Kihti TwoStarin tunnelmia

Lauantaina seilatussa Kihti TwoStar -kisassa oli sen verran kovaa tuulta, ettei kisaaminen ohella voinut paljon kuvata. Meillä oli Kaminamin takakaiteessa GoPro ja sen tehtävänä olisi ollut ottaa still-kuvia tietyn ajan välein takakannelta. Jokin meni kuitenkin vikaan, eikä kuvia tullut. Onneksi napsin matkan varrelta muutaman kuvan kännykkäkamerallani. Ennen starttia ja maalissa ehdin ottaamaan joitain kuvia myös muista veneistä. Purjehtiessa ei ollut niissä vähän rauhallisemmissakaan tilanteissa järjestelmäkamerasta paljon iloa, sillä etäisyys muihin oli venähtänyt. Pitkällä putkella otettuja kuvia sai kuvanmuokkauksessa vähän "suurennettua" lisää, mutta tulos eiole häävi. Tässä kuitenkin jotain...

Starttiin valmistautuminen

LYS2-luokassa kisannut H-vene Chapra purjeennostossa ennen starttia. Starttialueellakin oli reippaasti tuulta, mutta heti starttialueen ulkopuolella alkoivat ne pahimmat puhinat. Varmaan aika jännää toimia H-veneen etukannella näissä olosuhteissa...

Maxi 1100 Ådan II oli uusi kisaaja Kihti TwoStarin LYS1-luokassa ja lähti mukaan pariskunta-miehistöllä.

Baltic 37 Leanna kisasi LYS1-luokassa viime vuonnakin.

Elan 350 Stella Maria on sijoittunut kahtena edellisenä vuonna tässä kisassa LYS1-veneiden loppupäähän. Tällä kertaa se osallistui ilman spinnua/genaakkeria ja sai tällä varustuksella pienennttyä merkitsevästi LYS-lukuaan (ennen 1,29 nyt 1,26). Stella Maria nousi rullagenoalla ja code zerolla tänä vuonna kisassa kolmannelle sijalle, 6 min. 20 s. Kaminamin edelle tasoitetussa ajassa. Tässä Stella Maria odottelee vielä starttia.

Elan 37 Feex, jonka nimesin Kaminamin pahimpiin kilpailijoihinkin, verryttelee tässä ennen starttia. Feex on sijoittunut Kihti TwoStarissa sekä vuonna 2012 että 2014 viidenneksi. Ihan uskomatonta, että sama sijoitus säilyi tänäkin vuonna ja vieläpä niinkin täpärästi kuin 20 sekunnilla Kaminamille häviten. Sekä Feex että Kaminami myöhästyivät startista, Kaminami vähän enemmän.

Tilanteita merellä

Kisan ennakkosuosikki dat wor et jäi johtamaan LYS1-veneiden rypästä heti startin jälkeen, kun Kaminami karkasi laumasta. Dat wor et on ollut aina kärkikahinoissa, mutta Kihti TwoStarissa se on sijoittunut molempina aiempina osallistumiskerroillaan toiseksi. Tällä kertaa se saavutti vihdoin LYS1-veneiden voiton 2 min 14 s. (tasoitetun ajan) kaulalla kakkoseksi sijoittuneeseen Ådan II:een. 

Kello 11.38 mennessä Ådan II oli syrjäyttänyt dat wor et:n lauman vetäjänä ja säilytti asemansa maaliin saakka, vaikka sijoittuikin sitten tasoituksen jälkeen tosiaan toiseksi. Kuvassa edessä tummarunkoinen Ådan ja takana Feex.

Kello 11.38 Feex (vas.) ja dat wor et (oik.) kisasivat parina ja tämä taisi toistua useaan otteeseen. Tuollainen tilanne tuo varmasti kivaa kisafiilistä molemmille.

Kello 12.40 Vasemmalta: Ådan II ja kisapari Feex ja dat wor et

Voin vain kuvitella, kuin hauskaa on kisata noin lähekkäin, että voi vilkuilla toisen veneen miehistön toimia ja ilmeitä. Eli Feex ja dat wor et rinta rinnan kello 12.41.

Siellä seilataan niistä kisan kärkisijoista: 1-3 (kello 12.41): Ådan, parina Feex ja dat wor et sekä neljäntenä kirivä Stella Maria.

Samat LYS-1 -sarjan veneet samoilla reimareilla ottamassa uutta kurssia kello 12.42.

Maalissa

Läheskään kaikkia veneitä en ehtinyt maalissakaan kuvaamaan, sillä siinä oli sitä kiireellistä itsestä ja veneestä huolehtimisen puuhaa. Voitte uskoa, että kun satamaan päästyämme keskittyminen vapautui purjehduksesta, sitä huomasi yhtäkkiä, kuinka kova jano, nälkä, pissahätä ja suojaisan lahden ilmastossa myös yllätyshiki oli päässyt kehittymään. Kisan aikana ei tosiaan ollut mikään lämmin keli ja mm. vanhat sadehousuni kastuivat tyrskyssä kolmen vaatekerroksen läpi - olipas hauskaa... No se ongelma on onneksi helposti ratkaistavissa. 

Yksi kisan uusista veneistä Dufour 34 Namaste lipui maaliin samoihin aikoihin LYS2-sarjassa toiseksi sijoittuneen Swan 37 Marinellan kanssa. Tässä molemmat valmistautuvat jo rantautumaan.  

