sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulupukin purjehdusaarteet


Joulu on vietetty ja oih mitä ihanaa kotoilua se olikaan! Ainoa pieni särö joulun söpöyteen oli, että suojaisalta takapihaltamme varastettiin joulupäivän yönä pihavalomme: suurikokoinen Tuplakupla XL. Inhottavaa ajatella, että rosvot ovat tehneet tiedusteluja, suunnitelleet ja hiippailleet kotipihallamme, kun me olimme vieläpä paikan päällä nukkumassa. Se tuli täytenä yllätyksenä täällä lintukodossa, jossa ei koskaan tapahdu mitään. Laadimme tietysti tapahtuneen myötä suunnitelmat kodin turvatoimien kiristämiseksi. Mutta nyt mukavampiin uutisiin. Joulupukki on selvästi purjehtija. Hän oli jättänyt meille aattona mm. muutamia hyvin mieluisia purjehdukseen liittyviä paketteja.

Matto ei ollut ehtinyt käymään vielä mielessäkään, mutta sehän on loistava pitämään lian ulkona. Äiti-Kippari ja Isi-Kippari olivat vinkanneet pukille...



Vain Äiti-Kippari voi olla näin kekseliäs: hän oli pyytänyt mainostoimistolta Kaminamin nimifontin ja teettänyt veneen sisustusväreissä isoja ja vielä isompia nimikoituja servettejä. En tiennyt sen olevan edes mahdollista, joten tämä oli mieluisa yllätys! Sinisissä serveteissä on valkoinen teksti ja pinkeissä hopeinen (jee, kimalletta!).




Äiti-Kippari ja Isi-Kippari yllättivät myös kesän purjehduskuvilla. Paketin avattuamme olimme paitsi hämmästyneitä ja iloisia, myös kaihoisia. Taas tuli ikävä venettä. Lasinalusten pakkaa onkin selattu useaan kertaan joulunpyhien aikana.



Mies oli hoksannut vinkata joulupukille, että kaipaisin vähän varusteita maisemakuvaukseen. Olen kuvannut Canon 50D:lläni tähän mennessä vain 17-85 mm "yleisobjektiivilla", mutta varsinkin merellä tuntuu usein, että monet kivat kohteet jäävät sen ulottumattomiin. Tämä 70-300 mm putki helpottanee asiaa ensi kaudella. Aaton jälkeen keli on ollut sateista ja pimeää, joten en ole vielä päässyt harjoittelemaan, mutta odotan innolla leikkituokioita sen kanssa. Käsi on lähtenyt kipsauksen jälkeen kuntoutumaan sen verran, että saan mm. pidettyä järkkäriä kädessäni, vaikka painavalta kaikki vielä tuntuukin.



Ennen joulua ehdimme jo varustelemaan Kaminamia hankkimalla mm. lisää vinssin kampia, karttasarjoja, fender stepin, termospullon, code zeron, joustoja kiinnitysköysiin, navigointitabletin säilytyssysteemin ja seinään kiinnitettävän karttapussin. Syksy on siis ollut yhtä joulua, mutta pienet hankinnat ja nikkaroinnit jatkuvat edelleen.

Blogi jää nyt tauolle ainakin venemessujen yli, eli helmikuun loppupuolelle. Toivotan kaikille oikein mukavaa uutta vuotta 2014 ja onnellisuutta tässä ja nyt!


maanantai 16. joulukuuta 2013

Kaminamin peräkammari


Vielä lopuksi Kaminamin sisätilojen esittelysarjassa: istumalaatikon alainen perähytti. Sinne kuljetaan köksän ja portaikon välistä, edeten sitten pitkin haastavaa esterataa: avarampaa korkeutta on vain reunoilla ja muu alue on kyykkykävelykorkeutta. Lattiaa ei ole tasoitettu ja liikkuessa on varottava astumasta vesipainotankkien putkien päälle. Lisäksi lattia-alue on yleensä peitetty suhteellisen kattavasti purjepusseilla, matkakasseilla, kylmälaukuilla ja muilla varustenyssäköillä konttauskorkuiseksi. Liikkuminen on kuitenkin alkanut sujumaan ja olen erittäin tyytyväinen, että kaiken roinan saa jonnekin piiloon.



Perähytillä on leveyttä sen verran, että esimerkiksi fokkamme mahtuu keulapussissaan poikittain hytin perälle. Seiniin on tulossa koukkuja ja pysyviä säilytyspusseja, jolloin lattia-alaa saadaan pidettyä helppokulkuisempana.



