maanantai 30. syyskuuta 2013

Onnenakkujen latausta ja kippailua päiväpurjehduksella


Viikonlopun sää oli täällä kotikonnuilla ennustettua iisimpi: pohjoisen suuntaiset tuulet jäivät leppoisiksi, eikä edes satanut. Myös pieni syysflunssani alkoi luovuttamaan. Teimme sekä lauantaina että sunnuntaina pieniä huoltohommia ja veimme Kaminamin lenkille crispyyn syysilmaan molempina päivinä.




Lauantaina aurinko pilkisteli ja piileskeli tyynyn vanutäyte -näköispilvien takaa ja ilma oli koleaa, mutta me olimme pukeneet taas monta lämmintä kerrosta. Jos ei sada, niin tuo hupullinen kevytuntsikka on kyllä loistava päällikerros.



Myös kotivesien merikotka oli lähtenyt lenkille, samoin muutamat joutsenperheet.
 


Ihanaa, että niin moni muukin pääsi vielä merelle nauttimaan tästä kauniista syyspäivästä!


 
Mies syynäsi taas huolellisesti purjeiden muotoa ja oli niihin tyytyväinen. Jotain hienosäätöistä muutosta hän suunnitteli seuraaviin purjeisiin - sitten joskus.
 
 
 
Tässä on aika suuri kynnys lähteä itse trimmaamaan purjeita, kun toinen on siinä hommassa todella tarkka. Olen pitkin kesää saanut niin yksityiskohtaisia vinkkejä eri olosuhteissa purjehdittaessa, että en tiennyt sellaisia monimutkaisuuksia olevan olemassakaan. Kuin siirtyisi yhteen- ja vähennyslaskuista suoraan kvanttifysiikkaan...
 


Lauantaisen reilun 20 M lenkin kääntöpiste oli Insinööri Pettersson. Vuonna 1909 rakennettu sektoriloisto on saanut nimensä sen suunnitelleen insinöörin mukaan. Meidän perheessä on sanonta: "Seilaa minne seilaat, reittisi kulkee aina Insinööri Petterssonin kautta". Aiemmin sanonta meni näin: "Lennä minne lennät, lentosi kulkee aina Frankfurtin tai Münchenin kautta."



Kippari sai pikkutorun (sormen heristys) 30-34 asteen kippauksista ja ison torun (nyrkin heristys) 35 asteen ja sitä suuremmista kallistuksista. Nyrkkiä puitiin mm. siinä yllätyskipakassa puuskassa, jossa Kaminami kippasi 38 asteeseen. 37 asteessa alkoi kuulemma irrota pito peräsimestä. Muutenhan tuuli jäi sellaiseen 3,5 - 6,5 m/s.


 
 
Kyllä kannatti taas lähteä pienellekin päivälenkille, vaikka yöretkikausi jo ohi. Purjehduksen jälkeen oli taas onnenakut ladattu, oma lämmöntuotto käynnistetty ja tuuletuttu raikkaissa merituulissa. Illalla oli aikaa huilata kotona villasukissa ja syödä lämmin ateria karjuvaan nälkään. 
 

 
 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Kengurutuulessa luovien kotisatamaan


Viime viikonlopun yöreissu oli siis kauden viimeinen. Tuulinen sunnuntai ehti vielä avaamaan kauden untsikka-pipo -purjehdukset, kun lähdimme aamupäivällä Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kotirannasta kohti omaa kotisatamaamme. Aloitimme matkan täydellä isopurjeella ja reivatulla fokalla, kun tuulta oli 7-9 m/s. Sivutuuliosuudella Kaminami ui selvästi yli runkonopeutensa 8,6 kn vauhtia. Piposta kiinni ja mennään!

 
 

Tuuli oli harvinaisen puuskaista - siis todellista kengurutuulta - joka hyppi silmänräpäyksessä 4-5 m/s hipsuttelusta 11-12 m/s huiskeeseen. Jos olisimme laittaneet niukasti purjeita, olisimme hermoilleet hiljaisessa tuulessa vauhdin hyytymistä. Nyt kun vain fokassa oli reivi, niin meno oli kuin huvipuistossa. Kevyt Kaminami hyökkää heti vauhtiin, kun puuska tulee, mikä on siis ihan kiva. Se myös kippaa mielellään kyljelleen, mutta ei onneksi ole vielä kertaakaan käynyt piehtaroimaan mereen köli pinnalla. (Siitä olisi varmasti toruttu sekä Kaminamia että Kipparia.) Eloisana tyyppinä Kaminami tykkää myös tanssia electroboogieta aallokossa. Epäilen että Kaminamillamme on vähintään hyperaktiivisia pirteitä.