Leanna lipui maaliin pian Namasten jälkeen seilattuaan 5 tuntia 55 s. mutta sijoittui tasoituksessa LYS1-sarjan kuudenneksi, Namasten jäädessä seitsemänneksi. 

Sieltä ui komeasti maaliin kisan kuningatar: Swan 36 S&S Leda purjehdusajassa 4:58:05. Kisan olosuhteet suosivat pitkän Ledan ominaisuuksia ja miehistössä on kunnioitettava määrä kokemusta ja kisaosaamista. Mieheni sanoi jossain tilanteessa, että jos minulla on jotain kysyttävää kilpapurjehduksesta, niin Ledan kipparilta saa kysyä, sillä hänellä on varmaa tietoa ja paljon kokemusta.

Leda olisi voittanut veneiden missikisatkin, mutta nyt kun kisattiin vauhdista, se voitti tasoituksen jälkeen sekä oman LYS2-luokkansa että kokonaiskilpailun. Leda oli siis korjatussa ajassa nopeampi kuin dat wor et! Varusteillakin saattoi olla osansa Ledan kovaan kisakuntoon: uusi aramidi-dyneema 3Di -purje oli asennettu paikalleen kisaviikolla. Se on siis samanlainen muottiin valettu kovemman suorituskyvyn purje kuin Kaminamin isopurje ja fokka. Purje herätti illan aikana paljon keskustelua ja Ledan miehistö oli purjeeseen itse kovin tyytyväinen.

Tässä maalilinjalle saapuu Finngulf 28e Merenna. Vuoden 2012 nelonen ja 2013 kisojen voittaja sijoittui tällä kertaa viiden veneen LYS2-sarjassa neljänneksi.

Kisaajien yhteisessä illanvietossa oli mukavaa ja keskustelimme hyvässä hengessä tällaisen puulaaki-kilpapurjehduksen haasteista. Moneen kertaan kuitenkin totesimme, että tärkeintä on reilu peli, purjehduksen ilo ja se että kisaan lähtemisessä on riittävän matala kynnys. 

Kaminamin kanssa ei tosiaan voi odotella mitään pokaalivyöryä LYS-kisoista. Tietysti toiveena olisi, että johonkin kisaan sattuisi sellaiset olosuhteet, joissa Namunen pääsisi näyttämään vahvuutensa. Tähän mennessä kaikki sen kisat (Kihti TwoStar 2014, 2015 ja Pyytnkari 2014) on käyty sellaisissa olosuhteissa, joissa Kaminami on tavallaan ihan tavallinen 10-metrinen. Meillä on aina omat tavoitteemme ja niiden täyttyminen on virallista kisamenestystä tärkeämpää. Tässä kisassa todellinen saavutuksemme oli "line honours", eli ylitimme kisan veneistä ensimmäisenä maalilinjan ajassa 4:16:08. Lisäksi huomasimme, että saavutimme monia muitakin ansioita LYS1-sarjassa: 

- nopein rymättyläläinen vene,

- nopein vene jossa oli ensikertalainen miehistössä,

- toiseksi nopein vene pariskunta-miehistöllä ja 

- toiseksi nopein sininen vene (hih - tämä on tärkeää!).

Niin, että ei se LYS-kisaaminen niin vakavaa ole, pääasia että on hauskaa ja sopivasti jännittävää. Sen eteen täytyy toki tehdä vähän töitä: oppia kisaamisen perustaidot ja omaksua sopiva asenne. 

Loppukevennykseksi vähän asiaa kisapainosta. Kaminamista tosiaan poistettiin retkivarusteet ennen kisoja, jotta se olisi lähempänä sitä painoa, jolla LYS-luku on osittain määritelty. Tässä siihen liittyen: kisajuusto, kisamargariini (sininen purkki), kisakurkku ja kisaketsuppi (pinkki purkki). Eikä se silti ole niin vakavaa!

Mukavaa loppuviikkoa!

Kaminamin kisaraportti Kihti TwoStarista

Kihti TwoStar 2015 on nyt seilattu ja päällimmäisinä tunnelmina täytyy sanoa että lauantain kova tuuli teki siitä aika jännittävän, mutta toisaalta myös hyvän kokemuksen. Kisailu oli hauskaa, yhteinen illanvietto mukavaa ja tällaiseen pääosin pariskuntina seilattavaan sopivan mittaiseen kaksinpurjehdukseen haluan osallistua jatkossakin.


Rata ja sääbingon tulos

Eri lähteistä kisapäivälle poimitut sääennusteet olivat keskenään hyvin ristiriitaisia ja radan valinta oli Turun Pursiseuran kisajärjestäjille haastava tehtävä. Heidän piti varautua sekä kovaan tuuleen että mahdolliseen blägään niin, että pienimmätkin veneet ehtivät maaliin kohtuullisessa ajassa eikä kisasta tule liian rankka selviytymisseikkailu kenellekään. Radaksi valittiin lyhin vaihtoehto (31,4 M),  jolla ei juhlita avotuuliosuuksilla. Tiesimme jo startissa kun rata ilmoitettiin, että tänään ei ole Kaminamin päivä. Rata oli huonoin mahdollinen Kaminamin suoritusprofiilille, mutta tärkeintähän ei ole tulos vaan kiva kisa.

