Kaminamin tanssilattia, aula, nikkarointi- ja pukeutumistila

Kaminamin sisätiloista on vielä esittelemättä wc ja perähytti. Tällä kertaa ajattelin nostaa omana minipostauksenaan esille myös sen suurehkon lattia-alueen portaiden edustalla, sillä siitä on ollut paljon iloa.

Lattian materiaali on veneiden kansimateriaalinakin käytettyä Marinedeck korkkikomposiittia. Kirjoitin jo veneen rakennusvaiheessa postauksen tästä materiaalista: Lattiaunelmat toteutuvat. Nyt olemme käytössä todenneet, että korkkikomposiitti todella on kylmällä lämmin, eikä se lämpimällä kuumene epämielyttäväksi. Lattia ei ole ollut märkänäkään liukas ja lisäksi se pehmentää selvästi akustiikkaa. Lattiapaloja on nosteltu ylös kun tavaraa on otettu pilssistä ja levyjen reunat ovat kestäneet murtumatta. Puhtaanapito on helppoa saippuavedellä, sillä materiaali hylkii likaa. Ainoastaan rasvaisen lian puhdistaminen vaatii vähän eforttia.

Suurehkon lattia-alan jättäminen portaiden ja pöydän väliin on osoittautunut hyödylliseksi monin tavoin. Jossain vaiheessa mies halusi nikkaroida jotain säältä suojassa ja oli tyytyväinen kun veneestä löytyi tasaista lattiaa puuhasteluun. Kovemmassa kelissä purjehtiessa vaatteita voi pukea turvallisesti lattialla istuen. Lisäksi jos luukku sattuu olemaan auki tyrskyille, kastuu ensimmäiseksi avoin lattia, eikä esim. navigointiläppäri. Suuri lattia mahdollistaa myös sen, että konekoppa-portaikko saadaan vedettyä kokonaan pois koneen päältä, mikä helpottaa kivasti huoltotöitä.

Mikä parasta, alue on toiminut myös oivana pienen miehistön tanssilattiana Club Kaminamissa! Olimme jo perheveneessä tottuneet, että perjantaisin on tilaa diskoilla, eikä siitä mukavuudesta tarvinnut tinkiä omassakaan veneessä.

Kauden 2013 parhaat satamat

Kovin monessa satamassa emme ehtineet vielä poikkeamaan Kaminamin ensimmäisen kauden aikana. Yöretket tosiaan alkoivat vasta elokuun puolella ja päättyivät kylmeneviin öihin syyskuun lopulla. Niihin aikoihin suuri osa satamista alkoi jo sulkea tältä kaudelta. Loma meni venettä laitellessa, eli emme päässeet pitkien vapaiden aikana merten karavaanareiksi. Pursiseuran ja Merikarhusatamien käyttöä rajoitti lisäksi veneen rekisteröinnin hitaus näihin kerhoihin kesken purjehduskauden. Ilman seuran lippua ja karhuviiriä ei näihin satamiin ole lupa mennä.

Meille kaikkein suurin ilo on olla merellä, mutta toki sekin on usein aika iso ilo jos sattuu pääsemään mukavaan satamaan. Olemme vähän ihmeissämme, että ehdimme kuitenkin käymään näinkin monessa todella hienossa paikassa kuuden viikonloppuretkemme aikana. Valitsimme tämän kauden kaupallisista satamista eri tavoin parhaat. Vertailun ulkopuolelle jäivät siis pursiseuran Svinö ja Pyytinkari sekä Isi-Kipparin kotilaituri. Mukana vertailussa oli seitsemän Saaristomeren satamaa: Verkan, Högsåra, Korpoström, Brännskär, Kasnäs, Nauvo ja Näsby, sekä kaksi Selkämeren satamaa: Vuosnainen ja Isokari.

Parhaan saaristolaistunnelman jakoivat Högsåra (Lillbacka brygga) ja Brännskär. Molemmissa paikoissa oli todella nähty vaivaa veneilijöiden viihtyvyyden ja saaristolaistunnelman eteen.

