perjantai 30. tammikuuta 2015

Kauden 2014 kohokohdat huhtikuusta kesäkuuhun


Pitkään kauteemme mahtui monenlaista tapahtumaa, mutta ei onneksi mitään liian dramaattista. Näin jälkikäteen asioita tarkastellessa tapahtumille antaa ehkä vähän erilaisia merkityksiä ja hahmottaa paremmin kokonaisuuksia. Silti monet onnelliset hetket liittyvät usein pieniin, ihan tavallisiin tilanteisiin. Kokosin tiivistelmät kuvineen jokaiselta kuudelta purjehduskuukaudelta, joten tässä niistä ensimmäiset.


Huhtikuu 
Pääsiäisen ensipurjehduksella kokeilimme heti uutta purjettamme: rullalaitteella varustettua code zeroa, josta tuli hiljaisten tuulten kesän suosikkipurjeemme. Heti ensihetkestä pääsimme sillä tuulen nopeutta ja kausi sai lupaavan alun. Seuraavana viikonloppuna, kun treenasimme Isi-Kipparin kanssa kisoihin, code vei meitä jopa tuulta nopemmin. Myöhemmin hiljaisten tuulten heinäkuussa codesta tuli korvaamaton: ilman sitä olisimme joutuneet ajamaan pitkiä matkoja koneella, kuten niin moni muukin. 

Code zeron onnistunut koeponnistus pääsiäisenä 21.4.2014
Toukokuu
Meidän oli tarkoitus purjehtia anoppilaan äitienpäivän viettoon, mutta alkumatkasta meressä kelluva köysi sukelsi veneen alle ja pelkäsimme sen tarttuneen potkuriin. Käännyimme kotiin ja "melkein-merihädän" aikana nautimme lämpimästä päivästä, kaffesta ja maisemista. Tuuli muuttui puuskaiseksi ja suunnaltaan arvaamattomaksi, kun meidän piti rantautua Ajolan sisimpään laituriin purjein. Onneksi se ei kuitenkaan paiskannut meitä päin kallioita. Onneksi myös melkein kaikki kotisataman tutut olivat  näkemässä, kun rantauduimme tyylikkäästi ensimmäistä kertaa purjein tällä veneellä. Oleellisin onni oli tietysti se, ettei köysi ollut kuitenkaan mennyt potkuriin saakka. Kun Kaminami nostettiin marraskuussa ylös, huomasimme kölissä köyden hiertämän jäljen. 

"Melkein-merihädässä" äitienpäivänä 11.5.2014: Keep calm and carry on

Ennen Kihti TwoStar-kisaa Kaminami siirettiin lähemmäs starttialuetta, anoppilan rantaan. Vene oli ollut vain viikon käyttämättä ja kyllä säikähdin kun isopurjeen noston yhteydessä sain linnunmunasta päähän. Isi-Kippari innostui torumaan meitä pilke silmäkulmassa: "On tämäkin kun ensin hankitaan vene ja sitten sitä ei purjehdita - linnut vaan pesivät purjeissa!"



Kihti TwoStar kaksinpurjehdus oli Kaminamin ensikisa. Minun oli tarkoitus olla siinä gastina, mutta leikattu ranteeni ei vielä sallinut kovempaa käyttöä. Isi-Kipparia ei tarvinnut kauheasti houkutella sijaiseksi, vaikka hän on virallisesti kisaamisen jo lopettanutkin. Jännitin kisaa aivan hirveästi, olin suorastaan poissa tolaltani. Startin jälkeen kävelin hermostuneena rinkiä siihen saakka, kunnes mies soitti, että olivat tulleet ekana maaliin. Kaminami sijoittui LYS-tasoituksen jälkeen kisassa kolmanneksi. 

Kihti TwoStarin startti on törähtänyt ja Kaminami johtaa joukkoa

Toukokuun viimeisenä lauantaina kävimme juhlimassa kahdet ihanat ylioppilaat. Sen jälkeen kravaatit ja helmet vaihtuivat ennätyssukkelaan purjehdusromppeisiin ja Kaminamin keula suunnattiin kohti Pyytinkaria. Kaminamin dietti loppui heti kisojen jälkeen ja se oli varusteltu ensimmäiselle yöretkelleen. Keulassa oli uudet seinäverhoilut ja mutenkin oli taas niin suloista nukahtaa ensimmäistä kertaa tänä vuonna veneeseen kauniin iltapurjehduksen jälkeen. 