Sääbingon tuloksena saimme reipasta lounaansuuntaista tuulta koko kisan ajan. Tuuli vaihteli alkuun 10-12 m/s, puuskien puhaltaessa 14-17 m/s. Myöhemmin tuuli laantui sellaiseen 7-10 m/s, saarten suojissa oli hetkittäin vain 5 m/s, mutta puuskaisuus oli tyypillistä. Näissä tuulissa se +10 asteen lämpö tuntui kuin... no tiedätte varmaan. Sade loppui onneksi ennen starttia ja raekuuro puuskineen tuli vasta kisan päätyttyä.

Rata on piirretty karttaan vihreällä (pahoittelut että se näkyy melko huonosti)

Anteeksi että myöhästyimme startista

Otimme yhden reivin isopurjeeseen ja hetken harkittuamme jätimme fokan reivaamatta - hyvä niin. Startista myöhästyimme noin puoli minuuttia, mutta parempi sekin kuin varaslähtö. Siitä sitten yhtä kylkeä luovimaan ja ripi-rapi ohi muista, kuten LYS-lukumme velvoittaa.

Kippari oli varmaan tyytyväinen, kun pyyhkäisimme ohi muusta joukosta heti alussa, mutta itselläni oli samalla vähän haikea mieli. Kisassa ei ollut mukana oikein isoja veneitä, joten nyt seilaamme loppukisan yksin, jos emme kovin pahasti kämmää. Eikä kaukana edellä seilaaminen edes tarkoita sitä, että olisi kisan kärkikahinoissa mukana LYS-tasoituksen jälkeen. Tämän vuoksi tykkäisimme radoista, joissa joltain kääntömerkiltä palattaisiin samaan suuntaan niin, että näkisi vähän miten muilla menee ja saisi samalla otettua jotain väliaikaa itselleen.

Se ainoa ohituksemme: pahin kilpailijamme dat wor et on etunenässä

Pian olimme jo kaukana...

Ennätyskippailua ja kannen pesut

Emme ole perhepurjehduksilla luovineet Kaminamilla vielä näin kovissa tuulissa, joten hyvä oli tämäkin kokea. Tyrskyt huuhtoivat kohisten kantta ja Kaminami (jota kuuluu muutenkin ajaa aika kallellaan) kippasi puuskissa niin, että oli syytä pitää hyvin kiinni mistä tahansa, vaikka hampain. Hetkittäin katsoin leveäpeppuisen veneemme laidalta alas mereen kuin olisin seisonut korkealla jyrkänteellä. Pahin lukema, mitä tuulimittarista näin, oli reilut 34 solmua eli 17 m/s. Teimme ensimmäisen vendan hieman ennen Erikvallan nokkaa. Lyhyen luovin jälkeen saimme toiseen vendaan reilun puuskan ja Kaminami rykäisi kunnolla kallelleen. Sen mitä ehdin siinä kiinni pitäessäni vilkaista, niin vähintään 44 asteen kippauksessa käytiin. Tilanne saatiin kuitenkin saman tien hallintaan. Tunnemme jo Kaminamimme temperamentin: se reagoi tuuleen ärhäkkäästi, mutta myös tottelee. Hyvä tietää ettei näin isolla purjealalla ole tämän hurjempaa menoa 14-17 m/s puuskissa. Tuuli vei kipparin pipon ja laminoidun lunttilappuni startissa käytetyistä viestilipuista.

Tuuli 14 m/s, luovivauhti 6.9 solmua

Päivän vauhtiennätys sivuvastaisella osuudella

Linsörin eteläpuolella pääsimme parikymmentä astetta avoimempiin tuuliin ja seilasimme sivuvastaista ajoittain yli 9 solmun vauhtia. Parempi puuska toi meille päivän vauhtiennätyksen 9,7 solmua. Emme siis päässeet koko päivänä kiihdyttämään "poimunopeuksiin", sillä tuulet olivat tällä radalla vastaisia ja avotuuliosuudet erittäin lyhyitä. Seilasimme koko kisan arkisesti fokallamme ja pelasimme avoimemmilla tuulilla vain skuuttamalla fokan ulos (st-kiskoltaan) mahdollisimman auki.

Isopurje reivattuna Nauvon losseille ja veneen fiksailua

Haverön ison saaren suojissa - ennen Nauvon losseja - tuuli oli keskimäärin hiljaisempaa, mutta äkäisiä puuskiakin tuli vielä. Pohdimme vähän reivin purkamista, mutta puuskat saivat epäröimään. Kippari löysi karvalakin päähänsä ja sitä ei tuuli vie, koska se on leuan alta kiinni.

Sen verran meni vene rikki jo startin jiipeissä, että Kippari kursi narulla kasaan Kaminamin levangin. Säästän teidät vamman tarkemmalta diagnostiikalta, mutta se ei vaikuttanut Kaminamin suorituskykyyn kisassa.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että se reivi olisi kannattanut purkaa jo ennen Nauvon losseja, kuten monet muutkin tekivät (huomasin sen nyt, kun suurensin näitä pitkällä putkella otettuja valokuvia). Olimme Nauvon losseilla kello 11.30 ja viritimme fokan ulkoskuuttaukseen. Seilasimme omaa vauhtiamme ja kaukana takanamme kähistiin kisan käripaikoista: uutena kisaan osallistunut Maxi 1100 Ådan II johti joukkoa ja kintereillä kirivät jossain järjestyksessä Elan 37 Feex, X-332 dat wor et sekä Elan 350 Stella Maria. 

