lauantai 27. joulukuuta 2014

Hyppyripurjehdus ja lisää jyminää


Houtskärin Näsbyn jälkeen ajattelimme kokeilla jotain uutta satamaa. Keskiviikkona 13.8. oli Velkuanmaan suuntaan aika sopivaa tuulta: 8-9 m/s ja puuskissa reilua kymppiä sivumyötäistä. Oliskohan johtunut jymisevistä ja huonosti nukutuista öistä, että emme jaksaneet hakea vauhtia maksimipurjeilla, vaan tyydyimme 7-8 solmun matkavauhtiin.

Jossain Espskärin paikkeilla teki iso rahtialus melkoiset aallot. Näimme miten vastaantuleva pieni purjevene nousi aaltoon melkein suoraan kohti taivasta ja tuli aallonharjalta alas pää edellä. Hui! Siinä ehti hetken jännittämään, ennen kuin aalto oli meidän kohdallamme. Ehkä puolet Kaminamin rungosta oli ilmassa kun tulimme päin aaltoa. Se oli pahin hyppyri Kaminamilla tähän mennessä. Olisipa ollut GoPro kuvaamassa sitä hetkeä.



Velkuanmaan sataman edustalla on vilkkaasti liikennöity ja voimakkaasti hajustettu merimetsoyhdyskunta. Lähestyimme laituria pohjoispuolelta ja kaiku näytti sen verran matalia lukemia, että päätimme luovuttaa. Toisekseen tuuli osui tällä hetkellä aika pahasti laituriin.




Seuraavaksi yöksi oli tiedossa taas ukkosta ja suojaisa satama olisi ihan kiva. Mikäs olisikaan sopivalla suunnalla... no Ajolanranta! Tosin teimme heti pelisäännöt selviksi: leikimme olevamme vierasvenesatamassa omassa kotisatamassammekin ja toisekseen emme edes käy autollamme, saatikka kipaise kotona.





Taas oli hieno päivä purjehtia ja ukkoset sadekuuroineen vaelsivat ylle vasta yöllä. Senhän se tietysti tekee, että unet jäävät huonoiksi. Aikamoisia ukkospuuskiakin tuli, mutta Ajolanranta sijaitsee lahden lahdessa ja paikkamme on sisäpuolella, joten meillä oli ihan mukavat oltavat. Myös akustiikasta täytyy antaa pisteitä: melko mahtavat jyminät tuli kallioiden ympäröimässä satamassa.





Satuin saamaan ärhäkän flunssan vähän ennen joulua ja sehän tarkoitti jouluvalmistelujen kasaantumista viimehetkeen. Sen verran tuli hoppua, että jäi blogissakin hyvät joulut toivottelematta. Toivottavasti teillä oli oikein suloiset ja leppoisat joulunpyhät ja sen jatkoksi olisi tulossa upea vuodenvaihde!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Sadetta, salamointia ja keikkumista


Maanataina 11. elokuuta suuntasimme Högsåran Farmors Caféssa nautitun kakkulounaan jälkeen Kaminamusen keulan kohti pursiseuran Svinötä. Vauhtia oli mukavat 7 solmua 7-8 m/s myötätuulessa pelkällä isopurjeella. Matka taittui loivassa aallokossa keinutellen, pilvisen taivaan alla. Pilvistä olimme jo kiitollisia pitkään jatkuneen hellejakson jälkeen. Tästä alkoi sateinen ja jymisevä elokuun toinen viikko ja samalla viimeinen lomaviikkomme. Jälkikäteen ajatellen meille jäi sellainen olo, ettei kesällä purjehdittu sateessa juuri ollenkaan, sillä yleensä rankimmat vesiryöpyt tulivat öisin ja päivisin purjehtiessa saimme lähinnä lyhyempiä kuuroja.



Matkalla Svinöhön alkoi sataa ja rantautuminen oli kauden jännittävin. Puuskainen sivutuuli vei venettä ja vaahtopäinen aallokko rullasi sen verran, että mies ajoi tällä kertaa rantatumisessa. Napattuani ensin poijun hyppäsin sydän kurkussa laiturille köyden kanssa, mutta voimakas puuska lähti taistelemaan kanssani Kaminamista. Satoi kaatamalla ja kesäkuussa leikattu käteni oli vielä heikko ja kipeä. Lopulta sain sisulla ja rumasti irvistäen veneen keulan sen verran lähemmäs laituria, että mies pääsi hyppäämään apuun ja kiinnitti veneen kunnolla. Lyyhistyin uupuneena lyttyyn laiturille ja puhaltelin siinä sateessa jonkun aikaa.