Käytännössä perähytti palvelee ensisijaisesti teknisenä tilana, jossa dieseltankki, akut, vesipainolastitankkien putkistot, sähkötaulut ja septijärjestelmän putkistot ovat poissa silmistä. Peräkammariin on suunniteltu putkipunkat, mutta niitä ei ehditty vielä rakentamaan siiheksi, kun otimme veneen Suomeen. Jos punkat jossain vaiheessa rakennetaan, vaatii niiden suunnittelu vähän jippoja, jotta varastotilaa ei menetetä.



Tänne siis majoitetaan vieraat tulevaisudessa... Keskilattian hässäköiden ja akkujen päälle tulee ensi kaudelle mittojen mukaan tehdyt suojapeitteet, jotka siistivät vähän tilaa. Mutta ei täällä siis oikein pysty viihtymään... Tästä ei saisi vierashyttiä edes amppelikukalla tai maailman hienoimmilla torkkupeitoilla.


 


Paitsi että mieheni pystyykin viihtymään. Hän jää joskusperäkammariin tuumailemaan ja suunnittelemaan asioita. Alkuun ihmettelin miten voin hukata toisen näin pienessä veneessä! Sittemmin olen jo oppinut kurkkimaan perähyttiin. Jonkin aikaan tuumailtuaan omissa tekniikan-zen -sfääreissään mies poksahtaa peräkammarista kuin samppanjapullon korkki - kuplien uusia ideoita. Perähytti on siis veneemme "miesluola", josta Hesarin kuukausiliitekin viime kuussa kirjoitti. (Meillä on ollut kotonakin miesluola - tai sikahuone, kuten me sitä kutsumme - jo yli kymmenen vuotta sitten, ennen kuin siitä tuli trendikästä...)



Jos Club Kaminamissa esiintyisi järjestyshäiriöitä, niin tästä perähytistä saisi varmaan myös hyvin pienillä muutostöillä Clubin oman putkan. Todellinen monitoimitila siis.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kaminamin maisema-wc


Kaminamin sisätilojen esittelyssä on vuorossa varsinaisten asuintilojen viimeinen nurkka - köksää vastapäätä sijaitseva wc. Peräseinään maalaamatta jätetty hiilikuitu rytmittää tämänkin tilan väriskaalaa. Mustan peräseinän takana on vielä koko istumalaatikon alainen perähytti, jonne kuljetaan köksän puoleisesta oviaukosta. Wc:n lattia on jotain harmaata levyä. Seinät ja rakenteet ovat sopivasti lähellä niin, että wc:ssä toimiminen on turvallista veneen kallistellessakin. Vaikka wc näytti aluksi piirustuksissa ahdistavan pieneltä, niin todellisuudessa siellä on aika mukavasti väljyyttä.



Seinän kammesta pumpataan wc-pönttö tyhjäksi ja istuimen kannen tiivisteet luovat tyhjennystä tehostavan imuefektin - kuin ruotsinlaivoissa. Septitankki on sijoitettu allastason alle ja se on tarvittaessa kokonaan irrotettavissa, kuten keulan käyttövesitankitkin. Vastakkaisella seinällä (oven puolella) on koukut sadevaatteiden valuttamiselle tai saunapyyhkeiden kuivattamiselle. Yksi sisätiloja pelkistävä ja avartava ratkaisu kun oli luopua erillisestä sadevaatteiden kaapista.



Liukuovelliseen yläkaappiin mahtuvat toilettipussit ja aika paljon muutakin. Harmaat säilytyskorit on kiinnitetty tarranauhalla tasoon ja aktiivikäytössä olevat purnukat ovat pysyneet niissä hyvin kyydissä. Kesällä kiersin kaikki sisutus- ja rautakaupat, kun etsin keveitä imukupilla kiinnittyviä hammasmukitelineitä. Juuri oikeanlaiset löytyivät lopulta Biltemasta muutaman euron hintaan. Wc:n valaistus on toteutettu kattoon kiinitetyllä suunnattavalla led-spotilla sekä allastasoa valaisevalla led-valolistalla. Päivällä ikkunasta tulee maisemien ohella riittävästi valoakin.



Altaan alla on mukavasti kaappitilaa, jonka täytimme siivoustarvikkeilla ämpäreineen. Tuohon allastason t
nurkkaan kiinnitin valkoisen saippuapullon tarranauhalla pohjastaan. Sähkö- ja painopiheinä päädyimme hanojen osalta sellaiseen ratkaisuun, että keittiön hana toimii sähköpumpulla ja wc:n jalkapumpulla. Yllätyin iloisesti siitä, miten kätevästi vesi tulee wc:ssä pientä pedaalia tassutellenkin, mutta keittiön hanassa sähköpumppu on silti ehdoton.