Ei ehdi virittää code zeroa, mutta reivi puretaan - myös sijoitus alkaa olla selvillä 

Sandholmenin kohdalla oli taas avoimempaa siviutuulta alkaen 5 m/s, joita seurasi napakoita puuskia. Avoimemman tuulen osuus oli kuitenkin niin lyhyt, ettei code zeron virittäminen oikein kannattanut. Sandön itäpuolelta alkoi jo seuraava luovi, jota aktiivipurjehdimme yhtä kylkeä. Kurssin käännyttyä etelään (SSE) Hallonholmenin itäpuolella pääsimme taas sivuvastaiseen tuuleen ja Lilla Knapulin paikkeilla tuuli hiljeni hetkeksi ja kurssi kääntyi edelleen myötäisempään. Nyt riitti reivi! Vasta Knapulön eteläpuolella sijaitsevan länsipoijun jälkeen purimme reivin isopurjeesta. Ehdimme seilata täydellä isopurjeella tunnin ja 36 minuuttia. Kyllä nyt vähän kaduttaa...  Kippari totesi, että tällä menolla ja naissä olosuhteissa toiset eivät ole jääneet meille riittävästi. Viides sija kisassa on meille realistinen odotus. Kaminamin tumma takila oli maastoutunut niin hyvin taustan saareen, että kisan tuomaristo, joka oli nähnyt meidät tässä kohtaa oli tuumannut: "Ei se ole vielä Kaminami, se on sininen moottorivene".

Avoimemmilla tuulilla fokka viritettiin ulkoskuuttaukseen

Täysin purjein tavoitenopeuksia 

Trollholmenin peikkosaaren pohjoispuolella sijaitseva poiju toimi kääntömerkkinä ja siitä jatkoimme sivutuulta vhdoin täysin purjein. Mellanlandetin itäpuolen poijulta alkoi pitkähkö osuus sivuvastaisessa tuulessa Gullkronan selän yli kohti kisan eteläisintä kääntöpistettä: Västra ja Östra Dömmaskäriä. Siinä mentiin tukka hulmuten, Kaminami hyvässä balanssissa, optimikallistuksessa ja laskennallisia tavoitenopeuksia. Tuulta oli niin paljon, että tässä kohtaa ei olisi codella ollut käyttöä. Dömmaskäreillä teimme kisan kolmannen vendamme ja jatkoimme toista halssia samaan malliin tyytyväisinä hykerrellen.

Kisan ainoa mahdollinen genaakkeri-osuus fokalla

Trutbådarnan länsiviitalta alkoi kisan ainoa 1,3 mailin mittainen pätkä, jolla Kaminamia olisi voinut ajaa sillä 125 neliön genaakkerilla. Tuulta oli 7-8 m/s, mutta emme olleet valmistelleet genaakkeria kannelle edellisellä sivuvastaisella osuudella. (Kröhöm... joku tyttö kävi silloin pissatauolla - oli ihan pakko!) Toisekseen kävi kyllä mielessä, että ei varmaan kukaan muukaan aja tätä genaakkerilla.  

Loppusuora kaartaen maaliin ja tavoitteet saavutettu

Stor Klobbskäriltä alkoi loppusuora Svinön lahteen maalilinjalle. Kiikaroinnin tuloksena suorasta tuli loppukäyrä, sillä reitille osuneet muhkeat kalapyydyshässäkät oli toki hyvä kiertää. Tulimme sivutuulessa mukavaa vauhtia siinä ysin paikkeilla, parhaimmillaan 9,4 solmua. Maalilinjaa lähestyessämme jännäsimme ehtiikö ajanottaja juoksemaan linjalle klikkaamaan kelloa ja hän ehti - jee!

Meidän tavoitteemme toteutuivat: 1) olin edelleen elossa, 2) oli hauskaa ja 3) olimme ekana maalissa ajalla 4:16:08 - jee! Seuraava vene: Maxi 1100 Ådan II tuli maaliin vain 16 minuuttia meidän jälkeemme. Sijoituimme LYS1 -luokassa lopulta puoliväliin: 4. sijalle seitsemästä veneestä ja vain 20 sekunnin erolla viidenneksi tulleeseen Feexiin. Tiukka kisa siis!

Vaikka rata jäi nyt aika lyhyeksi, niin tällaiselle ensikertalaiselle se oli kuitenkin riittävän pitkä. Tuo alkumatkan kovissa tuulissa luoviminen yhtä kylkeäkin vei kuitenkin energiaa. Illanvietto Svinössä oli oikein mukava ja oli hauska vähän tutustua toisiin kisaajiin.

Illalla huomasin, että suojapussien sisään paketoidut keulan patjat olivat aivan märät. Vettä löytyi myös keulan säilytystiloista. Ilmeisesti keulan katossa olevan pröötin kotelon luukut falskaavat, kun tyrskyä tulee päin oikein kunnolla. Hyvä että tämäkin selvisi nyt. Yö putkipunkassa oli kuitenkin uneton: neljä kerrosta vaatetta ei riittänyt, kun alla oli vain verkko eikä lämppärin puhina yllä perähyttiin. Puhhuijaa - tää on joskus tätä - silti oli hyvä reissu!