Tuuli osui suoraan satamaan, mutta luotimme sääennusteeseen, jonka mukaan Svinö olisi taas yöllä suojaisa tuulen käännyttyä. Ruuanlaitto heiluvassa veneessä ja keinuvalla liedellä oli oma juttunsa. Istuimme salongin sohvilla ruokailemassa kuin keinutuoleissa kiikkuen, tosin välillä vähän nykikin. Ei siinä voinut olla nauramatta. Kaminami oli varsinainen shakeri: siinä olisi varmaan saanut höskyttelykurkut tai kermavaahdot valmiiksi jättämällä ne hetkeksi kulhoissaan tiskialtaaseen. Onneksi hölskyttely ei vaikuttanut kummankaan ruokahaluun. Joskus Kaminamin vesipainotankkien täyttäminen auttaa vakauttamaan sitä, mutta tällä kertaa aallokko tuli suoraan kylkeen, eikä se toiminut.



Illalla tuuli keveni hetkeksi ja paistoimme lettuja. Kymmeneltä alkoi uusi vuolas sade ja sitä jatkui koko yön. Kosteassa ja lämpimässä tropiikkisimulaattorissa nihkeä iho tarttui lakanoihin ja yö meni yhdenlaisena pyöriäisenä. Aamuyöstä havahduin vielä siihen, että Kaminami kaikui kovasta kolahduksesta ja kallistui selvästi. Herätin Kipparin tutkimaan tilannetta: onko köli pohjassa vai mikä veneellä on hätänä? No, syyksi paljastui onneksi vain kääntyneen tuulen vuoksi varvaslistan taakse jumiutunut keulaköysi.



Tiistai valkeni aurinkoisena ja merikotka liiteli yllämme. Tuuli oikutteli sekä suunnaltaan, että voimakkuudeltaan ja seuraavaksi yöksi oli luvassa ukkosta. Houtskarin suojaisa Näsby tuntui hyvältä vaihtoehdolta kaiken keikkumisen jälkeen.



Insinööri Petterssonin paikkeilla seilasimme tiukkaa luovia ja sivutuulta. Kaminamin vesipainotankit ja miehistön purjehdustakit olivat pitkästä aikaa käytössä. Loppumatkasta tuuli jo 10-11 m/s ja tyrskyt lensivät takakannelle saakka.



Viimeinen 50-60 minuuttia Näsbyhyn on käytännössä aina koneajoa kapeissa sokkeloissa, ellei tuuli ole todella suotuisaa.



Matkaa Näsbyhyn kertyi reilut 40 mailia luovien kanssa. Tutut venevajat tervehtivät meitä rannassa.




 Arki-iltana satamassa oli vielä hyvin tilaa.



Nautimme heti kakku- lonkut/kaffeet Skagenissa ja saunoimme ihanasti kauniissa saunatiloissa. Näsby on loistava huoltosatama. Pesutuvassa voi tiskata astiat ikkunan äärellä, josta on näkymät laiturille. Pyykkäys onnistuu varaamalla pesukoneen ja kuivausrummun kahvilasta. Sähkö, wi-fi, sauna ja vesi sisältyvät satamamaksuun. Ravintolasta saa kuulemma mm. todella hyviä hampurilaisia (kokeilematta, koska eivät sovi ruokavaliooon) ja syksyllä siellä oli vietetty sushi-iltaakin. Plussaa on tietysti myös se, että kaupat ovat ihan lähellä.




Tummat pilvet lähestyivät jo auringonlaskun aikaan. Kahdelta yöllä alkoi se ennustettu rankkasade ja taivas oli pikimustana pilvipeitteistä. Salamia räiskyi niin tiheään, etten pystynyt luotettavasti laskemaan aikaa välähdyksen ja jyrähdyksen välillä, mutta lähellä se ukkonen pyöri. Laitoin varoiksi kumipohjaiset tossut jalkaan ja seisoskelimme miehen kanssa korkkilattialla kurkkimassa leiskuntaa ikkunoista. Hiilikuidun sähkönjohtavuus on muuten huippuluokkaa. Tunnin kuluttua raivoisa räiske laantui ja sade ropisi taas rauhoittavasti.