Ne sekunnissa tapahtuvat reilusti yli 30 asteen kippaukset ja seuraavassa sekunnissa pystyyn nousut ovat pidemmän päälle vähän rasittavia. Vesipainotankit olivat tietysti käytössä ja olisihan sitä voinut ottaa reivin isopurjeeseenkin jo aiemmin, eikä vasta puolivälissä matkaa. Toisaalta oli niin kiva kun oli vauhtiakin. Ei meillä kuitenkaan ollut kuin kolmen ja puolen tunnin kotimatka.


 
 
Mies elää nyt siirtymävaihetta, jossa purjehduksen painopiste on vaihtumassa aktiiviselta kilpauralta perheveneilyyn. Sunnuntaina hän tähyili selvästi vähän haikeana Airistolla kisanneiden veneiden suuntaan. Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Kuten tähänkin mennessä, hän saa tietysti valita väylänsä itse, minä en siihen puutu. 
 

 
 
Kiva päivähän se oli, mutta jos legi olisi ollut pidempi, olisimme varmaan olleet täysin poikki. Loppumatkalla vedin untsikan hupunkin päähän ja puin paksummat coretex-hanskat käsiin, enkä voi sanoa palelleeni. Silti pelkästään jo sään armoilla oleilu ja veneen hötkynnässä mukana pysyminen vievät voimia.
 



Kotirännissä tuuli keveni jo hieman. Ihan kotivesillä purjehti vielä vastaan yksi kamu ja hän ehti vähän kuvaamaan luovimistamme. Kiitos Mikki! (Seuraavat kuvat ovat siis Mikin otoksia.)


 
Kaminami siirtyy nyt yöretkeilijästä päiväpurjehtijaksi.
Yritämme viedä sen lauantaina pienelle lenkille.   
 
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Suotuisia tuulia sekä lämmittäviä ajatuksia viikonloppuna seilaajille! 
 


torstai 26. syyskuuta 2013

Syyssatamia Saaristomerellä


Tänään maa oli aamulla kimallehuurteessa ja mittari näytti lukemaa -1! Viikonlopulle on luvattu alkuun reippaita pohjoisen suuntaisia tuulia ja enintään + 10 astetta kylmää. Tiistaista asti olen aivastellut sarjatulta ja ollut aika lutona, mutta elänyt sinnikkäästi tähän päivään asti siinä toivossa, että huomenna lähdetään kauden viimeiselle yöretkelle. Nyt nostan tassut pystyyn ja anna unelmien Helsingholmista ja Airistosta kilahdella alas. Tähtäämme lähinnä päivälenkille lauantaina tai sunnuntaina ja alamme purkamaan asumismukavuuksia Kaminamista. Viime sunnuntain puuskapurjehduksesta tulee vielä postauksensa huomenna, mutta väliin ajankohtaisempi aihe.

Ehdin jo aiemmin tällä viikolla selvittämään syyskuussa avoimia Saaristomeren satamia ja laitan tiedon nyt jakoon, jos joku reipas ja onnellinen lähtee vielä seilaamaan. Oman seulani mukaan tarkastelin vain niitä, joiden palveluihin sisältyy maasähkö, joissa on poiju- tai kylkipaikat ja riittävästi vettä Kaminamille (jonka syväys on siis 2,30 m). Hain tietoja www.saaristo.org -palvelusta, sekä satamien omilta netti- ja facebook-sivuilta. Pariin paikkaan laitoin vielä varmistusmeiliäkin, sillä tuo saaristo.org -sivusto ei näköjään ole ihan ajan tasalla. Listaan on merkitty sulkuihin sataman numero kartalla ja Käyntisatamat -kirjassa.

Airisto, Stormälö (738) sekä hotelli ja ravintola Airisto Strand ovat avoinna 30.9. saakka. Sen jälkeen hotelli ja ravintola ovat tällä syys-talvikaudella auki vain ryhmille tilauksesta.

Ajolanranta, Rymättylä (866) on nettisivujen mukaan avoinna ympäri vuoden. Pesutiloihin ainakin pääsee tällä hetkellä ja satamaksu hoituu itsepalvelunakin. Kahvila Aava on nyt syyskuussa jo kiinni, mutta kesällä sieltä saa ehkä maailman parhaita korvapuusteja.



Bruddalsviken, Iniö (954) on avoinna 30.9. saakka

Helsingholm (626) on avoinna peräti 31.10. saakka.




