 -vene, jonka kippari on kisannut joskus samoissa kisoissa mieheni kanssa ja on lisäksi blogini lukija (terveisiä!), joten siinäkin oli taas jutusteltavaa. Näköjään parhaat kisamuistot säilyttävät hohtonsa vuosikymmeniä. Kilpapurjehtijoille pitäisi ehdottomasti perustaa oma vanhainkoti tai kommuuni, jossa he voisivat joka päivä innostua yhä uudelleen muinaisista kisamuistoistaan keinutuolissa kiikkuen.

Lauantain muinaistulien yöstä seuraavassa postauksessa...


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 
Vielä on kesää jäljellä...


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Hiljaisen tuulen lämmin viikonloppu


Jos tällä kaudella on koettu enimmäkseen reippaita tuulia, niin viime viikonloppuna tuulta oli tarjolla hyvin niukasti. Tämä oli moottoriveneilijöiden unelmaviikonloppu, mutta kyllä me purjehtijatkin nautimme +22 asteen lämmöstä ja valosta, vaikka tuuli ei aina purjehtimiseen riittänytkään. Vesi oli viikonloppuna 20-32 cm alle normaalin, joten Kaminami pääsi leikkimään 2,6 m syväyden venettä. Perjantaina 21.8. ajoimme vajaan tunnin koneella pursiseuran Pyytinkarille. Alkuillasta mies aloitti remontoinnin. Viikonlopun aikana st-fokan kiskoon vaihdettiin entistä paremmin rullaavat laakerit, barduunoiden taljojen lisäykset vietiin loppuun sekä isopurjeen levangin blokit vaihdettiin. Mitään ei siis varsinaisesti ollut rikki - tämä oli sitä jatkuvaa pientä säätöä vaan.





Kun olimme syöneet perinteisen perjantaipizzan, joku koputti Kaminamin nenään: kaverivene Leda (Swan 36 S&S) oli tullut samaan satamaan ja he kutsuivat meidät samppanjalle. Olipa mukava yllätys!



Ledan pariskunnalla on tarinoita yhteisistä purjehdus- ja kisaseikkailuistaan jo muutamalta vuosikymmeneltä. Toivottavasti meistäkin tulee "isona" tuollaisia. Samalla näin kauniin Ledan sisätilat: oh mitä upeaa viimeisteltyä kartanotunnelmaa! Samppanja oli herkullista, ilta kaunis ja tarinaa riitti. Illanviettomme loppui kello 21, kun samaan satamaan saapunut Merikarhujen kommodoori töräytti torveen lipunlaskufanfaarin. Katsoimme Kaminamissa vielä netin kautta Hercule Poirotin "Teetä kolmelle"-jakson. Niissä on niin upea hienostunut tunnelma ja jännittäviä juonenkääteitä! Loppuillasta sirkat sirittivät, pilvet punertuivat vaaleanpunaisiksi ja lopuksi sataman 14 veneen päälle laskeutui rauhoittava tähtipeitto.



Lauantaina jatkoimme koneajolla kymmenisen mailia merikarhusatama Espskäriin. Purjehtiessa on tottunut kuulemaan vain veden kohinaa ja tuulen suhinaa. Koneella ajaessa muisti taas olla kiitollinen siitä, että useimmiten pääsee liikkuumaan ilman pörinöitä, purjein.




Matkalla bongasin pitkästä aikaa hylkeen tuhisemassa Källskärin eteläpuolella, lähellä sitä lentomajakkaa. Merikotkia näimme jokaisena päivänä. Espskärissä niitä nyt näkeekin lähes poikkeuksetta.



Jotkut hikipingot purjehtivat sinnikkäästi, vaikka tuulta ei ollut kuin henkäys. Me säästelemme blägä-ahdistusta kisoihin. Mieheni teorian mukaan blägään kyllästyminen kumuloituu ja siksi resurssia ei saa käyttää cruisaillessa, vaan kaikki sietokyky säästetään kisoihin. Mutta pisteet mm. Ledalle, joka eteni kärsivällisesti purjein Espskäriin.