Kauden ensimmäinen yö veneessä Pyytinkarilla 31.5.

Kesäkuu
Kesäkuussa yöretkeimme jo säännöllisesti pitkin Saaristomerta. Jokainen lähtö kotisatamasta merelle oli pakahduttavan onnellinen. Oli upeaa tuntea se vapaus, mikä purjehtiessa tulee. Oli myös mahtavaa kokea ympäröivä luonto kaikin aistein. Jokainen lentoon lähtevä lintu, saaren huojuva puu tai monimuotoiset kalliot olivat pieniä ihmeitä. Auringonlaskut ja -nousut tuntuivat hienoimpiakin ilotulite-showta suuremmilta spektaakkeleilta. Meren rauhallinen liplatus tai aallon tyrskyäminen veneen kylkeä vasten hyvässä vauhdissa toi palan kurkkuun. Yhdessä tekeminen läheisen ihmisen kanssa purjehtiessa ja veneestä huolehtiessa on aina syvästi merkityksellistä ja onnellistavaa. 


Högsåran auringonlasku 7.6.2014

Muistan tämän, sinänsä arkisen hetken, lopun elämäni. Hienon purjehduspäivän jälkeen kävelimme idyllisissä Högsåran maisemissa. Syreenit tuoksuivat huumaavasti, lampaat hassuttelivat meidät nauramaan ja kesäpäivä oli niin suloinen, kuin nyt vaan voi olla. Istuimme Farmors Cafén avajaisissa kakku-kaffeella ja -lonkerolla. Sillä hetkellä tajusin olevani niin onnellinen, kuin ihminen vaan voi olla. Siis mikään maailmassa ei voisi enää tehdä onnellisemmaksi. Nytkin ylimääräistä onnea haihtui jo ihohuokosista ja tihkui sormenpäistä. Se on tässä - kannatti syntyä tälle planeetalle!



Pyytinkarin kisoissa Kaminamin kisamiehistö joutui koville. Yli 80 mailin radalla luovittiin synkkä yö Kihdillä 10-12 asteen lämpötiloissa ja sateessa, samalla kun pohjoistuuli puhalsi puuskissa 11-14 m/s. Kippari oppi paljon uutta Kaminamin käyttäytymisestä kovemmassa kelissä maksimipurjeilla. Kisoissa oli mennyt joillain veneillä enemmänkin tavaroita rikki, mutta Kaminamilta katkesi vain genaakkerin skuutin narusakkeli ja tuuli vei Kipparin molemmat pipot. Kisa oli kokemuksena hieno ja Kaminami teki alkumatkasta uusimman nopeusennätyksensä: 17,35 solmua (SOG). Se oli kisan kolmanneksi nopein, mutta sijoittui LYS-tasoituksen ja varaslähdöstä rangaistuksen jälkeen lopulta tulostaulukon puoliväliin, yhdeksänneksi. Itse toivuin samaan aikaan toisesta ranneleikkauksesta ja valvoin kotona koko yön säätietoja seuraten ja kisaa jännittäen. 

Code-vahtia Pyytinkarin kisoissa 13.6.2014 (kuva: Exquisiten miehistö)

Juhannussää oli ikimuistoinen. Purjehdimme Tammon merikarhusataman kautta Kemiöön ystäviemme rantaan viettämään suurta suomalaista ulkoilmajuhlaa. Kemut olivat kaikin puolin oikein hauskat. Juomat pysyivät viileinä itsestään ja grillistä valmistui lämmintä ruokaa pöytään sitä tahtia kun jaksoi syödä. Kun lämpötila alkoi yöllä painua pakkasen puolelle, viritimme terassin ylle infrapunalämppärin, lisäsimme villapaitoja ja joku istui makuupussissakin. Terassilla ei palellut, mutta kun hipsimme hampaat kalisten pikkutunneilla veneellemme, olimme liukastua sen jäisellä kannella. Siinä meni sitten tovi, ennen kuin lämppäri puhalsi siedettävän lämmön, jossa pystyi nukkumaan. Elämys tämäkin... Nyt kun olimme samojen ystävien luona viettämässä uutta vuotta, oli sää lämpimämpi kuin juhannuksena. Istuimme silti tällä kertaa iltaa sisällä. 