Kasvo- ja käsipyyhkeiksi mahtuvat roikkumaan tuollaiset vieraspyyhe-kokoiset pikkupyyhkeet.



Talven aikana on tarkoitus mm. lisätä iso peili wc:n oven sisäpintaan. Painoa tulee taas vähän lisää, mutta peilin myötä tulee helpommin syynättyä punkit. Toisekseen myös purjehduskampausten teko helpottuu ja on jopa mahdollista että tyyli muuttuu lomapeikosta johonkin asiallisempaan suuntaan.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Mono-händin joulunodotusta


Pieni välipostaus kuulumisista... täällä edetään mono-händinä kohti pienimuotoista joulua. Olemme olleet kipsin kanssa yhdessä jo neljä viikkoa ja toivoin pikaista eroa. Tänään lääkäri paiskasi kuitenkin siihen päälle vielä kaksi viikkoa lisää laatuaikaa kipsin kanssa. Paraneminen ei harmikseni ole edennyt odotusten mukaisesti. Viime viikon röntgenkuvissa ei näkynyt uudisluuta, vaan jopa vieä joku irtopalakin. Saan siis näillä näkymin kipsin pois viikkoa ennen joulua ja aloitan samana päivänä fysioterapian yläraajatraumoihin erikoistuneella terapeutilla. Alahuuleni ilmaisee päivän fiilikset...



Olin hautonut paljon ideoita mitä kaikkea koristeita ja herkkuja laitan jouluksi, mutta ideat tyssäävät siihen faktaan, että ranne tulee olemaan kipsistä erottuaan kipeä rautakanki. Jo pelkästään arjen välttämättömiin toimiin menee tuhottomasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta arvatkaas mikä pelastaa tämän jouluhullun aattoillan? Anoppila, eli Äiti-Kippari ja Isi-Kippari tietenkin! Koitan tehdä mieheni avustuksella ne muutamat omat must-jutut, mitä täytyy olla, kuten bataatti-juohenjuustolaatikon, "vegekinkun" ja marianne-jäädykkeen. Muuten pääsemme valmiiseen joulupöytään ja kuusen tuoksuun. Oi meitä onnenpossuja! Tässä joulua odotellessa voi onneksi esimerkiksi kuunnella jouluradiota vaikka täysin kädettömänä.



Mukavaa joulunodotusta kaikille! 
Vaikka joulunaika on usein kiireistä ja stressaavaa, niin nauttikaa stereo-kätisyydestänne!
 

lauantai 30. marraskuuta 2013

Kaminamin tanssilattia, aula, nikkarointi- ja pukeutumistila


Kaminamin sisätiloista on vielä esittelemättä wc ja perähytti. Tällä kertaa ajattelin nostaa omana minipostauksenaan esille myös sen suurehkon lattia-alueen portaiden edustalla, sillä siitä on ollut paljon iloa.

Lattian materiaali on veneiden kansimateriaalinakin käytettyä Marinedeck korkkikomposiittia. Kirjoitin jo veneen rakennusvaiheessa postauksen tästä materiaalista: Lattiaunelmat toteutuvat. Nyt olemme käytössä todenneet, että korkkikomposiitti todella on kylmällä lämmin, eikä se lämpimällä kuumene epämielyttäväksi. Lattia ei ole ollut märkänäkään liukas ja lisäksi se pehmentää selvästi akustiikkaa. Lattiapaloja on nosteltu ylös kun tavaraa on otettu pilssistä ja levyjen reunat ovat kestäneet murtumatta. Puhtaanapito on helppoa saippuavedellä, sillä materiaali hylkii likaa. Ainoastaan rasvaisen lian puhdistaminen vaatii vähän eforttia.



Suurehkon lattia-alan jättäminen portaiden ja pöydän väliin on osoittautunut hyödylliseksi monin tavoin. Jossain vaiheessa mies halusi nikkaroida jotain säältä suojassa ja oli tyytyväinen kun veneestä löytyi tasaista lattiaa puuhasteluun. Kovemmassa kelissä purjehtiessa vaatteita voi pukea turvallisesti lattialla istuen. Lisäksi jos luukku sattuu olemaan auki tyrskyille, kastuu ensimmäiseksi avoin lattia, eikä esim. navigointiläppäri. Suuri lattia mahdollistaa myös sen, että konekoppa-portaikko saadaan vedettyä kokonaan pois koneen päältä, mikä helpottaa kivasti huoltotöitä.