Paras luontokohde oli mielestämme Isokari. Siellä oli runsaasti katseltavaa ja mahdollisuus pitkiin elämyksellisiin kävelylenkkeihin. Isokarin majakkasaaren luonto on monimuotoista: on upeita laakeita kalliota, kivikkoja, monimuotoista metsää, varvikkoja, paljon erilaisia lintuja (käärmeitäkin kuulemma) ym. ja kaikki tämä aavalla merinäköalalla kruunattuna.

Paras ravintola oli mielestämme saaristolais-mummola-muumimamma-tunnelmainen Farmor´s Cafe Högsårassa. Myös modernimpi Korpoströmin ravintola oli todella miellyttävä kokemus. Molemmissa ruoka oli suussa sulavaa.

Paras kahvila oli yksimielisesti Farmor´s Cafe, jonka runsasta ja poikkeuksellisen herkullista kakkupöytää ja tunnelmaa on vaikea minkään muun paikan lyödä. Gluteiiniton vaihtoehtokin oli taivaallista, paikan päällä valmistettua kakkua. Tästä paikasta voi jäädä vain kimalle-kultaisia muistoja!

Siisteimmät ja toimivimmat satamapalvelut löysimme Nauvosta ja Houtskärin Näsbystä. Vierailimme näissä paikoissa kauden lopulla, jolloin Nauvon kaikki ravintolat eivät enää olleet auki, mutta muilta osin se oli palveluiltaan erinomainen. Näsbystä mieleen jäivät erityisesti uudet ja tyylikkäät saunatilat.

Eniten puuhaa ja virikkeitä tarjosi Kasnäs. Saavuimme sinne melko myöhään illalla ja jatkoimme seuraavana päivänä jo toiseen satamaan, joten esimerkiksi paljon kehuttuun luontokeskukseen tutustuminen jää seuraavaan kertaan. Kylpylän ehdimme sentään testata ja todeta mukavaksi. Kasnäskin oli ehtinyt jo vähän hiljentyä siinä vaiheessa, kun me siellä vierailimme, mutta sesongin aikana seillä voi tehdä vaikka mitä.

Kaiken kaikkiaan paras kauden 2013 kaupallinen satama jakoi mielipiteemme, vaikka kahden kärki oli molemmilla sama. Mieheni mielestä kaikkein paras satama oli Högsåran Lillbacka brygga ja koko saari kohteineen. Itse kallistuin nostamaan Isokarin seikkailusaaren vielä hieman upeammaksi kohteeksi. Vaikeahan näitä on keskenään vertailla, kun ovat niin erilaisia... Molempia voi joka tapauksessa suositella lämpimästi!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kaminamin ensimmäisen kauden yhteenveto ja parhaat legit

Kaminamin ensimmäinen kausi onnistui yli realististen odotustemme. Alkuun kuvittelimme, että koko kesä menisi 12. heinäkuuta keskeneräisenä Suomeen saapuneen Kaminamimme rakenteluun ja uuteen veneeseen liittyviin muihin puuhiin.

Uskalsimme odottaa tältä kaudelta vain pieniä päiväpurjehduksia. Pari intensiivistä lomaviikkoa työstimme venettä niin ahkerasti, että Kaminamin ensimmäinen päiväpurjehdus seilattiin jo 24. heinäkuuta. Vaikka koko kausi oli Kaminamiin tutustumista, oli heti alusta asti selvää, että tämä vene on ihana persoona ja sitä on todella ilo purjehtia. Omat tehtävät alkoivat löytyä luontevasti kummallekin ja hiljalleen myös George von Gyropilotista tuli luotettava tiimin jäsen.