Juhannuspäivänä ilman lämpötila oli +10 ja +12 asteen välillä. Viiden tunnin matkamme Kemiöstä Tammoon oli hyytävä. Välillä satoi vettä ja pariin otteeseen raivokkaat raekuurot piiskasivat Kaminamin kantta ja luukun äärellä ajavaa Kipparia. Saariston suojissakin tuuli parhaimmillaan puuskissa yli 12 m/s. Näissä olosuhteissa meni vielä veneen gps ja sen myötä elektroninen navigointi rikki, eikä meillä yllättäen ollutkaan alueen paperikarttaa mukana. Siitäkin selvittiin ja Tammossa oli jo paljon lempeämpi ilmasto.

Näkymä juhannuspäivän säästä

Hyvää viikonloppua kaikille ja ehkä näemme lauantaina 7.2. venemessuilla!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Kaminamin kausi 2014 numeroina


Kausi 2014 oli Kaminamin ensimmäinen kokonainen kausi ja se ylitti odotuksemme kaikin puolin. Pääsimme merelle riittävästi, vene toimi hienosti ja sitä oli ilo purjehtia, kiersimme kaikki ne paikat, joista olimme tällä kaudella haaveilleet ja oli aivan ihanaa olla yhdessä merellä.

Matkalla Hummelskäristä kotisatamaan 13.7.2014
Leppoisa iltapurjehdus Svinöhön 6.6.2014



Pitkä kausi
Aloitimme purjehdukset ihmeen lämpimänä pääsiäisenä 21.4. ja päätimme kauden yöpakkasten aikaan isänpäivänä 9.11. Kaminami oli siis elementissään kuusi ja puoli kuukautta. Vietimme yhteensä 68 päivää merellä, mikä tekisi lähes 10 täyttä viikkoa. Miehellä oli lisäksi muutamia omia purjehduspäiviä Kaminamilla. Kuviostakin näkee, että kesäloman suoma suurempi vapaus ajoittui heinä-elokuulle. Edellisellä, siis Kaminamin ensimmäisellä kaudella pääsimme merelle 31 päivänä, sillä saimme sen purjehduskuntoon vasta heinäkuun lopulla 2013.


Luovia Espskäristä kotisatamaan 3.8.2014 (kuva: Timo T.)

Maileja yli tuplasti enemmän kuin edellisellä kaudella
Kaudelta kertyi yhteensä 1819 mailia, vaikka suhasimme lähinnä ristiin-rastiin Saaristomerta ja Ahvenanmerta. Edellisenä vuoden "puolikkaalla kaudella" maileja kertyi vain 773. on sanomattakin selvää, että tämän kauden myötä Kaminami tuli meille paljon tutummaksi ja monet asiat alkoivat sujua mukavalla rutiinilla. Toimimme tiiminä erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa hurjan paljon paremmin kuin vuosi sitten.


Kohti Ahvenanmaata ja Sandvikiä 27.7.2014


Yöretkiä pitkälle syksyyn lämppärin ansiosta
Yöretket aloitimme 31.5. ja viimeinen viikonlopun yöretki päättyi 1.11. Saimme tällä kaudella Kaminamiin hyvin toimivan lämppärin, joten loppusyksyn kalseat yöt eivät estäneet meitä purjehtimasta yöretkiä.

Ilta Espskärissä 2.8.2014

Vauhtia Lumikilla kauden viimeisellä yöretkellä 1.11.2014


Kaupalliset satamat
Vierailimme yhteensä 14 kaupallisessa satamassa, joista iso osa oli Kaminamille uusia. Itselleni uusia olivat Högsåran Kejsarhamnen, Helsingholm, Katanpää sekä Maarianhaminan länsisatama. Tässä satamat vielä listana:

Ajolanranta, Rymättylä (turistina kotisatamassa yksi yö)
Brännskär
Helsingholm
Isokari
Jurmo
Kasnäs
Katanpää
Kejsarhamnen, Högsåra
Lappo, Brändö
Lillbrygga, Högsåra
Maarianhamina, länsisatama (2 yötä)
Näsby, Houtskär
Sandvik, Kökar
Utö (2 yötä)

Maarianhaminan länsisatama ja Pommern 29.7.2014

Utössä tyrskyjä kuvaamassa 8.8.2014

Merikarhusatamat
Kävimme kauden aikana kaikkiaan 8 merikarhusatamassa, ja vietimme niissä yhteensä 21 yötä. Karhusatamista meille olivat uusia Karhunmöljä sekä Ahvenanmaan Jomalö-merikarhulaituri. Karhusatamat ovat niin mukavasti reittien varrella, että monissa tuli vietettyä useita öitä kauden aikana. Loppusyksystä illat pimenivät niin varhain, että läheisestä karhusatama Härjänmaankarista tuli syyssuosikkimme.