Ne pakolliset jossittelut

Kippari laski myöhemmin, että jos olisimme purjehtineet radan loppupuolella sen 1,3 malia genaakkerilla ja Bastholmenin kulmilla 0,8 mailia code zerolla, eikä vauhti olisi kärsnyt yhtään nostoista ja laskuista, olisimme seilanneet radan 6 minuuttia nopeammin - siis teoriassa. Ja edelleen teoriassa olisimme kirineet yhden sijan tulostaulukossa. Joka tapauksessa reivi olisi kannattanut purkaa aiemmin, ihan huvin vuoksikin. Laskennallisesti olisimme olleet sen myötä kuitenkin vain minuutin nopeampia. Kaiken kaikkiaan olemme ihan tyytyväisiä siihen, miten Kisanami kulki näissä olosuhteissa. Jäimme loppujen lopuksi koko radalla vain 10% teoreettisesta tavoitenopeudesta (joka olettaa, että kaikki sujuu täysin optimaalisesti ja käytetään aina juuri oikeita purjeita lyhyilläkin pätkillä).

Kilpakumppani Feexin kisaraportti löytyy muuten täältä: Kihti TwoStar 2015

Seuraavassa postauksessa on vielä luvassa kuvia ja tunnelmia mm. Kihti TwoStarin startista. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kisanami etenee Kihti TwoStarin starttialueelle

Kohta se alkaa! Olemme jo matkalla starttialueelle Viittakarille, Ruissalon edustalle. Eilen siirsimme Kaminamin Turkuun ja merellä oli paljon veneitä. Moni luovikin reippaasti 10 m/s tuulessa ja sain kuvattua monta venettä. Tässä kuvassa on kuitenkin Kaminamin alter ego "Kisanami", jonka sisätiloja voisi kutsua myös käsitteellä "kelluva man cave".  Ja aina vaan paranee: tällä hetkellä lattia on vielä peitetty purjesäkeillä. Nooh, ei tässä reissussa kukkaverhoja kaivata.

Vielä alkuviikolla sääennusteet lupailivat kisoihin reipasta 12m/s, puuskissa 15 m/s etelätuulta, johon olisi pitänyt luovia pitkät tovit. Olenkin seurannut sään kehittymistä posket kalpeina ja huh-helpotusta että se näyttää nyt kesyyntyvän päivän mittaan. Sadekin loppui just ja lämpöä on +10 astetta. Tuulta riittää tällä hetkellä (tuntia ennen starttia) 10-13 m/s. Aallokko heittelee nyt koneajossa aika paljon. Viiden radan pituudet vaihtelevat 31,4-53,2 mailin välillä. Ratavalinnassa jännittää kuitenkin enemmän se kuinka paljon luovia se tulee vaatimaan suhteessa avotuuliosuuksiin.

Kihti TwoStariin ilmoittautui tänä vuonna 12 venettä, joista 7 kilpailee Kaminamin kanssa LYS1-luokassa. Viime vuonna kisaa järjesti kaksi pursiseuraa (TPS ja GK) yhdessä ja osallistuijia oli jopa 29. Taisi tämä kylmä kevät ja hurjat sääennusteet vähän verottaa osallistujia. Ihan hauskaa on kuitenkin se, että tänä vuonna mukana on kolme uuttakin venettä, jotka eivät ole viime vuosina tähän kisaan osallistuneet. Yksi uusista on Dufour 34 Performance Namaste (LYS 1,21), jonka kanssa kisasimme epävirallisesti kotimatkalla Brännskärin muinaistulien yöstä viime syksynä. Tänään on siis Namastella revanssin paikka, ja nyt reilummalla pelillä: LYS-kertoimen kanssa.

Namaste 31. elokuuta 2014

Sen sijaan viime vuoden LYS1-luokan voittaja Xanthé ja LYS2-luokan voittanut Solaia eivät ole puolustamassa mestaruuksiaan. Kaunis Solaia tuli eilen vastaan merellä, se oli varmaan jo matkalla Svinöhön järjestelemään näitä kisoja.

Solaia tyrskyissä eilen 22.5.2015

Pahimmiksi Kaminamin kisakumppaneiksi voi jo ennen starttia nimetä pari tuttua venettä. X-332 dat wor et (LYS 1,24) on pitkään keikkunut kaikkien kisojensa kärkisijoilla ja sijoittui sekä viime vuonna että 2012 tässä kisassa toiseksi. Kaminami sijoittui siis viime vuonna kolmanneksi. Myös merikarhuveljen kipparoima Elan 37 Feex (LYS 1,28) on meille vaarallinen vastus. Se on sijoittunut tasaisesti viidenneksi sekä viime kisoissa, että vuonna 2012.

Kaminami ja dat wor et luovivat peräkanaa Kihti TwoStarin startissa viime vuonna

Feex startissa viime vuonna

Nyt starttialueen lähestyessä vatsassa parveilee pyöriäisiä, kaikki aistit ovat valppaina ja suu kuivuu jännityksestä. Itkiskö vai nauraisko? Tämä on nimenomaan sitä positiivista stressiä, joka mahdollistaa huippukokemukset. Eli kun tämä on ohi, niin tunne tulee olemaan kisamenestyksestä riippumattakin mielettömän hieno jo ihan pelkästä helpotuksesta. Jos kaikki menee suhtkoht hyvin ja menestymme suhteellisen kivasti, niin fiilis tulee varmasti olemaan ikimuistoinen!