Pari viikkoa ensipurjehduksen jälkeen saimme kuin saimmekin Kaminamin jonkinlaiseen yöpurjehduskuntoon. Ensimmäinen yöretki suuntautui 8. elokuuta pursiseuran Svinöhön ja Pyytinkarille ja sieltä Korpon Verkanille. Kaminamissa oli myös mukava asua ja retkeillä. Kylmenevät yöt päättivät yöretkemme jo 22. syyskuuta, sillä Kaminamissa ei ole vielä lämppäriä. Sen jälkeen jatkoimme vielä päiväpurjehduksia aina marraskuun alkuun saakka. Monia hurmaavia satamia ehdimme silti kokea ja niihin palaankin vielä myöhemmin omassa postauksessaan.

Kaminamin kausi: 24.7. - 2.11.2013

Päiviä merellä: 31

Maileja: 773 M

Yöretkiä: kuutena viikonloppuna

Satamia: 9 kaupallista, 2 pursiseuran ja 1 yksityinen satama.

Pyöriäisbongauksia: 0

Hyljebongauksia: yhteensä 10 oli kirjattu lokiin, joista 4 näimme aivan läheltä.

(Ihan jokaista hyljettä en ole muistanut kirjata.)



Pisin legi: 7.9. Ajolanranta - Kasnäs 42 M, 7 t. 15 min.

Kovimmat tuulet: päiväpurjehduksella sisäsaaristossa 25.10. tuuli 9-10 m/s, puuskissa 11-12 m/s.

Keulassa oli 8,5 m2 myrskyfokka ja isopurje oli reivattu pienimmilleen 2-reiviin. 

Kaminami kulki mukavaa 7-9,25 solmua minipurjeillakin, mutta ei liiemmin kippaillut.

Sitä tunsi olevansa melkein elossa, kun avoimemmilla vesillä oli

vaahtopäistä aallokkoa, tyrskyt lensivät ja tuuli ujelsi.

Kauden ennätysvauhti: 2.11. 11,2 solmua (SOG), kun sivutuulta oli puuskassa 8 m/s

ja keulassa oli Lumikki - 125 m2 myötätuulen genaakkeri



Kauden 2013 parhaat legit:

1. Kolmella purjeella tuulta nopeammin Kasnäsistä Nauvoon

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna purjehdimme kauniissa säässä ja suhteellisen hiljaisissa tuulissa
upeaa vauhtia, kun keulassa oli sekä fokka että Panda (sivutuulen genaakkeri).

Purjeiden skuuttaaminen oli täyttä urheilua, mutta vauhti loi lisää vauhtia
ja liidimme tuulta nopeammin ohi haastajista. 

2. Ennätysvauhtia marraspurjehduksella

2. marraskuuta lähdimme 31 mailin päivälenkille, joka oli samalla Kipparin synttäripurjehdus.

Se oli kaiken kaikkiaan hieno syyspäivä. Ennen purjehdusta ihailimme suloista hyljettä kotisatamassamme
ja pääsimme purjehtimaan tyhjille, seesteisille vesille. 

Retken ehdoton kohokohta oli Kaminamin ja Lumikin odottamaton synttärilahja kipparille:

25 minuutin sivutuuliosuuden liidimme 9-11,2 solmun vauhtia 7-8 m/s tuulessa.

Oi ne aallot, jotka kuohuivat Kaminamin kyljissä ja perässä!

  

3. Näsbystä Isi-Kipparin laituriin 

Tuulensuunnat eivät tällä reitillä suosineet huippuvauhtiiin pääsemistä, mutta ihan riittävään
vauhdin hurmaan pääsimme silti 5-7 m/s tuulissakin, parhaimmillaan 8,7 solmua isolla genaakkerilla.
Ajoittain seilasimme aika länällään ja joku broachauskin siinä tuli niin, että Lumikin helmatkin kastuivat.
Hieno purjehduspäivä päättyi Isi-Kipparin kotilaituriin ja hänen synttärikemuihinsa.



Uutta kautta ja uusia kujeita odotellaan vielä muutama kuukausi, 

mutta monenlaista pientä valmistelua on tehdään siihen asti päivittäin.