Tammo (5 yötä)
Härjanmaankari (4 yötä)
Espskär (3 yötä)
Haplot (3 yötä)
Hummelskär (2 yötä)
Sänkören (2 yötä)
Jomalö (1 yö)
Karhunmöljä (1 yö)

Ihan kahdestaan kauniissa Hummelskärissä 28.9.2014
Auringonlasku Sänkörenissä 6.9.2014


Pursiseuran satamat
Pursiseuran Svinön sijainti on loistava etelään suunnatessa ja Pyytinkari on mukavan lähellä syksyn pimetessä tai myöhään reissuun lähtiessä. Yövyimme molemmissa neljä yötä.

Svinön lahti 6.6.2014
Sumuinen aamu Pyytinkarilla 14.9.2014


Muut satamat
Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin rannassa vietimme kauden aikana pari yötä ja lisäksi hyvien ystäviemme rannassa Kemiössä juhannuksen hyytävän pakkasyön.

Juhannus Kemiössä 21.6.2014 ja veneen kansi jäässä kello 2.40 yöllä


Kaminamin kisat
Kaminamin ensikisat olivat 24.5.2014 Kihti TwoStar kaksinpurjehdukset, joissa Kippari & Isi-Kippari kirittivät Kaminamin ensimmäisenä maaliin ja sijoittuvat LYS-tasoituksen jälkeen kolmanneksi.

Kihti TwoStarin startti

Kaminami oli mukana myös yli yön purjehdittavassa Jalostaja Runt Pyytinkarin kisassa 13.6., jossa se teki tuoreimman nopeusennätyksensä (17,35 solmua) ja oli kisan kolmanneksi nopein vene, mutta sijoittui  LYS-tasoituksen sekä yllätyksenä tulleen varaslähdön rangaistuksen jälkeen tulostaulukon puoliväliin, yhdeksänneksi.

Kaminami Pyytinkarin kisassa (kuva: Exquisiten miehistö 13.6.2014)

Palaan vielä ennen venemessuja kauden yhteenvetoon parhaimpien satamien ja reissujen kohokohtien näkökulmasta.

Mukavaa viikonloppua!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Kesälomapurjehdusten päätös Espskärissä


Lauantaina 16. elokuuta mieli oli aluksi vähän haikea: tämä olisi viimeinen yömme kesälomapurjehduksilla. Purjehdimme noin kaksi ja puoli tuntia Karhunmöljästä toiseen merikarhusatamaan Espskäriin. Hymy ei kuitenkaan hyytynyt, sillä pian keskityimme taas elämään tässä ja nyt ja nauttimaan merellä olosta. Toisekseen: leipä oli loppu, talouspaperi oli loppu, sangria-ainekset olivat loppu, salaatit olivat loppu ja pyykkiäkin oli taas kertynyt iso kassillinen. Kolmanneksi: kausi tulisi jatkumaan vielä piiiitkään viikonloppupurjehduksilla. Niin että olimme oikeastaan taas ihan onnenpossuja!



Matka eteni mukavassa myötätuulessa, auringon yrittäessä vielä ruskistaa rasvattuja, aurinkolasitettuja ja lipattuja kasvojamme. Vesi solisi mukavasti ja tuuli tuntui iholla kuin ystävän halaukselta.




Espskäriin saavuimme kuudentena veneenä ja valitsimme kolmesta laiturista sen tutun keskimmäisen. Vastaanottajia oli taas laiturilla enemmän kuin tarpeeksi; kolmesta karhusta joutuu jo oikein valitsemaan, kun keulaköysiä on vain kaksi. Ehdotan että kolmas voisi lausua oikein juhlavasti "Tervetuloa", jotta jokaiselle riittää oma tärkeä tehtävänsä.



Espskäriin puhalsi pilvisenä iltana sen verran pohjoistuulta, että takakannella lueskellessa ja sisääntuloväylää päivystäessä piti olla jo villasukat, huppari ja fleecehuopa. Nyt elettiin jo loppukesän tunnelmia. Kino Kaminamissa katsoimme Oscar-palkitun leffan "Piiat" ja sitä voi suositella lämpimästi. Leffa oli sekä koskettava ja ajatuksia herättelevä että hauska.



