sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulupukin purjehdusaarteet


Joulu on vietetty ja oih mitä ihanaa kotoilua se olikaan! Ainoa pieni särö joulun söpöyteen oli, että suojaisalta takapihaltamme varastettiin joulupäivän yönä pihavalomme: suurikokoinen Tuplakupla XL. Inhottavaa ajatella, että rosvot ovat tehneet tiedusteluja, suunnitelleet ja hiippailleet kotipihallamme, kun me olimme vieläpä paikan päällä nukkumassa. Se tuli täytenä yllätyksenä täällä lintukodossa, jossa ei koskaan tapahdu mitään. Laadimme tietysti tapahtuneen myötä suunnitelmat kodin turvatoimien kiristämiseksi. Mutta nyt mukavampiin uutisiin. Joulupukki on selvästi purjehtija. Hän oli jättänyt meille aattona mm. muutamia hyvin mieluisia purjehdukseen liittyviä paketteja.

Matto ei ollut ehtinyt käymään vielä mielessäkään, mutta sehän on loistava pitämään lian ulkona. Äiti-Kippari ja Isi-Kippari olivat vinkanneet pukille...



Vain Äiti-Kippari voi olla näin kekseliäs: hän oli pyytänyt mainostoimistolta Kaminamin nimifontin ja teettänyt veneen sisustusväreissä isoja ja vielä isompia nimikoituja servettejä. En tiennyt sen olevan edes mahdollista, joten tämä oli mieluisa yllätys! Sinisissä serveteissä on valkoinen teksti ja pinkeissä hopeinen (jee, kimalletta!).




Äiti-Kippari ja Isi-Kippari yllättivät myös kesän purjehduskuvilla. Paketin avattuamme olimme paitsi hämmästyneitä ja iloisia, myös kaihoisia. Taas tuli ikävä venettä. Lasinalusten pakkaa onkin selattu useaan kertaan joulunpyhien aikana.



Mies oli hoksannut vinkata joulupukille, että kaipaisin vähän varusteita maisemakuvaukseen. Olen kuvannut Canon 50D:lläni tähän mennessä vain 17-85 mm "yleisobjektiivilla", mutta varsinkin merellä tuntuu usein, että monet kivat kohteet jäävät sen ulottumattomiin. Tämä 70-300 mm putki helpottanee asiaa ensi kaudella. Aaton jälkeen keli on ollut sateista ja pimeää, joten en ole vielä päässyt harjoittelemaan, mutta odotan innolla leikkituokioita sen kanssa. Käsi on lähtenyt kipsauksen jälkeen kuntoutumaan sen verran, että saan mm. pidettyä järkkäriä kädessäni, vaikka painavalta kaikki vielä tuntuukin.



Ennen joulua ehdimme jo varustelemaan Kaminamia hankkimalla mm. lisää vinssin kampia, karttasarjoja, fender stepin, termospullon, code zeron, joustoja kiinnitysköysiin, navigointitabletin säilytyssysteemin ja seinään kiinnitettävän karttapussin. Syksy on siis ollut yhtä joulua, mutta pienet hankinnat ja nikkaroinnit jatkuvat edelleen.

Blogi jää nyt tauolle ainakin venemessujen yli, eli helmikuun loppupuolelle. Toivotan kaikille oikein mukavaa uutta vuotta 2014 ja onnellisuutta tässä ja nyt!


maanantai 16. joulukuuta 2013

Kaminamin peräkammari


Vielä lopuksi Kaminamin sisätilojen esittelysarjassa: istumalaatikon alainen perähytti. Sinne kuljetaan köksän ja portaikon välistä, edeten sitten pitkin haastavaa esterataa: avarampaa korkeutta on vain reunoilla ja muu alue on kyykkykävelykorkeutta. Lattiaa ei ole tasoitettu ja liikkuessa on varottava astumasta vesipainotankkien putkien päälle. Lisäksi lattia-alue on yleensä peitetty suhteellisen kattavasti purjepusseilla, matkakasseilla, kylmälaukuilla ja muilla varustenyssäköillä konttauskorkuiseksi. Liikkuminen on kuitenkin alkanut sujumaan ja olen erittäin tyytyväinen, että kaiken roinan saa jonnekin piiloon.