Punajuuri-vuohenjuustopyttipannu

Melkein unohtui tämä jo alkusyksystä lupaamani ruokaohje. Punajuuripyttäri on ehdottomasti yksi veneruokasuosikkejamme. Keitän perunat ja punajuuret valmiiksi jo kotona. Ne säilyvät keitettyinäkin jääkaapissa vähintään 2-3 päivää. Kasvissyöjänä käytän pyttärissä "lihana" kuivattuja soijasuikaleita, jotka keitän ensin soijakastikkeella umamisoidussa kanafondiliemessä ja paistan sen jälkeen öljyn ja chipotle-kastikkeen seoksessa. Myös soijalihan valmistan kotona etukäteen. Sen tilalla voi hyvin käyttää esim.kinkkua, kanasuikaleita tai... no jotain, itse tiedätte paremmin. Keitetyt punajuuret ovat turkasen liukkaita ja sottaavia käsitellä. Käytän silikonihanskoja niitä kuoriessani, eikä essukaan olisi liikaa.

Punajuuri-vuohenjuustopyttipannu (kahdelle)

4     keskikokoista keitettyä punajuurta
4     keskikokoista keitettyä perunaa
1     punasipuli
3 dl soijalihasuikaleita tai kinkkua
1     suolakurkku
2 rkl pinjansiemeniä
reilu loraus öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria
reilut pyörteet Heinzin BBQ Sweet -kastiketta (myös Sweet Chili Thai-kastike käy, mutta maltillisemmilla pyörteillä)
100 g pehmeää chévre-vuohenjuustoa


1. Kuori ja kuutioi keitetyt perunat ja punajuuret vähän noppaa isommiksi kuutioiksi. Pilko sipuli ja silppua suolakurkku pieniksi kuutioiksi.
2. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja nosta ne lautaselle.
3. Kuullota sipulia öljyssä pannulla.
4. Lisää punajuuri- ja perunakuutiot pannulle ja paista niitä jonkin aikaa.
5. Lisää liha/soijaliha, sekä suolakurkku ja pyöritä ainekset sekaisin pannulla.
6. Kun kaikki ainekset ovat kunnolla lämmenneet, mausta suolalla ja pippurilla sekä BBQ sweet-kastikkeella. Paista niin kauan, että kastike karamellisoituu ainesten pintaan ja pyttäri on kauttaaltaan kiiltävää.
7. Murenna vuohenjuusto ja lisää pinjansiemenet päälle juuri ennen tarjoilua.

Kaminamin köksässä

Vielä viimeisinä syksyn purjehduspäivinäkin tuli eräs veneistä innostunut eläkeläispari kyselemään Kaminamista ja he arvelivat sen olevan täysin kisapeli. Tälläkin kertaan sain kyselijät nauramaan, kun kerroin totuuden: "Kyllä se on ihan meidän perhevene". Yhteen ääneen vielä vakuuttelimme mieheni kanssa: "Siellä on ihan toimiva keittiö ja kunnon makuuhytti." Eläkeläisherra myönsikin epäilleensä putkipunkkia. Nyt onkin aika esitellä Kaminamin köksä, eli pentteri.

Kokonaisuutena tyyli on sitä mitä toivoininkin: pelkistettyä, funktionaalista ja vähän avaruusaseman tunnelmaista. Kaapinovet ovat vaalean harmaat ja toivoin samaa sävyä myös työtasoon, mutta näin ei vaan tapahtunut. Kompensoin värin menetystä tapetoimalla välitilan alumiinipintaa jäljittelevällä tarralla. Työtasoilla ei ole vielä missään kohtaa reunalistoja. Vasemmassa reunassa sijaitsevan jääkaapin luukku olisi tarkoitus listoittaa, jolloin olisi edes pieni alue, josta tavarat eivät heti liukuisi karkuun.