Espskärissä meillä oli vakkarilaiturissamme (se keskimmäinen) tuttuja molemmin puolin. On se niin ihanaa, että nyt tarkenee istua iltaa takakannella.



Metsässä tuoksui ja määki lammas. Ne kirmasivat villisti niemenkärjessä saaren maisemoinnin ohella.




Espskärissä yöpyi 14 venettä ja lisäksi yksi jäi yöllä haalauspoijuun. (Haalauspoiju on siis poiju, johon kiinnitytään vain keulasta (tai perästä), mutta se ei sijaitse rannan läheisyydessä, eli vastaa tavallaan lahdelle ankkurointia.) Mitenköhän se muuten on: kuuluuko haalauspoijuun kiinnittyessä käyttää ankkurointivaloa? Osa käyttää, osa ei, mutta minusta ankkurivalon käyttö haalauspoijussakin on fiksua nyt öiden pimetessä.



Sunnuntaina pääsimme hiljalleen purjeilla suurimman osan kotimatkasta. Ei siellä veneessä silti laiskotella hiljaisellakaan tuulella. Vendojen välillä oli hyvin aikaa harjoitella tanssikoreografiaa, tosin jalat tepsuttivat paikallaan tai toimivat vain mielikuvan tasolla musiikin soidessa omassa päässä. Hih... kaikkea tuo kipparini joutuukin kestämään! Ei hän jaksa edes enää naureskella, eli tämä on jo ihan normaalia meidän perheessä.



Kotisatamassamme Ajolanrannassa vilkaisin Kahvila Aavan sääkylttiä. Se on hellepäivä! Kyltti oikeutti ehdottomasti ostamaan jätskit ennen veneen siivoamista ja pakkaamista. Aava sulkee taas tältä kaudelta elokuun lopussa, eli ensi viikonloppuna saa vielä herkkuja.



Ensi lauantaina saaristossa vieteään muinaistulien yötä: kokot syttyvät satamiin ja lyhdyt veneisiin. Missä te aiotte viettää muinaistulien yötä tänä vuonna?

Ihanaa viikonloppua ja tunnelmallista muinaistulien yötä launataina!

maanantai 24. elokuuta 2015

Jurmosta kotiin viikonlopun paluukisassa


Viikonloppureviirin laajentaminen kauemmas ulkosaaristoon tarkoitti herätyskellon kilahtamista kello 6.30 sunnuntaiaamuna 15.8. Hyvälläkin tuulella ja vauhdilla Jurmosta purjehdittaisiin melkein koko päivä kotiin ja tuulten ennustettiin hiljenevän iltapäivästä. Peruutimme varovasti ulos laiturin päätypaikasta ja pian tömähti köli pohjaan, ilmeisesti saveen. Veden korkeus oli noin 10 cm alle keskitason. Onneksi emme jääneet siihen jumiin ja se tosiaan oli ennemmin tömähdys kuin kolahdus. Kaminamin kölin bulbin terävä peräpää on erityisen herkkä vaurioille.

Suurimman osan matkasta saimme itäistä sivu- ja sivuvastaistatuulta mukavat 5-7 m/s. Matka taittui pitkin Lövskär-Utö väylää joutuisammin, kuin olisi päässyt koneella ajaen. Aurinko paistoi täysillä, mutta luin juuri Forecan Sään takaa -blogista, että elokuun auringon teho on enää neljännes kesän huippulukemista. Meillä oli silti varoiksi korkean suojakertoimen rasvat kasvoissa ja uv-suojapaidat päällä, sillä auringossa oltaisiin pitkään.

 '

Merellä oli hiljaista. Pitkään seuranamme oli vain tuulen suhina ja peräaallon kohina. Joskus kannattaa lähteä aikaisemmin liikkeelle ihan vaan nähdäkseen luonnon heleissä ja puhtaissa aamuvalon sävyissä.



Matkalla opettelin ohjelmoimaan autopilottiamme ja se lähti sujumaan ihan mukavasti. Olen oppinut tällä kaudella paljon uusia pieniä, mutta tärkeitä, tehtäviä veneessä.