Sunnuntaina palasimme kotisatamaan koneella ajaen, muun paluuliikenteen mukana, tuulen jäätyä kevyeksi henkäykseksi.





Kesälomapurjehduksilla seilasimme ristiin rastiin Saaristomerta ja Ahvenanmaata ilman tarkempia suunnitelmia. Tietysti oli tiettyjä paikkoja, joissa halusimme käydä, mutta teimme aina lopulliset päätökset päiväksi-kahdeksi kerrallaan ja lähdimme sinne suuntaan, jonne oli hyvää tuulta ja jossa odotti sopiva satama. Mikä ihana vapaudentunne siitä syntyikään!




Seuraavaksi luvassa on Kaminamin ensimmäisen kokonaisen kauden yhteenvetoa. 

Mukavaa viikonloppua!

Ilta Karhunmöljässä


Merikarhusatama Karhunmöljässä oli perjantaina 15. elokuuta seesteistä. Satama houkutteee pienille kävelyreiteille sokkeloisille laitureilleen, pikkusaaria yhdistäville silloilleen ja kulkemista helpottaville langkongeilleen. Pienet saaret ovat kuin miniatyyripuutarhoja: on hurmaavia lampia, suhisevia tuulessa taipuvia kaislikoita ja persoonallisia kallioita kauniina luonnon sommitelmina.





Illalliseksi laitoimme valmiista kuiva-aineksista välimerenrisottoa. Se maistuu ihan hyvälle, mutta ennen kaikkea kun liemeen lisää minipullollisen valkkaria on veneessä huumaava ruuan tuoksu, jota voi vähän tuulettaa naapurinkin iloksi. Sangria-ainekset olivat päässeet loppumaan, mutta onneksi kätköistä löytyi vielä olutta ja Spritea, joista saa raikasta janojuomaa ilman pökerrytystä.



Karhunmöljä oli todella tip-top -kunnossa, enkä ihmettele. Myöhään illalla saapunut saari-isäntä pariskunta kun ryhtyi vielä hämärissäkin huoltamaan ensin tunnollisesti sataman paikkoja, ennen kuin huolsivat itsensä. Arvostan tuollaista todellista sitoutumista yhteisen hyvän eteen. Itse en osaa kovin paljon noita karhusatamien huoltohommia, mutta koitan ainakin vähän siivoskella vessoja tai muuta pientä, mitä nyt osaan turvallisesti tehdä. Suloinen punainen saunamökki oli juuri saanut seurakseen ehkä Saaristomeren hienoimman huussin, joka oli vihitty käyttöön (kyllä!) vain pari viikkoa aiemmin. Se on siis niin luksusvessa, että loksautti ihan leuan auki.





Illalla satamaan tuli tuttujakin kotisatamastamme Ajolasta. Tässä kohtaa täytyy lähettää terveiset blogini lukijalle Belgiaan. Kiva että "ilmoittauduit" laiturilla, aina on hauska tavata ihmisiä, jotka ovat reissujamme blogista seuranneet.

Illalla istuimme kannella ja kirjan lukemiseni keskeytyi taas tämän tästä huokailuun: "Täällä on niin kaunista joka suuntaan. Ihana paikka!" Räpsin kuvia ja pysähdyin tuijottamaan näkymiä moneen kertaan. Tässä oltiin taas kerran luonnon mestariteosten äärellä.




Säällä oli taas täydellinen ajoitus: sade tuli yöllä ja aikaisin aamulla, eikä kauempana jymisevä ukkonen tällä kertaa löytänyt meitä saarisokkelon suojista.




Lauantaina sää kirkastui aamupäivällä juuri sopivasti, kun pitkä aamiainen oli nautittu ja tiskit ynnä muut hoidettu. Istuimme hetken aikaa vielä kannella nauttimassa maisemista. Merikotka lenteli rauhallisesti yläpuolellamme (otin kuvat), kunnes lokkiyhteisön soturit hyökkäsivät sen kimppuun.



Siihen loppui se elegantti majesteetillinen liitely. Kotka pakeni mastoamme hipoen, kita auki ja kieli poskella, kun pelottomat lokit puolustivat raivokkaasti isänmaataan (vahinko etten ehtinyt ottamaan kuvaa). Jotenkin olin taas sen kotkan puolella, mutta jos kotka olisi ehtinyt viedä lokkien lapset, olisin asettunut lokkien puolelle.



Aamupäivällä jatkoimme matkaa toiseen merikarhusatamaan, jossa vietimme kesälomamme viimeisen yön.