Taas muistutan siitä, että jos teettää itse veneen, ei välttämättä saa suunnitteluvaiheessa kaikkea sitä mitä toivoo tai rakennutusvaiheessa tarkalleen sitä mitä on jo sovittu. Samaa olen kuullut myös muilta one offin rakennuttaneilta. Toisaalta vasta kun vene on ollut jonkun aikaa käytössä, näkee miten ne aluksi hyviltä tai huonoilta vaikuttaneet ratkaisut toimivat todellisuudessa. Ihan kaikkea ei voi ennakoida, vaikka olisi paljonkin kokemusta erilaisista veneistä, kuten miehelläni. Kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa tuntuu, että elämä on asettunut Kaminamiin mukavasti köksänkin osalta, vaikka säilytystilat näyttivät ensin niin toivottomilta, että taisin tirauttaa muutaman kyyneleenkin kun näin ne ensimmäisen kerran.

Altaan alla sijaitsevan roskiskaapin lisäksi köksässä on vain yksi pikkuinen alakaappi. Jääkaapin alla oleva ison oven takana kun on itse jääkaappi koneistoineen. Se vastaa tilavuudeltaan suurta styrox-kylmälaukkua ja uskon kylmäkapasiteetin riittävän hyvin pidemmilläkin reissuilla. Tämä alla näkyvä ainoa alakaappi on yhden välihyllyn kapea ja syvä kuilu, jota halkovat hankalasti metalliset putket, joten ihan mitä tahansa siellä ei säilytetä. Uunin alle piti tulla matala kaappi, mutta se jäi toteutumatta. Paikassa säilytetään tiskivateja likaisine astioineen, kunhan eteen saadaan likumista estävä rakenne.

Keittiön kaksi pientä liukovellista yläkaappia ovat lähinnä kuivamuonan ja sellaisen ruuan säilytykseen, jota napsitaan purjehduksen aikana. Niitä voisi sanoa myös herkkukaapeiksi. Nämä toimivat erittäin hyvin. Yläkaappien pohjiin on kiinnitetyt led-valolistat valaisevat hyvin työtasot. Meillä yläkaappeja on vähän sen vuoksi, että juuri tässä kohtaa kylkiä sijaitsevat Kaminamin vesipainotankit, 450 litraa / puoli. Paperirullateline ei ole nätti tuossa (tai varmaan missään), mutta se on niin ehdottoman käytännöllinen, että myönnyin kiinnittämään sen näin.

Talven aikana olisi tarkoitus rakentaa lieden takaosan ylle, yläkaappien väliin, hylly johon saisi rivin näitä Oxon ilmatiiviitä Pop-säilytyspurkkeja. Pidemmillä reissuilla tarvitsemme nimittäin lisää tilaa kuivamuonan säilyttämiselle. Juomia, säilykepurkkeja ja vihanneksia säilytetään tietysti myös lattian alla pilssilokeroissa. 

Astiat on sijoitettu keittiötä vastapäätä sijaitsevaan isoon kaappiin, joka veti lopulta sisäänsä aivan uskomattomat määrät tavaraa. Kaappi jatkuu vähän sivuille oviaukon molemmin puolin. Sen hyllyissä ei ole reunalistoja, mutta ikean hyllymuovi ja Smartstore-laatikot ovat osoittautuneet helpoksi ratkaisuksi. Pikkasen siinä joskus joutuu purkamaan ulos ja pakkaamaan sisään laatikoita, jos haluaa jotain tiettyä tavaraa, mutta pääasia että tavarat ovat mukana ja järjestyksessä. Kaapin oven sisäpintaan on muuten teipattu laminoituja ohjeita hätätilanteita varten.

Kaminamin köksä in action: italialainen kaasulieden ja -uunin käytettävyyteen olen tyytyväinen. Varsinkin uuni on varsin nopea ja hyvän uunivuoan kanssa se ei kuitenkaan ole polttanut ruokaa liekin kohdalta. Kaasupullolle on koteloitu säilytystila ulkona sivukannen alla. Purjehduksen aikana kokkailulle ei ole ollut vielä tarvetta, joten sen kokeminen odottaa vielä hetkeään.