Näimme oudon ilmiön, jota en tiennyt olevankaan: kuun valaiseman sateenkaaren! Sateenkaari säihkyi tummaa pilveä vasten täysikuun voimasta. Valitettavasti  kuvaustaitoni ja -varusteeni eivät riittäneet sen tallentamiseen. Nyt oli hyvä hetki nukahtaa.



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Högsåran Kejsarhamnen


Sunnuntaina 10. elokuuta saavuimme Högsåran Kejsarhamneniin. Vastaanotto oli oikein ystävällinen ja satamassa oli hyvin tilaa. Täällä oli ollut heinäkuussa parin viikon ajan pahat sinilevälautat, mikä oli verottanut kävijöitä, mutta nyt sataman vesi oli ollut jo viikon verran puhdasta. Olimme siis taas onnekkaita ajoituksen suhteen. Kejsarbodenista ostimme vain jätskit pahimpaan nälkäämme , mutta puodissa olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista tarjolla.



Kävelimme satamasta 10-15 minuuttia Farmors Cafen herkullisten aterioiden äärelle. Matkan varella eräässä tienristeyksessä hymyilyttivät nämä söpöt lehmähahmot.




Ah - hyvää ruokaa ja Farmors Cafen idylli aurinkoisena kesäiltana.








Ruokailun jälkeen teimme pienen kävelylenkin Högsåran maisemissa. Lill Bryggan puolellakin oli sunnuntaina vain kaksi venettä, joten kai se on uskottava, että elokuun puolella alkaa saaristo hiljenemään.




Högsåran molemissa satamissa: Lill Bryggalla ja Kejsarhamnenissa on oma hiekkaranta, joille pääsee kipaisemaan mukavasti myös rantasaunoista. Illalla saunoimme Kejsarhamnenissa hiostavan päivän nihkeyden pois. 



Alkuiltana oli täysin tyyntä ja pikkukalat polskivat villisti veden pinnassa. Yön hämärtyessä pilvet väistyivät ja paljastivat superkuun kasvot. Olipa siinä valovoimaa!




Hyväunisen yön jälkeen päätimme norkoilla Kejsarhamnenissa niin kauan, että Farmors Cafe aukeaa ja pääsemme syömään kakkulounaan ennen lähtöä. Farmorsissa on muuten pohjaton satsikuppi, eli kaffetta saa niin paljon kuin tahtoo. Seuraavasta purjehduksesta ja yöstä tuli varsin haastava ja tällainen hyvänmielen tankkaus tuli todella tarpeeseen sitä pohjustamaan.





lauantai 13. joulukuuta 2014

Sateenkaaren alta voi purjehtia ja sen päässä on...


Tässä taas pieni kesäinen purjehdustarina keskelle joulutunnelmia. Elokuinen sunnuntaiaamu alkoi Jurmossa kunnon sadekuurolla, jonka jälkeen lähdimme 44 mailin purjehduksellemme Helsingholmenin kautta Högsåraan. Sää kirkastui sisäsaaristoon suunnatessa ja laskettelimme alkuun mukavaa 6 solmun vauhtia 4 m/s myötätuulessa coden kanssa.



Vähän liiankin leppoisa meno tuotti arkista "tilataidetta" ja uusia sanoituksia tuttuihin biiseihin.



Ohitimme codella ison veneen, josta seniori-kippari huuteli pilke silmäkulmassaan: "Mihin teillä on kiire?" "Normivauhtia tässä mennään", vastasimme hihitellen. 



Sää oli epävakaisen oloinen, joten taivaalle tuli tähysteltyä tavallistakin enemmän. Siellähän lipui ilmiselvä merenneito pilvilinnoissaan.



Kauempana näkyi pilven alareunassa trombin poikanen, joka vuorotellen pieneni ja kasvoi, kunnes katosi kokonaan.



Toimme harmaat pilvet mukanamme ulkosaaristosta, kun saavuimme Högsåran länsipuolelle. Siellä pääsimme puikkelehtimaan vastaamme luovivien vuokraveneiden kisoissa. Kuvasin niitä paljon, mutta meiltä jäi myöhemmin selvittämättä mitkä kisat tuolloin sunnuntaina 10.8.2014 purjehdittiin ja mihin kuvia voisi toimittaa. Jos joku kisaajista sattuisi tätä lukemaan, niin laitapa viestiä.