Högsåran Lillbacka (597) on auki ympäri vuoden. Facebookin mukaan sataman läheisyydessä sijaitseva Farmors Café on vielä auki syyskuun viimeisenä viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina klo: 12-16.00. Ruokaa ei enää ole tarjolla, mutta kuuluisa kakkupöytä ja kaffeet odottavat onnellisia seilaajia.



Kasnäs (591) ja ravintola Kasnäs Paviljong ovat auki ympäri vuoden.



Nauvo (746) on avoinna 30.9. saakka. Ravintola L'Escale on avoinna ja sataman Strand Cafe palvelee syyskuussa viikonloppuisin. Najaden Bar & Pizzeria sekä Hanko Sushi ovat jo sulkeneet tältä kaudelta.



Näsby, Houtskär (970) ja sataman grillikahvila Skagen ovat avoinna 29.9. saakka.



Pakkahuone, Uusikaupunki (1072) on avoinna 30.9. saakka.

Pensar syd (628) on nyt jo kiinni, mutta sekin oli avoinna syyskuun puoliväliin.

Taalintehdas, Bruksviken (603) on avoinna 31.12 saakka.

Verkan, Korpo (990) on avoinna 31.10. saakka ja sataman ravintola Buffalo vielä lokakuun jälkeenkin.



Vuosnainen, Kustavi (946) sekä Vuosnaisten Meriaseman ravintola ja kahvila ovat avoinna 2.11. (pyhäinpäivään) saakka.



Syyskuussa ja/tai sen jälkeen vielä avoinna olevia satamia on varmasti enemmänkin, joten vinkkaa jos osaat täydentää listaa. Tähän listaan vaikuttivat tosiaan nuo omat suodattimeni.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Isolla genaakkerilla yllätyssatamaan


Lauantaiaamuna heräsimme puolipilviseen ja kiireettömään syyspäivään Näsbyn satamassa. Seuraavan sataman valinta ei lopulta ollut vaikeaa. Sähköä tarjoavia satamia ei enää syyskuussa ole lähikonnuilla kovin montaa auki. Lisäksi sunnuntaille oli luvattu melko reipasta tuulta, jossa ei olisi hauskaa luovia pitkää päivää kotisatamaan.



Meille on tullut tavaksi lähetellä Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kanssa toisillemme kuvaviesteinä "postikortteja" satamista, joihin olemme rantautuneet. Perjantaina saimme Näsbyn postikorttiimme Isi-Kipparilta vitsikkään kuvaviestin, jossa komeili heidän tyhjä kotilaiturinsa kauniissa iltavalaistuksessa. Perhevene oli siirtynyt talviteloille muutama päivä aiemmin. Ajattelimme että jos Isi-Kippari kerran noin mainostaa "täyden palvelun vierassatamaansa", niin sinnehän me menemme ja täysin yllättäen. Lauantaina oli kaiken lisäksi Isi-Kipparin syntymäpäivä, vaikka olimmekin suunnitelleet juhlivamme sitä vasta viikonlopun jälkeen. Köydet siis irti ja ylläri-jännityksestä hihitellen matkaan!



Vähän koleaa oli jo myötäiselläkin tuulella. Tuplakerrastot ja haalarit syrjäyttivät parin viikon takaiset shortsit. Alkumatkan koneajon aikana bongasimme viikonlopun kolmannen pullean sukkulan puhisemassa veneen vierellä. (Kuvassa olen kuitenkin minä.)



Tuli sellainen fiilis, että voisimme nostaa isopurjeen kaveriksi sen ainoan valkean purjeemme - Lumikin - ja nautiskella vähän vauhdista. Hoplaaaa - ja sinne se lävähti! Mahtava luonnonilmiö tuo myötätuulipurjeen kasvutarina pienehköstä purjepussista lähes taivaan kokoiseksi.



Pian oli otettava vesipainotankitkin käyttöön. Kun puuskaisen tuulen voima lähes tuplaantui sekunnissa,  reagoi herkkä Kaminamimme siihen heti sekä vauhdilla että kallistelulla. Kaminami on kyllä niin samaa maata kuin se viimeisin kipakka arabi-connemara -heppa, jolla ratsastin monta vuotta. Oikein hymyilyttää... vaikka joku Lumikin helmat kastellut broachaus vähän yllättikin ja olin melkein lentää kuperkeikalla hengauslaidalta istumalaatikon pohjalle. George von Gyropilot on osoittautunut varsin päteväksi, mutta näin voimakkaissa puuskissa hän ei kyllä ole Kipparin veroinen pinnamies.