Hanaksi valittiin samanlainen Damixa, kuin perheveneessäkin on. Sen notkea juoksuputki nousee reilusti ylös alas ja myös pää on kääntyvä ja suunnattava esimerkiksi roiskekepposia varten. Toisekseen tykkään sen muotoilusta. Allaskaappi kätkee kolmitieputkiston, eli altaan vesi voidaan valuttaa paitsi mereen, myös kanisteriin. Esimerkiksi tiskivedet voidaan ohjata kanisteriin, kantaa siinä maihin ja imeyttää maaperään sen sijaan että ne laskettaisiin mereen. Allaskaappiin on sijoitettu kannellinen roskis, lokeroita seiniin tiskitarvikkeiden ym. säilyttämiseen sekä irroitettava kori kierrätysjätteille ja pulloille. Ihanaa kun tuo mies nikkaroi kaikki ne pienet lokerot, koukut ja muut systeemit, mitä pyysin.

Tiskaaminen sujuu tässä köksässä kuin letkajenkka. Pesen astiat vadeissa työtasoilla ja hyödynnän salongin leveää pöydän päätyä puhtaiden astioiden kuivaamisessa ja pakkaamisessa laatikoihinsa. 

 Heh - en ole enää viimeaikona itkeskellyt Kaminamin keittiön vuoksi, joten eiköhän tällä selvitä.

Kaminamin nosto ja pirstaleita

Kaminami nostettiin vihdoin keskiviikkona ylös ja se pääsi lämpimään halliin talviunilleen. Menin itsekin aamulla kotistamaan siivousäpäreitteni kanssa ja tarkoituksena oli tehdä pieniä valmisteluja ennen nostoa. En kuitenkaan koskaan päässyt veneeseen saakka. Kävelin reipasta vauhtia aamukasteisilla laitureilla ja hups - laiturin päätyyn kääntyssäni lensin Aku Ankkamaisessa kaaressa ilmaan. Laskeuduin siitä oikean käteni varaan ja sanoin heti perään Kaminamin kannella seisoneelle miehelleni, että: "Nyt sattui pahasti."

Mies ja laiturin kalastajat tulivat katsomaan tilannetta ja totesin siinä, että nyt on lähdettävä ensiapuun. Tarkistin itse, että sormet liikkuivat ja niissä säilyi väri. Luunpäitä ei törröttänyt mistään ja ennen turvotuksen leviämistä ehdin kopeloimaan joten kuten kyynärluun ja värttinäluun, enkä löytänyt selkeitä irtopaloja. Nykäsin vielä itse sormista ranteen suoraksi ja pidin sitä koholla noin tunnin automatkan ensiapuun. Matkalla itkin ja puuskutin kipua, samoin ensiavun odotustilassa. Miehen lähetin kuitenkin takaisin satamaan, koska nostoaika oli jo sovittu. Kotiin pääsisi sitten aikanaan taksillakin. No, röntgenin jäkeen ilmeni, että sekä kyynärluun että värttinäluun päät ovat pirstaleina, mutta ihmeellisellä onnella palat olivat oikeilla paikoillaan. Pienen tuumailun jälkeen päädyttiin kipsaukseen ilman leikkausta. Ensi viikolla katsotaan sitten uudessa röntgenissä pitääkö sittenkin leikata. Mahtavaa palvelua muuten: sain valita kipsin lilan värin itse, vaikka olen aikuinen.

Loppuviikolle oli varattu siskosten syysristeily Gracella. Päätin, että sinne myös mennään, koska se oli jo sovittu ja eikä tilanne ollut niin paha, että pää olisi ollut kainalossa. Otin kipulääkkeitä ja pakkailimme ja tälläydyimme siinä hiljalleen siskoni kanssa. Sisko pesi tietysti hiukseni, mies kiharsi ne ja sisko viritti ponnarin. Vasen käsi kipparoi yhdessä hampaiden ja jalkojen kanssa ihmeen onnistuneesti arjen pikku tehtäviä. Olimme valmiina lähtöön, kun siskoni tuli aivan yllättäen viime hetkellä niin huonovointiseksi, että jouduimme jättämään risteilyn väliin. "Hei hei Grace, sinne se lähti ilman meitä..." Vähän kyllä harmitti.