Kello 16 saavuimme ensimmäistä kertaa Kaminamilla Helsingholmenin lahteen. Olimme saaneet vinkkiä sataman syvistä paikoista, mutta ne näyttivät olevan jo varattuja. Päätimme silti tehdä koelähestymisen. Kaiku näytti ajoittain alle kahta metriä ja vieraslaiturin isäntä tuli näyttämään meille paikkaa päälaiturin päädystä. Rohkeutemme loppui kuitenkin kesken syvyyden suhteen. Lisäksi yöksi oli luvattu lahteen osuvaa reippaampaa tuulta, emmekä olleet vielä kokeilleet uutta ankkuriamme. Kippari teki päätöksen, että yritämme tulla tänne Helsingholmeniin sitten joku toinen kerta. Sadekuuro oli jo päällämme. Ennen poistumista ehdin nähdä vilauksen valkoisesta hepasta aitauksessaan. No niin... rapsuttelen sitä sitten joku toinen kerta...



Ajoimme koneella yhden sateenkaaren alta ja värikkäitä taivaansiltoja näytti olevan joka puolella ympärillämme. Luulin että sateenkaaren päässä olisi aarre, mutta tällä kertaa siellä oli merimetsojen koti. Tästä puuttui vain tanssivat keijut ja pinkit yksisarviset liitelemässä sateenkaarten ympärillä. Sade taukosi, mutta puuskissa tuuli vielä 10 m/s.




Seitsemän tunnin purjehduspäivän jälkeen valitsimme yöpymispaikaksi lähellä sijaitsevan Högsåran, mutta tällä kertaa Kejsarhamnenin sataman, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Siellä oli hyvin tilaa vielä viideltä illalla ja toisin kuin Käyntisatamat -kirja väittää, siellä on poijut. Satamassa oli yksi tuttukin veneellään ja pääsimme jutustelemaan kesän purjehduksista.



Högsåran tunnelmista ja puuhista lisää seuraavassa postauksessa. 
Mukavaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Jurmon kamaralla


Elokuinen kävelyretkemme Jurmon länsiniemeen oli täynnä pieniä ihmeitä. Aurinko paahtoi ilman väreileväksi ja kivisillä poluilla tallustelu nilkat linksuen oli aika väsyttävääkin, mutta maisemia ahmivat silmät pitivät liikkeellä. Mikä muuten unohtui taas? No eväät!



Näitä kauniita saariston kiviä oli silmän kantamattomiin. Hillitsin kuitenkin itseni ja pitäydyin vain kuvaamaan niitä... tai no, muutamaa kannoin hetken aikaa kädessäni, mutta en ottanut yhtään mukaani.






Moringharun pyöreällä niemellä on camping-alue ja pari telttaa siellä näkyi olevan. 



Meillä oli saapaat jaloissamme, mutta koitimme silti skannata kivikkoista polkua edellämme luikeroiden varalta. Tällä kertaa emme nähneet yhtään sahaselkäistä matelijaa. Hiki virtasi silmiin kirvelemään ja ajoittain tuntui kuin tarpoisi erämaassa. Pitkäkarvaiset lehmät olivat jo kadonneet laitumelta; jäljellä oli vain kuivuneita lantakasoja. 



Simpukankuoria ja kuivunutta levää oli rannoilla valtavina kasoina. Jos sattui astumaan leväkasaan, sieltä pölähti äkäinen ja tiheä pilvi hyttysiä kimppuun. Meri näytti tuoneen rannoille myös monenlaista rojua, sellaistakin, mikä ei mahtunut pieneen roskapussiin.





Kiviä ja merta - siinä on jo meille riittävästi syytä tulla Jurmoon, mutta onhan täällä toki paljon muutakin.




Villiä ruohosipulia piti tietysti vähän maistaa. Voikohan noita kaalin näköisiä syödä?

 


Paikalle oli kerääntynyt myös lintubongareita. Yksi ui lähisaaresta nakuna bongaamaan lintuja ja sitten takaisin saareen telttaansa.



Aakeeta laakeeta - niin kuin ulkosaaristossa kuuluukin. Luimme Saaristomeren kansallispuiston retkeilymajan infotauluista, että täällä kaadetaan puita ja kulotetaan maastoa, jotta saari saadaan säilytettyä sellaisena kuin se alun perin on ollut. Jurmo ei saa metsittyä liikaa.



Me näimme muun muassa söpöisiä ja puuhakkaita kahlaajia, jotka päästivät meidät ystävällisesti vähän lähemmäs kuvaamaan.




 
 Lopuksi vielä kiviä ja kuohuvaa...