"Onk kettä missä? Ei tääl kettä haastajaa olis?" Lauantaina merellä oli paljon veneitä, mutta suurin osa seilasi eri suuntaan kuin me, joten haastajat olivat vähissä.



Vene kulki, vesi kuohui ja tuulta oli 5-6 m/s, puuskissa 7-8 m/s. Tarvitseeko edes mainita, että Kippari oli hyvinhyvin, hyvin onnellinen?



Kuvittelimme aluksi, että tänään olisi mahdollisuus päästä Lumikilla uusiin vauhtiennätyksiin, eli reilusti yli 9 kn. Tuuli ei kuitenkaan puhaltanut ihan optimaalisesta kulmasta suhteessa kurssiimme. Päivän paras vauhti oli silti oikein mukavaa: 8,7 kn 7m/s puuskassa (apparentti tuuli sillä hetkellä 90 ja tosituuli 136 astetta). Silloin kyllä mentiin myös aika länällään.



Siinä sai vihreä viirikin kyytiä ensimmäisellä purjehduksellaan. Merikarhuyhdistyksen lehdessä pohditaan ajoittain: "Millaisia ovat tulevaisuuden merikarhuveneet?" No esimerkiksi tällaisia, joita on ilo purjehtia, jotka menevät eivätkä meinaa ja joissa on silti mukava mökkeillä.



Tie Kipparin sydämeen käy lämpimän Xantélla maustetun kaakaon kautta. Oikeasti Kippari näyttää ennemmin siltä, että onko tämä ihan pakko juoda nyt kesken kaiken?

 
 
Tunti ennen satamaan saapumista kurssi kääntyi ja jouduimme laskemaan Lumikin. Kaminami porskutti pelkällä isopurjeellakin riittävää 7 kn vauhtia (tuuli 7-8 m/s), joten emme nostaneet fokkaa ollenkaan. 
 
 
 
Lähes 30 mailin matka taittui neljässä tunnissa. Vasta kun olimme 10 minuutin matkan päässä laiturista ja vielä piilossa saaren takana, soitin Äiti-Kipparille, että katse merelle, täältä tullaan! Yllätysvierailu ei oikeastaan ollut ihan järkevä päähänpisto... Äiti-Kippari ja Isi-Kippari kun olivat tulleet vasta varttia aiemmin kotiin ja Isi-Kipparilla oli vielä verkot venelaiturin ja poijun välissä. Emme välttämättä olisi niitä itse huomanneetkaan. Ai kamala mitä olisi voinut tapahtua: peräsin-potkurijumi, verkko-kalasosetta, kolhuja...  Nyt Isi-Kippari ehti tietysti rantaan nostamaan verkot ja kaikki meni hyvin. Hauki vapautettiin takaisin mereen ja jättiaffen päätyi fileiksi.  




Kaminami sai hyvän kylkipaikan ja sähköä lauantaiyöksi Isi-Kipparin satamasta.



Illalla istuimme sataman suojaisella terassilla paistattelemassa ilta-auringossa ja poksautimme pullon semi-secoa juhlistamaan Isi-Kipparin syntymäpäivää. Viilenevä ja yllättävän nopeasti pimenevä ilta jatkui myöhemmin sisätiloissa, jossa Äiti-Kippari laittoi pöydän koreaksi herkuista. Ilta kului mukavasti hassutellessa ja "matkapurjehdus-valmennuksessa". Seniori-Kipparit pyrkivät pitämään kaikin tavoin huolen, että pärjäämme kahdestaan merellä, tiedämme tavat ja tunnemme seudut sekä osaamme huoltaa venettämme. Kyllä meidän kelpaa! Yöllä piti tietysti taas valvoa netissä Amerikan Kippo -tapahtumien äärellä, mutta sen jälkeen nukuimme hyvät unet rauhallisessa perheveneen kotisatamassa.


tiistai 24. syyskuuta 2013

Näsbyn syystunnelmia


Vielä on purjehduskautta jäljellä! Näsbyn vierassatama oli auki ja on vielä ensi viikonloppunakin, 29.9. saakka. Perjantaina siellä oli hyvin tilaa: meidän lisäksemme Näsbyn idylliseen laituriin päätyi illan mittaan viisi moottorivenettä.



Vaikka vierassataman toimisto ja pieni satamaputiikki oli suljettu, oli satamassa vielä täydet palvelut: grillikahvila Skagen oli auki, saunat lämmitettiin illalla ja sähköä, vettä ym. oli tarjolla. Hienoa! Sataman kotisivut löytyvät muuten tästä. Suurin osa pitkän laiturin poijupaikoista on reilusti syviä (4 m), joten ei tarvinnut tälläkään kertaa mennä varovasti kölikopelolla.