Kaiken kaikkiaan olin kyllä taas Hannu Hanhi. Jos piti murskata ranne laiturilla, niin onneksi se tapahtui nyt kauden lopussa ja kotistamassa, eikä jossain Saaristomeren korvessa. Fysiologisestikin olin onnekas, sillä  lääkäri ihmetteli suuresti miksei koko värttinäluun pää ole irtopalana ja miten pirstaleet ovat pysyneet noinkin nätisti paikoillaan.

Blogin suhteen tulee jossain vaiheessa  hiljaisempaa, ellei kärsivällisyyteni oleellisesti kehity tähän yksisormi-naputteluun. Joitain lähes valmiita luonnoksia on helppo vielä viimeistellä julkaistavaksi, mutta muuten tässä menee viikkoja. Luen kyllä innokaasti seuraamiani blogeja - ne ovat nyt entistäkin esuuremmassa roolissa päivieni kultahippuina. Kommentointi voi kyllä jäädä nyt niukaksi.

 

Elämä jatkuu yksikätisenä vasurinakin.

13 kysymyksen haaste

Sain ensin Haaveena hyvä kuva -blogin Katinkalta syyshaasteen, johon vastaamisessa vitkastelin ja ehdin saamaan saman haasteen uudelleen myös Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa? -blogin NJ:ltä. Koska tässä haasteessa kysymyksiä saa muutella ja Katinkan ja NJ:n kysymykset ovat melko erilaiset, vastaan ensin Katinkan haasteeseen. Kiitokset sekä Katinkalle että NJ:lle hauskoista kysymyksistä!

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisista. Liitä myös kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.
3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.
4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.
5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.

Katinkalla oli 13 kysymystä, joihin hän toivoi haastettujen vastaavan. Tästä se lähtee...

1. Elämäsi tähän astisin hienoin kokemus?
Ihana parisuhde. Sopivanlainen elämänkumppanuus paitsi tekee elämästä onnellisemman, auttaa myös kehittymään ihmisenä.

2. Millaisia postauksia tykkäät lukea blogeista?
Luen lähinnä purjehdus- ja meriaiheisia blogeja. Tykkään hienoista kuvista, matkakertomuksista ja persoonallisista näkökulmista asioihin, kuten veneilykokemuksiin tai hyvän elämän periaatteiden etsimiseen.


3. Kesän 2013 kaunein muistosi?
Jokin ihana seesteinen hetki merellä. Ehkä purjehdus Isokarille peilityynenä lämpimänä päivänä, kun maailma oli mahdottoman kaunis ja olimme järkyttävän onnellisia.

4. Paras lapsuusajan muistosi?
Ehkä yksi parhaimmista oli se hetki 4-vuotiaana, kun löysin suomalaisen sisuni. Olin päättänyt oppia ajamaan polkupyörää ilman apareita, kuten kaikki naapuruston isommatkin lapset. Hiekkatiellä harjoittelu tuotti paljon ruhjeita ja kyyneleitä. Illan hämärtyessä nousin verta tihkuen ja hammasta purren aina uudelleen. Tätini huutamat ohjeet jäivät muminaksi taustalle kun katsoin päättäväisesti eteenpäin: oli vain tie, pyörä ja luja tahtoni - ja lopulta mentiiiiiin... ainakin suoraa tietä onnistuneesti. Pyöräilytaitokin oli kiva saavutus, mutta vielä tärkeämpää oli se, miten kokemus muutti käsitystäni itsestäni. Kuvassa on ensifillarini vuotta tai kahta myöhemmin mummolassa, kun opetin veljeäni ajamaan.

5. Mitä tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
Purjehtia, matkustaa, joogata astangaa, käydä body pumpsimassa, katsoa leffoja, lukea, ratsastaa maastolenkkejä (nykyään on tullut heppailtua vähemmän), kaffetella ja lounastella kamujen kanssa, kirjoittaa blogia ja valokuvata. Kuvassa olemme seikkailulla Uudessa-Seelannissa jouluna 2011, tuhoisten maanjäristysten aikaan.