Perähytillä on leveyttä sen verran, että esimerkiksi fokkamme mahtuu keulapussissaan poikittain hytin perälle. Seiniin on tulossa koukkuja ja pysyviä säilytyspusseja, jolloin lattia-alaa saadaan pidettyä helppokulkuisempana.



Käytännössä perähytti palvelee ensisijaisesti teknisenä tilana, jossa dieseltankki, akut, vesipainolastitankkien putkistot, sähkötaulut ja septijärjestelmän putkistot ovat poissa silmistä. Peräkammariin on suunniteltu putkipunkat, mutta niitä ei ehditty vielä rakentamaan siiheksi, kun otimme veneen Suomeen. Jos punkat jossain vaiheessa rakennetaan, vaatii niiden suunnittelu vähän jippoja, jotta varastotilaa ei menetetä.



Tänne siis majoitetaan vieraat tulevaisudessa... Keskilattian hässäköiden ja akkujen päälle tulee ensi kaudelle mittojen mukaan tehdyt suojapeitteet, jotka siistivät vähän tilaa. Mutta ei täällä siis oikein pysty viihtymään... Tästä ei saisi vierashyttiä edes amppelikukalla tai maailman hienoimmilla torkkupeitoilla.


 


Paitsi että mieheni pystyykin viihtymään. Hän jää joskusperäkammariin tuumailemaan ja suunnittelemaan asioita. Alkuun ihmettelin miten voin hukata toisen näin pienessä veneessä! Sittemmin olen jo oppinut kurkkimaan perähyttiin. Jonkin aikaan tuumailtuaan omissa tekniikan-zen -sfääreissään mies poksahtaa peräkammarista kuin samppanjapullon korkki - kuplien uusia ideoita. Perähytti on siis veneemme "miesluola", josta Hesarin kuukausiliitekin viime kuussa kirjoitti. (Meillä on ollut kotonakin miesluola - tai sikahuone, kuten me sitä kutsumme - jo yli kymmenen vuotta sitten, ennen kuin siitä tuli trendikästä...)



Jos Club Kaminamissa esiintyisi järjestyshäiriöitä, niin tästä perähytistä saisi varmaan myös hyvin pienillä muutostöillä Clubin oman putkan. Todellinen monitoimitila siis.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kaminamin maisema-wc


Kaminamin sisätilojen esittelyssä on vuorossa varsinaisten asuintilojen viimeinen nurkka - köksää vastapäätä sijaitseva wc. Peräseinään maalaamatta jätetty hiilikuitu rytmittää tämänkin tilan väriskaalaa. Mustan peräseinän takana on vielä koko istumalaatikon alainen perähytti, jonne kuljetaan köksän puoleisesta oviaukosta. Wc:n lattia on jotain harmaata levyä. Seinät ja rakenteet ovat sopivasti lähellä niin, että wc:ssä toimiminen on turvallista veneen kallistellessakin. Vaikka wc näytti aluksi piirustuksissa ahdistavan pieneltä, niin todellisuudessa siellä on aika mukavasti väljyyttä.



Seinän kammesta pumpataan wc-pönttö tyhjäksi ja istuimen kannen tiivisteet luovat tyhjennystä tehostavan imuefektin - kuin ruotsinlaivoissa. Septitankki on sijoitettu allastason alle ja se on tarvittaessa kokonaan irrotettavissa, kuten keulan käyttövesitankitkin. Vastakkaisella seinällä (oven puolella) on koukut sadevaatteiden valuttamiselle tai saunapyyhkeiden kuivattamiselle. Yksi sisätiloja pelkistävä ja avartava ratkaisu kun oli luopua erillisestä sadevaatteiden kaapista.