Alkuviikosta on luvassa varsinainen kisaraportti, toivottavasti ajankohtaisten kuvien kanssa.

Kello 10.00 startataan LYS1-luokassa ja

toivottavasti silloin mennään onnenkarvanopat tuulessa viuhuen!

Merenneidon ensikisan odotusta - melkein pupu pöksyssä

Voi apua! Menin vappuviikonloppuna vannomaan, että lunastan nyt lupaukseni purjehtia mieheni kanssa kisoissa. No ylihuomenna siitä tulee totta! Pakkohan se oli, kun meidät esiteltiin kuukauden kisamiehistönä eräässä lehdessäkin jo yli vuosi sitten. Murskasin ranteeni vasta jutun tekemisen jälkeen ja siinä vaiheessa kun se julkaistiin, kuvittelin pinnatassuni tulevan kuntoon kertakipsauksella ennen kisoja. Toisin kävi ja Isi-Kippari sijaisti minua menestyksekkäästi viime kauden kaksinpurjehduskisassa. Kiitokset hänelle taas kerran!

Me ja Kaminami 2013 (kuva: Isi-Kippari)

Jos joku ihminen on aina paikalla kun tarvitaan, se on Isi-Kippari. Viime vuoden Kihti TwoStar -kisassa, Kaminamin ensikisassa, isä-poika -tiimi purjehti ekana maaliin ja sijoittui LYS-tasoituksen jälkeen kolmanneksi.

Starttiin valmistautumista 2014

Tänä vuonna lähdemme Turun Pursiseuran järjestämään Kihti TwoStariin toisenlaisella asenteella: perhepurjehtijoina ja minun osaamiseni rajoissa. Oma tavoitteeni on selviytyä reippaista tuulista (ennuste lupaa tällä hetkellä noin 12 m/s ja puuskat päälle), pitää hauskaa, oppia ja päästä ehjänä maaliin. Mieheni tavoite on ylittää taas maalilinja ekana. Katsotaan kuinka käy...  

Kihti TwoStarin LYS1-veneiden startti 2014

Kihti TwoStar on siis saaristopurjehduskisa, joka seilataan kahden hengen miehistöllä. Autopilotin käyttö on siinä sallittu ja me saamme hyödyntää myös Kaminamin vesipainotankkeja - se on huomioitu LYS-tasoitusluvussamme (1,38). Radan ihannesuoritusaika on yhdeksän tuntia, eli kyseessä on koko päivän kisa. On kyllä hienoa että pursiseura järjestää tällaisia matalan kynnyksen ja leppoisan mielen kisoja, jotka sopivat pariskunnillekin. Kisan startti on lauantaina 23.5. kello 10.00. 

Kaminami Kihti TwoStarin startissa 2014

Kisakuntoon pääsemisessä tuli vähän kiire. En ole käynyt kuntosalilla, enkä edes nostanut painoani sinne 70 kiloon, minkä mieheni joskus määritteli minulle ihannekisapainoksi. Olen tanssinut säännöllisesti (joskus on tullut hikikin) ja nyt kisaviikolla ajoin tunnin kuntopyörää - hurraa! Ravitsemukseen on sisältynyt mm. chiaa, tocoa, macaa, baobapia ja mustikkaa. Myös Kippari on syönyt edellä mainittuja superfoodeja, vaikka ei sitä itse tiedäkään. Mies kasvatti kisaparran lämmittämään luovituulella sekä keräämään sämpylänmurusia ja lentokaloja. Ehdimme purjehtimaan ennen kisoja muutaman retkipäivän, eli tilanteemme taitaa olla suunnilleen sama kuin muillakin venekunnilla.

Tänään torstaina pääsen edustamaan Kaminamin miehistöä kisan kipparikokoukseen, sillä varsinainen kippari on työpurjehduksella Helsingissä. Kipparikokouksessa käydään mm. läpi ratavaihtoehdot, joita oli viime vuonna kuusi. Tänä vuonna vaihtoehdot ovat erilaiset.

Kihti TwoStarin rata 2014

Kisapäivän olosuhteisiin valittu lopullinen rata ilmoitetaan vasta vähän ennen starttia lipuin ja äänimerkein. Myös starttimerkit eri veneluokille (viime vuonna kisassa oli LYS1 = isommat/nopeammat veneet, LYS2 = vähän pienemmät/hitaammat veneet sekä kolmantena retkiluokka) ilmaistaan lippu- ja äänisignaaleilla. Tuo startti minua jännittää kaikkein eniten, vaikka mieheni on ihailtavan näppärä pyörittelemään Kaminamusta pienissä tiloissa. Toivottavasti selviän siitä elossa, koska tämä elämä on kuitenkin niin mielenkiintoista ja mukavaa...

Kihti TwoStarin startti 2014

Perjantaina kokkaan tietysti kisaruuat valmiiksi. Samana iltana pitää veneestä tyhjentää normaalit yöretkikamppeet, jotta Kaminami saadaan kisapainoonsa. Tällä kertaa se tehdään vähän maltillisemmin. Haluaisin nimittäin jäädä yöksi kisan maaliin, eli pursiseuran Svinöhön, ja nukkua keulassa ihan oikealla patjalla. Otin kissanpentu-ilmeen ja sain Kipparin myöntymään tähän kompromissiin. Illalla myös siirrämme Kaminamin lähemmäs starttialuetta, Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin laituriin. Se säästää kisa-aamuna paljon aikaa ja energiaa.