6. Suurin vielä toteutumaton haaveesi?
Rajataan nyt ensin maailman rauhat ja muut laajat sekä utopistiset haaveet pois ja pohditaan henkilökohtaisen elämän haaveita. Vajaa vuosi sitten olisin sanonut nopsakka cruising-kelpoinen purjevene, mutta vene on jo syntynyt perheeseemme. Kauheaa todeta, mutta olen ollut niin ahkera haaveiden toteuttaja kaikilla elämän alueilla, että nyt olen suurten haaveiden osalta tyhjän päällä - kaikki on ihanasti. Medi-sarjan toteutumattomana haaveena on purjehtia omalla veneellämme kahdestaan Gotlantiin.

7. Lemppari ruokasi?

Vuodesta toiseen sama simppeli ja hyvän olon ruoka: sushi (kasvisversiot).
 

 

8. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?

Kesän jälkeen on tullut luettua enemmän lehtiartikkeleita ja nettiä, eli viimeisin kirja oli hauska ja inspiroiva: Löytöretkeilijä Pata.

9. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?
Vakkarihaave on matkustaa aina uudestaan ja uudestaan Uuteen-Seelantiin, vaikka viimeksikin oli lähellä, että olisimme joutuneet kokemaan luonnonmullistusten hurjia voimia. Uutena haaveena ehkä juuri nyt olisi joogamatka Goalle tai lomamatka miehen kanssa kultaisten temppeleiden mystiseen Burmaan.
 

 

10. Mitä aiot touhuta tällä viikolla?
Aion irrottautua arjesta lähtemällä siskoni kanssa pienelle syysristeilylle Viikkarin Gracella.

11. Minkä teatterin esityksen / elokuvan olet nähnyt viimeksi?
Turun kaupunginteatterissa: Jekyll & Hyde -musikaalin. Elokuva: Selviytyminen (The Impossible, 2012)

 

12. Paras tapa viettää viikonloppua?
Kesällä: seilata miehen kanssa. Muulloin: kotoilla kahdestaan ja puuhailla olotilan mukaan mitä sattuu huvittamaan.

13. Unelmiesi asuinpaikka?
Se olisi (sittenkin) Suomessa, lähellä merenrantaa, sopivasti omassa rauhassa ja luonnon helmassa, mutta vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä isomman kaupungin palveluista. Asuinpaikka saisi olla Saaristomeren äärellä ja venepaikan pitäsi sijaita lähellä kotia. Kiitollisena siis totean, että asumme unelmapaikassamme.
 

 

  

Kysymyksiä sai muutella, joten tässä omat 13 kysymystäni:

 

1. Mikä sai sinut alun perin aloittamaan blogiharrastuksen?

2. Millaisia postauksia tykkäät lukea?

3. Viime kesän paras muistosi?

4. Paras lapsuusajan muistosi?

5. Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

6. Suurin haaveesi?

7. Lemppariruokasi?

8. Mitkä ovat kolme suosikkielokuvaasi?

9. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?

10. Mitä aiot touhuta tällä viikolla?

11. Mikä on ollut tähän astisen elämäsi suurin seikkailu?

12. Mitkä ovat parhaat tapasi rentoutua?

13. Unelmiesi asuinpaikka?

 

Haastettavien blogien valintaan vaikutti nyt osaltaan se, että haaste on jo ehtinyt kiertää tässä pienessä toistensa blogeja seuraavassa piirissä ja osa bloggaajista on rajannut haasteet pois postaustarjonnastaan. Haaste lähtee kuitenkin seuraaville kivoille blogeille:

 

s/y Charlotta -blogin Markolle

Sailventures -blogin Vellamolle (...jos olet kuulolla?)

Villa idur -blogin Pilville

 

Vastauksianne mielenkiinnolla odotellessa...