Yhdentoista aikoihin merellä alkoi olla muutakin paluuliikennettä ja järjestimme tietysti omat "kisat". Ohitimme kaukanakin edessä olevat veneet, emmekä päästäneet isompiakaan takaa ohitsemme. Teimme kyllä kaikkemme: fokkaa ei otettu alas, ennen kuin code oli hyvässä vedossa ylhäällä. Lyhyillä luoviosuuksilla hengasin täysillä laidalla. Vendat tehtiin hösselillä: jalkani tuskin koskettivat veneen kantta, kun hypin laidalta toiselle säätämässä barduunoja. Samaan aikaan "kisakumppaneiden" veneissä saatettiin juoda kaffetta ja ottaa aurinkoa...



Tuuli hiljeni Bärskärs Fjärdenillä, ennen Korpoströmin risteystä (3-4,5 m/s), mutta codella saimme huomattavasti lisää vauhtia. Toinen hiljainen osuus sattui kotirännissä, jossa tuuli vaihteli paljon, 2-7 m/s sivuvastaisena.



Kipparini on "salalirauttaja": meillä oli vesipainotankit jossain vaiheessa käytössä, kun jouduimme luovimaan ja purjehtimaan tiukaa sivutuulta. Sen jälkeen mies oli käynyt salaa lirauttamassa vedet pois ja kun niitä myöhemmin taas tarvittiin puuskaisella luoviosuudella, niin piti odotella lähes 10 minuuttia veden pumppautumista takaisin tankkiin.



Purjehduspäivä oli sään puolesta täydellinen ja vielä oli vähän "kisakumppaneitakin" tarjolla. 40 mailin kotimatkamme taittui rantautumiseen kaikkineen 6 tunnissa 20 minuutissa. Olimme sunnuntai-pizzamme ansainneet.



Aurinkoista alkanutta viikkoa!

torstai 20. elokuuta 2015

Viikonloppureviirin laajennus Jurmoon


Viime viikonloppuna oli tuulta, lämpöä ja vielä valoakin pitkälle iltaan niin, että pystyimme laajentamaan viikonloppureviiriämme aina (eteläiseen) Jurmoon saakka. Perjantaina purjehdimme 30 mailia ulkosaariston merikarhusatama Hummelskäriin ja siitä olikin enää reilut 10 mailia lauantaina Jurmoon. Pääsimme purjein koko matkan rantaanajoa lukuun ottamatta.




Saavuimme Jurmoon  kello 13.30 ensimmäisten yöpyjien joukossa. Illan mittaan syvät paikat vähenivät, mutta ihan täyteen satama ei tullut. Aina kun olemme olleet Jurmossa, aurinko on paistanut kuumasti pilvettömältä taivaalta. Pitäisiköhän käydä täällä useammin?



Sekä kahvila että pieni "kioski" ovat lisänneet elintarvikkeiden valikoimaa viime vuodesta. Kaffelasta saa nykyään sekä tuoreet salaattiainekset että muita vihanneksia sekä marjoja, hedelmiä ja jäätelöä. Lisäksi tarjolla on kalaa eri muodoissaan. Kioskin kylmiöstä myydään maitotuotteita sekä leikkeleitä ja lisäksi hyllyt tulvivat mielenkiintoisia kuiva- ja säilyketuotteita sekä juomia. Mukavana yllätyksenä juomavalikoima on ihanan eksoottinen ja hyllystä löytyi jopa raakasuklaata.




En ole aiemmin tutustunut itäiseen Jurmoon ja mieskin on käynyt siellä viimeeksi pienenä. Tällä kertaa emme siis tarponeetkaan lintujen pesimäkauden jälkeen avautuneelle läntiselle luonnonsuojelualueelle, vaan ryhdyimme ensin valloittamaan Högbergetiä. Sen huipulla oli näköjään jo joku muukin käynyt, juhannuksena.



Kiipesimme vuorelle urheasti ilman lisähappea ja huiputimme sen Skumppa- ja Kukko-tölkeillä skoolaten. Näkymät olivat hienot joka suuntaan. Jurmon läntiset pitkät soralonkerot näyttivät kutsuvilta, mutta laskeuduimme vuorelta kylän suuntaan.