Lauantaiaamuna köröttelemme noin tunnin koneella kisan starttialueelle. Koitan asennoitua niin, että tämä on sitä normaalia vauhdikasta perhepurjehdusta, mitä harrastamme muutenkin. Silti saan rauhotella itseäni, ettei menisi pupu pöksyyn. Viime vuonna lähettelin saman kisan startista ottamiani kuvia muiden veneiden miehistöille ja siitä lähti sähköpostikeskustelu erään mukavan pariskunnan kanssa. Kun kerroin kisoihin osallistumisen olevan itselleni iso kynnys, vastasi tämän venekunnan rouva suunnilleen näin: "Ainahan voit istua kyydissä, katsella maisemia ja heilutella varpaitasi, kuten meidän pieni juniori teki näissä kisoissa." Niin totta ja hyvin rauhoittava ajatus! Kiitos A.M.!

Koitan laittaa vielä lauantaina - ennen kisan starttia - pienen välipostauksen tilanteesta ja tunnelmista ja ensi viikon alussa kuulette sitten miten kisoissa kävi ja millaista oli.

Aurinkoa Lammanin lintukodossa

Perjantaina meillä satoi kaatamalla myöhään iltaan ja niinpä siirsimme yöretkelle lähdön lauantaiaamuun. Kohteeksi valikoitui meille molemmille uusi merikarhusatama Lamman, joka sijaitsee Houtskärissä. Yleensä puhutaan Haplot-Lammanista, sillä Lamman on toisen karhusataman Haplotin vastarannalla.

Lauantaina nostimme "Lumikin" alkumatkan täysmyötäiseen tuulenvireeseen. Meillä ei ollut kiire ja saimme harjoitella ison genaakkerimme jiippaamista. Tuuli oli niin myötäinen, että oli pakko leikkailla Lumikilla vähän siksakkia, jotta saimme vauhtia. Vaikka matka hieman piteni, niin olihan se paljon hauskempaa ja varmaan nopsakampaakin.

Jiipeissä ("myötätuulikäännöksissä") työnjako oli vanha tuttu: minä ohjasin ja mies skuuttasi Lumikin toiselle puolelle. Aika kauan jaksoin myös ohjata jiippien välilläkin, mutta tuuli pyöri todella ärsyttävästi. Mies koitti kovasti taas opettaa avotuulilla ajamisesta, jossa minun siis pitäisi jatkossa kehittyä.

Jossain vaiheessa totesin ponnekkaasti kuin entinen pääministeri: "Nyt minä juon kahvia!" Onneksi laitoin kaffemukin ja maitopurkin lieden koloihin ja vapautin sen keikkumaan. Sillä aikaa Georg von Gyropilot tuurasi minua styyraten apparenttituulen mukaan. Olin juuri saanut kahvistani ensimmäisen siemauksen kun Kaminami lähti kallistumaan kiihtyvällä tahdilla ja vesi pauhasi. Siihen jäi kaffeet ja riensin kannelle päästämään isopurjeen skuuttia, mies ohjasti onnellinen hymy kasvoillaan Lumikkia. Toivotimme saarten välistä lennähtäneen 6-6,5 m/s puuskan tervetulleeksi, sillä nyt Kaminami ui reilua 9 solmua. Jii-haa! Tuo veden kohina ja tuulen humina ovat musiikkia korvillemme!

Puolitoista tuntia Lumikki-iloa päättyi kurssimme käännyttyä vastaisempaan tuuleen (7-8 m/s). Samalla sai pukea untsikan ja kaiken muunkin lämpöisen taas päällensä. +8,5 astetta tuntuu vastatuulessa ehkä +1 asteelta. Sen verran Kaminami taas kippaili, että ajattelimme ottaa vesipainotankit käyttöön. Mieshän oli juuri korjannut niiden pumpunkin. Tällä kertaa pumppu sentään piti meteliä, mutta vesi ei vieläkään liikkunut - ah, johdot oli kytketty väärin päin. Noh, mies korjasi pumppuja uudelleen illalla satamassa. Nyt pitäisi toimia, vaikka emme ole niitä vielä merellä kokeilleet.

Saaristossa liikkuu yhä enemmän veneitä. Onpa hauskaa!

Kotivesiemme kummitussaaret: Stora ja Lilla Äggskär. Puut olivat täynnä pesiä, joista nousi nälkäisiä kitoja. Lepakkomaiset merimetsot ruokkivat kitoja ahkerasti. Oli kiva huomata, että saaristo alkanut vihertyä, tosin vähän hitaammin kuin lämpöisemmän mantereen puolella.

Tänään emme joutuneet tuskailemaan liian lyhyeksi jäänyttä purjehdusta: 27 mailliin meni vaihtelevissa tuulissa onneksi yli neljä tuntia. Alle neljän tunnin purjehdus kun on meille aina vähän pettymys, eli siloin olemmme liian nopeasti perillä. Lammanissa on kaksi laituria, joita yhdistää rantaa pitkin kulkeva järjettömän pitkä lankongi: "Bulevard de Keijo". Kuuluisa Keijo oli itsekin tänään paikalla. .