Kävimme Skagenissa kaffettelemassa: suklaakakku oli kuulemma täyttä tavaraa ja gluteiinittomana löytyi suklaamarenkia. Ravintolan asiakaspaikat ovat joko ulko- tai katetulla terassilla, mutta vähän koleaa siellä alkoi jo olla. Naapuriveneen miehistö tilasi ruuat ja otti annokset viisaasti mukaan omaan veneeseensä.



Uusimman Käyntisatamat-kirjan mukaan koko Näsbyn satama on uusittu. Saunat ja wc:t kiiltelevät uutuuttaan ja ovat myös harvinaisen tyylikkäät. Naisten ja miesten saunat olivat lämpiminä kello 19-21.00. Ihastuin noihin saunarakennuksen pyöreisiin ikkunoihin.

Satamarakennuksen nurkalta kirmaa halutessaan vikkelästi mäen ylös ruokakauppoihin, joita on kaksi. Kyläraitin varrelta löytyy muitakin palveluita: mm. toinen ravintola ja Alkon noutopiste. Näsbyn torillakin oli heinäkuussa mukavaa toimintaa, kun vietin viikon Houtskärissä muissa merkeissä.



Bensa-asemassakin voi olla tunnelmaa. Ehkä juuri tämä aidosti vanhan ja kokonaisuuteen sopivien uusien sataman palvelutilojen yhdistelmä on yksi Näsbyn vahvuuksista.



Satamarakennuksen kupeessa on Houtskärin saaristomuseo, joka oli tosin sulkenut ovensa elokuussa.









Näsby tuntui oikein miellyttävältä hengähdyspaikalta purjehduspäivän päätteeksi. Satama sijaitsee suojaisessa lahden pohjukassa, jonne tosin joutuu mutkittelemaan koneajolla noin puolisen tuntia. Perjantai-ilta sattui vielä olemaan aivan tyyni.


 
Sankt Andreaksen kulttuuripolku lähtee yli 300 vuoden ikäisen Santa Marian kirkolta. 1,5 km matkan saa tallata idyllisissä saaristolaismaisemissa. Kirkon katto muuten tervattiin heinäkuussa ja mukava tervan tuoksu levisi kauas Näsbyn rannoille. Nyt lehtipuut ovat alkaneet vaihtamaan syysasuihin. Syksyn pieniä iloja on tuulenpuuskien irrottama värikäs lehtisade - parhaimmillaan se on upeampi kuin ilotulitus. Sitä joutuu vielä vähän odottelemaan.
 

 
 
Päivälliseksi tein soija-bolognesea täysjyväpastan kanssa. Litkimme sen makua pyöristämään piccolopullon kepeää luomupunkku Mango Fangoa. Tuo Fazerin mansikka-maitosuklaa ei ollut huonoa, mutta kirpeähköt mansikkasattumat peittivät häiritsevästi Fazerin Sinisen parhautta: vaniljaista ja aavistuksen suolaista makua. Pysyn vastedes Sinisessä, jos lipeän syömään maitosuklaata.





Illalla Kaminamista tuli lopullisesti karhuvene. Hihhhih... Saimme alkuviikosta vihdoin merikarhuviirin ja Näsbyssä vinssasin miehen mastoon kiinnittämään narut saalinkiin. Samalla viiri nostettiin jo lepattamaan - se on pääsylippu Merikarhuyhdistyksen upeisiin saariin. Todennäköisesti ne jäävät tällä kaudella meiltä kokematta, sillä niissä ei ole sähköä, eikä meillä lämppäriä. Mutta ensi kaudella taidamme kierrellä ensisijaisesti rauhallisia ja luonnonläheisiä karhusaaria - murrmurr...

 
 
Ilta satamassa oli seesteinen ja valvoimme yli puolen yön seuraten silmä kovana netistä Amerikan Kippo -kisoja. Juuri kun olimme päässeet nukummaan hurautti satamaan joku öykkärivene, joka hetken huudeltuaan kaasutti onneksi saman tien poiskin. Itselläni meni taas eräskin tunti uuden unen odottelussa. Reissussa yötkin ovat seikkailua - joskus voi nukkua, toisinaan taas ei ja se asia on hyväksytty.
 

 


Loppuun vielä muutama mukavien muistojen kuva Näsbyn vierassatamasta ja kulttuuripolulta heinäkuulta. Sesonkiaikana satama on näköjään suosittu.