Perhoset kisailivat päittemme ympärillä niin että nauratti. Kalliot olivat mielenkiintoiset, tämä on ehkä ollut joskus sulaa kiveä ja sen lisäksi jäiden retuuttamaa maaperää.



1,2 km satamasta kylään päin löytyy komea Jurmo Inn, joka  tarjoaa kotiruokaa. Mitäköhän kaikkea siihen on vielä tulossa? Jotain siellä vielä rakennettiin... Lisää tietoa paikasta löydät tästä: www.jurmoinn.fi 



Kylän vanhan tuulimyllyn ympärillä tepastelivat puuhakkaat ja sympaattiset alpakat. Ne vaikuttivat rauhallisilta ja ystävällisiltä otuksilta: söivät, huilasivat, ottivat hiekkakylpyjä ja imettivät anteliaasti sekä omiaan että toisten vasoja. Alpakka on söpö kuin pupu ja bambi samassa paketissa.





Lintumajan portilla päivysti elävä maskotti.



Jurmon kappelilla pääsi hetkeksi istumaan varjoon. Kirkossa on sisällä saaristoperinteiden mukainen kaunis votiivilaiva, jolla on ikää jo kolmisensataa vuotta. Hautakivet kertovat Jurmoon haudattujen henkilöiden syntymäpaikan ja ammatinkin.

  


Rannassa ihastelimme dyyneiksi kasaantuneita kiviä ja kanervista punaisena hehkuvaa maata. Tuuli alkoi hiipumaan merellä iltapäivällä.




Ah tätä onnea! Rannalla kasvoi matalia hedelmäkarkkipensaita ja metsästäjä-keräilijä -viettini sai taas täyttymyksen. Mies otti pienen merentuijotushetken auringon lämmittämällä kividivaanilla kun minä laidunsin puskissa. Hedelmäkarkkipensaat eivät olleet Jurmon ainoita ihmeitä, näimme myös mm. munkkirinkilöitä (ei kuvaa, kokekaa itse).




Tyyntyneen tuulen raidoittama meri toi mieleen Gallen Kallelan upean taulun "Keitele" (joka taitaa edelleen sijaita Lontoossa National Galleryssa).



Hellepäivä ja vuorenvalloitus veivät voimia ja oli aika suunnata takasin satamaan. Matkalla koimme elämämme ensimmäisen horsmapyryn. Jurmon yli kaksimetrinen läpitunkematon horsmaviidakko pöllytti taivaalle kauniin valkoisen sateen.



Illalla vaihdoimme purjehduskuulumiset kotisataman kamun kanssa, ja kotoilimme veneessä. Kannelta saimme pyyhkiä pääskyjen megakakat. Ihan näin paljon siivottavaa ei ole koskaan ennen tullutkaan. Jostain syystä pienet sirkuttajat tykästyivät sekä mustiin saalinkeihimme että dyneema-kaiteisiimme. Teimme taas vähän merenmittaushommiakin Kaminamin ympäriltä (laiturin päätypaikasta) ja tulokset olivat hieman huolestuttavia. Vesi oli noin 10 cm miinuksella ja perässä vettä oli 10 cm Kaminamin syväyttä vähemmän. Saas nähdä miten tästä lähdetään sunnuntaina...




11 purjevenettä ja yksi moottorivene viettivät keltaista hetkeä auringonlaskun aikaan. Iltakävelyllä hyttyset söivät, mutta onneksi emme törmänneet käärmeeseen. Tuli vaan mieleen, kun venevajojen luota löytyi todella ison käärmeen pieneksi jäänyt nahkatakki.






Yö oli tyyni ja hiljainen. Utön majakan valo välkähteli tahdittamassa yötä. Seuraavan päivänä, sunnuntaina 16.8., olisi kansainvälinen majakkapäivä. Utössäkin pääsisi silloin katsomaa majakkaa ylös linssille saakka. Mutta meillä oli kello herättämässä pitkähkölle kotimatkalle.



 Lämmintä ja aurinkoista elokuun viikonloppua kaikille!