Vedessä oli paljon kasvillisuutta, mutta kirkasta se oli. Haplot-Lammanin lounaan puoleinen sisäänajoreitti on karikkoinen ja kaikumme on kesäaikaan antanut sillä aika niukkojakin lukemia suhteessa Kaminamin syväyteen (2,3 m). Nyt vettä oli alla ihan reilusti (veden korkeus oli tuolloin +10 cm), eli ilmeisesti väylän pohjassa on kesällä runsaasti kasvillisuutta ja kaiku antaa sen myötä huomattavasti niukempia lukemia.

Vanhassa rantavajassa oli valtavia simpukankuoria, jotka olivat peräisin lähijärveltä. Lammanin vieraskirjaan oli kirjattu kauden ensimmäiset käynnit maaliskuun puolivälissä. Pitäisiköhän aikaistaa vielä Kaminaminkin kautta?

Istuimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella iltaa ulkona. Niin kauan kuin aurinko paistoi eikä tuuli pahemmin osunut, oli siinä oikein mukava olla. Nuo styrox-täytteiset säkkituolit ovat muuten lämpimät istua ja veneen sininen kansi varastoi kivasti aurinkoenergiaa.

Vastarannalle - Haplotiin - tuli lauantaina kolme venettä ja Lammaniin yhteensä kuusi. Satamien välisenä yhteysaluksena toimii soutuvene; että jos kaveri onkin parkkeerannut eri puolelle, niin pääsee kyläilemään.

Kannella oli mukava seurata lintujen elämää. Lamman on todellinen lintukoto, sillä monien vesilintujen lisäksi saarissa pesii äänistä päätellen paljon erilaisia metsien lintuja. Oli ihanaa kääntää kuono kohti aurinkoa, sulkea silmät ja kuunnella kesän ääniä. Saunavuorot täyttyivät nopeasti ja joku karhuveli heitti jo talviturkkinsakin.

Olimme varmaan niin humaltuneita meri-ilmasta, että silmämme alkoivat luppaantua jo kahdeksalta illalla. Sinnittelimme urheasti lipunlaskuun ja menimme nukkumaan puoli kymmeneltä. Satamassa oli rauhallista: linnut liversivät vielä viimeisiä tarinoitaan ja toisesta laiturista kantautui vaimea kitaran sointi ja laulu - maailmassa oli kaikki hyvin. 

Aikasin unille meno kostautui itselleni ja heräsin puoli kahdeltatoista valvomaan pikäksi aikaa. Yö oli vieläkin valoisa, melkein tyyni ja aivan mahdottoman kaunis! Jos oikein korviaan höristi, niin naapurilaiturissa soi edelleen lempeästi kitara. Missään tapauksessa se ei ollut häiriöksi, mutta olin kyllä vähän kade niille eläkeläisille: mistä heillä riittää sitä virtaa? Nukuvatko he päikkäreitä?  Vai syövätkö he päivittäin saariston mustikoita ja tyrnimarjoja?

Pikkulintukuoro ja lokit aloittivat yhteiskonserttinsa aamuneljältä. Siinä oli merellistä tunnelmaa. Vielä ei tarennut juoda aamukaffetta kannella: sekä kahvi että seilaaja olisivat jäähtyneet saman tien. Tietysti ne jotka ovat yhdistäneet veneilyyn telttailun, pystyvät nauttimaan rannan maisemista kannellaan tuulen suojassa. Haaveilin taas hetken kupoliteltasta Kaminamin takakannella.

Kotimatkaa tehtiin sunnuntaina pitkään ja hartaasti. Ensin oli ihan blägää ja hyvä niin, sillä saimme kompassin kalibroitua. Seuraavana tehtävänä oli uuden mittarin kisastartti -apuohjelman testaaminen - siitäkös syntyi hupia! Kerron siitä lisää myöhemmin.

Heti kun tuli vähän tuulta, nostimme purjeet ja lähes puolet matkasta seilasimme sinnikkäästi - koska ei ollut kiire. Luovilla oli taas kylmää. Sunnuntaina vietettiin kansainvälistä pyöriäispäivää. Harmi ettei pyöriäisten juhlaparaati osunut meidän reitillemme...

Suosikkipurjeemme code zero sai tälle kaudelle uuden rullalaitteen. Saimme joten kuten testattua sen vielä kotirännissä. Tuuli vaan kääntyi pian niin myötäiseksi, että code päätyi isopurjeen kanssa hartaaksi virsikirjaksi. Aurinko tuli esiin, ja mittari näytti +17,2 ja tällä kertaa se todella tuntuikin siltä. Hetken olisi tarennut jo shortseissakin.

Kesken leppoisan ajelehtimisen ja lämpöhalvauksen tuli Isi-Kippari yllättämään meidät motskallaan. Hän oli ihan vaan pienellä huviajelulla keulimassa.

Etenkin näin alkukaudesta tuntuu merellä kelluvan kaikenlaista epämääräistä, joten muistakaahan tähystellä. Tämä nylonköysi-fendarihässäkkä kellui väylällä Ryhmättylän vesillä, kotirännimme eteläpäädyssä. Onneksi se näkyy jo kaukaa. 

Kaiken kaikkiaan oli taas oikein mukavat pari päivää merellä - ensi viikonlopuksi onkin luvassa huimaa jännitystä... siitä ennemmän torstaina.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!