Kolmella purjeella tuulta nopeammin kohti Nauvoa

Lähdimme sunnuntaina puolilta päivin Kasnäsistä vähemmän kuumassa jälkiryhmässä kohti pohjoista. Emme vielä lähtiessämme tienneet, että tästä tulisi yksi kauden hienoimmista purjehduspäivistä! Koska maanantaiksi oli luvattu olematonta tuulta, päätimme lähteä jo tänään reilusti kotiinpäin, eli Nauvoon. Alun perin suunnitelmissa oli ollut miniseiluu kovasti kehuttuun Helsingholmiin, mutta sieltä saakka ei olisi ollut kiva kellua tai konettaa myöhemmin kotiin.

Tuuli vaihteli välillä 2,5-5 m/s. Vaihdoimme reilun viiden tunnin aikana kaikkiaan kuusi kertaa purjesettiä. Tuulen suunta oli heti alkuun sopiva isopurje - fokka - sivutuulen Panda-genaakkeri -yhdistelmälle.

Kysyin Kipparilta: "Onko tämä nyt ihan fiksua nostaa keula täyteen rättejä?" Odotin professionaalista argumenttia, mutta ensimmäinen vastaus oli: "Volvo Ocean Race -veneissä on joskus kolmekin purjetta keulassa samaan aikaan." "Joo, no sitten!" Tuli sieltä sen jälkeen taas helminä sialle se aero-hydrodynaaminenkin perustelu.

Hienot teoriat testattiin käytännössä: pian Kaminami kulki tuulen nopeutta ja sen ylikin. Päässäni alkoi soida elektronisen musiikin ystävälle vähän vieraampi biisi: AC/DC:n Thunderstruck, mutta se sopi oikein hyvin tilanteeseen. Nyt mennään eikä meinata!

Kaminamin nopeus: 6,45 kn, tuuli: 6,2 kn (3,1 m/s.) ja joskus ero oli suurempikin. Vaikka vauhti ei ollut sinänsä huima, tuli valtava ilo siitä, että vene saatiin kulkemaan hyvin suhteessa heikkoon tuuleen. Samoissa olosuhteissa muut purjehtivat sivumyötäistä, me sivuvastaista. Kaminamin apparenttituuli kääntyi 50 astetta eteen verrattuna tosituuleen. "Vauhti luo lisää vauhtia" -oravanpyörä on muuten hieno ilmiö!

 

Reitin kääntyessä jouduimme kolmena ajankohtana vastaisempaan tuuleen ja laskimme silloin genaakkerin alas. Pääsimme kuitenkin purjehtimaan fokalla yhtä kylkeä vendailematta. Heti kun tuulen suunta taas salli, nostimme genaakkerin takaisin ylös keulaluukusta.

Kolmannessa nostossa olin kannella auttamassa Pandaa ulos pienestä luukusta ja sitten se tapahtui: tuuli kiskaisi sen ylös voimalla. Haavotuin Pandan napanuorasta kyynärtaipeeseeni ja skuuttikin sujahti todella läheltä. Kirvelihän se ja ruvet muistuttavat vieläkin tuosta tärkeästä oppimistilanteesta. Ymmärrätte varmaan, että voin silti kysyä: "Kuka oli taas Hannu Hanhi?"

Kapeissa ränneissä ei genaakkeria voinut tietenkään ajaa huinimalla apparenttituulen mukaan, vaan oli ajatteva tarkasti suunnan mukaan. Kippari joutui skuuttaamaan jatkuvasti genaakkeria pyörivässä tuulessa.

Homma alkoi mennä jo melko urkka-henkiseksi. Tässä Kipparin parhaat ilmeet...

Toisella oli kevyempää: piti vain olla mahdollisimman painava.

Kasitkin saatiin taas rikki. Päivän ennätys oli 8.11 kn, muuten vauhti oli siinä 7,6-8 kn, 4-5 m/s tuulella.

Haastajia riitti ympärillä, vaikka suurin kotiinpalajien joukkio oli varmasti startannut jo aiemmin aamulla. Ensin näimme pinenet pisteet pröötin osoittamassa suunnassa horisontissa. Korvamatona päässäni soi Awolnationin Sail. Ei siis tarvetta kommunikointia haittaavan mp3:n käytölle, kun musat ovat aina mukana muutenkin...

20 minuuttia myöhemmin olimme jo kirineet niitä kivasti.

55 minuuttia sen jälkeen osat olivat vaihtuneet, vaikka koko haastajakolmikko jossain kohtaa vähän oikaisikin väylältä.

 

 

Fyysikkokamuni oli ymmärrettävästi varsin innoissaan tästä kuvasta: Kaminamin "nanotekninen" runko muuttuu näkymättömäksi... hihhihh...

 

Nauvon suuntaan käännyttyämme oli aika laskea purjeet ja käynnistää kone. Se olikin mukava sightseeing-ajelu: korkeita kalliota ja tuuhean metsäisiä saaria. Olisko tämä niinko Saaristomeren Höga Kusten?

Sunnuntai-iltana Nauvossa ei ollut tunkua ja rantautuminen sujui taas nappiin. En muista kuinka montaa kertaa olen jo tällä kaudella ajanut rantaan. Onnistuneiden rantautumisten määrässä ollaan kuitenkin selkeästi voitolla verrattuna siis niihin kahteen kertaan, joissa oli jotain hässäkkää.

Superhienon purjehduksen päätteeksi hehkuimme koko illan onnea ja iloa. Kaminami on juuri sitä, mitä toivoimme! Isona positiivisena yllätyksenä on tässä kesän mittaan tullut myös selväksi, että sen asumismukavuudet ovat tällä normimiehistöllä paljon paremmat kuin odotin, vaikka niitä keskeneräisiä juttujakin on vielä jonkun verran. Nauvon ihanuuksista (ja remu-illastamme veneellä) tulee oma postauksensa alkuviikosta.