Liukuovelliseen yläkaappiin mahtuvat toilettipussit ja aika paljon muutakin. Harmaat säilytyskorit on kiinnitetty tarranauhalla tasoon ja aktiivikäytössä olevat purnukat ovat pysyneet niissä hyvin kyydissä. Kesällä kiersin kaikki sisutus- ja rautakaupat, kun etsin keveitä imukupilla kiinnittyviä hammasmukitelineitä. Juuri oikeanlaiset löytyivät lopulta Biltemasta muutaman euron hintaan. Wc:n valaistus on toteutettu kattoon kiinitetyllä suunnattavalla led-spotilla sekä allastasoa valaisevalla led-valolistalla. Päivällä ikkunasta tulee maisemien ohella riittävästi valoakin.



Altaan alla on mukavasti kaappitilaa, jonka täytimme siivoustarvikkeilla ämpäreineen. Tuohon allastason t
nurkkaan kiinnitin valkoisen saippuapullon tarranauhalla pohjastaan. Sähkö- ja painopiheinä päädyimme hanojen osalta sellaiseen ratkaisuun, että keittiön hana toimii sähköpumpulla ja wc:n jalkapumpulla. Yllätyin iloisesti siitä, miten kätevästi vesi tulee wc:ssä pientä pedaalia tassutellenkin, mutta keittiön hanassa sähköpumppu on silti ehdoton.



Kasvo- ja käsipyyhkeiksi mahtuvat roikkumaan tuollaiset vieraspyyhe-kokoiset pikkupyyhkeet.



Talven aikana on tarkoitus mm. lisätä iso peili wc:n oven sisäpintaan. Painoa tulee taas vähän lisää, mutta peilin myötä tulee helpommin syynättyä punkit. Toisekseen myös purjehduskampausten teko helpottuu ja on jopa mahdollista että tyyli muuttuu lomapeikosta johonkin asiallisempaan suuntaan.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Mono-händin joulunodotusta


Pieni välipostaus kuulumisista... täällä edetään mono-händinä kohti pienimuotoista joulua. Olemme olleet kipsin kanssa yhdessä jo neljä viikkoa ja toivoin pikaista eroa. Tänään lääkäri paiskasi kuitenkin siihen päälle vielä kaksi viikkoa lisää laatuaikaa kipsin kanssa. Paraneminen ei harmikseni ole edennyt odotusten mukaisesti. Viime viikon röntgenkuvissa ei näkynyt uudisluuta, vaan jopa vieä joku irtopalakin. Saan siis näillä näkymin kipsin pois viikkoa ennen joulua ja aloitan samana päivänä fysioterapian yläraajatraumoihin erikoistuneella terapeutilla. Alahuuleni ilmaisee päivän fiilikset...



Olin hautonut paljon ideoita mitä kaikkea koristeita ja herkkuja laitan jouluksi, mutta ideat tyssäävät siihen faktaan, että ranne tulee olemaan kipsistä erottuaan kipeä rautakanki. Jo pelkästään arjen välttämättömiin toimiin menee tuhottomasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta arvatkaas mikä pelastaa tämän jouluhullun aattoillan? Anoppila, eli Äiti-Kippari ja Isi-Kippari tietenkin! Koitan tehdä mieheni avustuksella ne muutamat omat must-jutut, mitä täytyy olla, kuten bataatti-juohenjuustolaatikon, "vegekinkun" ja marianne-jäädykkeen. Muuten pääsemme valmiiseen joulupöytään ja kuusen tuoksuun. Oi meitä onnenpossuja! Tässä joulua odotellessa voi onneksi esimerkiksi kuunnella jouluradiota vaikka täysin kädettömänä.



Mukavaa joulunodotusta kaikille! 
Vaikka joulunaika on usein kiireistä ja stressaavaa, niin nauttikaa stereo-kätisyydestänne!