Mikä parasta, alue on toiminut myös oivana pienen miehistön tanssilattiana Club Kaminamissa! Olimme jo perheveneessä tottuneet, että perjantaisin on tilaa diskoilla, eikä siitä mukavuudesta tarvinnut tinkiä omassakaan veneessä.





maanantai 25. marraskuuta 2013

Kauden 2013 parhaat satamat


Kovin monessa satamassa emme ehtineet vielä poikkeamaan Kaminamin ensimmäisen kauden aikana. Yöretket tosiaan alkoivat vasta elokuun puolella ja päättyivät kylmeneviin öihin syyskuun lopulla. Niihin aikoihin suuri osa satamista alkoi jo sulkea tältä kaudelta. Loma meni venettä laitellessa, eli emme päässeet pitkien vapaiden aikana merten karavaanareiksi. Pursiseuran ja Merikarhusatamien käyttöä rajoitti lisäksi veneen rekisteröinnin hitaus näihin kerhoihin kesken purjehduskauden. Ilman seuran lippua ja karhuviiriä ei näihin satamiin ole lupa mennä.



Meille kaikkein suurin ilo on olla merellä, mutta toki sekin on usein aika iso ilo jos sattuu pääsemään mukavaan satamaan. Olemme vähän ihmeissämme, että ehdimme kuitenkin käymään näinkin monessa todella hienossa paikassa kuuden viikonloppuretkemme aikana. Valitsimme tämän kauden kaupallisista satamista eri tavoin parhaat. Vertailun ulkopuolelle jäivät siis pursiseuran Svinö ja Pyytinkari sekä Isi-Kipparin kotilaituri. Mukana vertailussa oli seitsemän Saaristomeren satamaa: Verkan, Högsåra, Korpoström, Brännskär, Kasnäs, Nauvo ja Näsby, sekä kaksi Selkämeren satamaa: Vuosnainen ja Isokari.

Parhaan saaristolaistunnelman jakoivat Högsåra (Lillbacka brygga) ja Brännskär. Molemmissa paikoissa oli todella nähty vaivaa veneilijöiden viihtyvyyden ja saaristolaistunnelman eteen.





Paras luontokohde oli mielestämme Isokari. Siellä oli runsaasti katseltavaa ja mahdollisuus pitkiin elämyksellisiin kävelylenkkeihin. Isokarin majakkasaaren luonto on monimuotoista: on upeita laakeita kalliota, kivikkoja, monimuotoista metsää, varvikkoja, paljon erilaisia lintuja (käärmeitäkin kuulemma) ym. ja kaikki tämä aavalla merinäköalalla kruunattuna.




Paras ravintola oli mielestämme saaristolais-mummola-muumimamma-tunnelmainen Farmor´s Cafe Högsårassa. Myös modernimpi Korpoströmin ravintola oli todella miellyttävä kokemus. Molemmissa ruoka oli suussa sulavaa.





Paras kahvila oli yksimielisesti Farmor´s Cafe, jonka runsasta ja poikkeuksellisen herkullista kakkupöytää ja tunnelmaa on vaikea minkään muun paikan lyödä. Gluteiiniton vaihtoehtokin oli taivaallista, paikan päällä valmistettua kakkua. Tästä paikasta voi jäädä vain kimalle-kultaisia muistoja!



Siisteimmät ja toimivimmat satamapalvelut löysimme Nauvosta ja Houtskärin Näsbystä. Vierailimme näissä paikoissa kauden lopulla, jolloin Nauvon kaikki ravintolat eivät enää olleet auki, mutta muilta osin se oli palveluiltaan erinomainen. Näsbystä mieleen jäivät erityisesti uudet ja tyylikkäät saunatilat.




Eniten puuhaa ja virikkeitä tarjosi Kasnäs. Saavuimme sinne melko myöhään illalla ja jatkoimme seuraavana päivänä jo toiseen satamaan, joten esimerkiksi paljon kehuttuun luontokeskukseen tutustuminen jää seuraavaan kertaan. Kylpylän ehdimme sentään testata ja todeta mukavaksi. Kasnäskin oli ehtinyt jo vähän hiljentyä siinä vaiheessa, kun me siellä vierailimme, mutta sesongin aikana seillä voi tehdä vaikka mitä.




Kaiken kaikkiaan paras kauden 2013 kaupallinen satama jakoi mielipiteemme, vaikka kahden kärki oli molemmilla sama. Mieheni mielestä kaikkein paras satama oli Högsåran Lillbacka brygga ja koko saari kohteineen. Itse kallistuin nostamaan Isokarin seikkailusaaren vielä hieman upeammaksi kohteeksi. Vaikeahan näitä on keskenään vertailla, kun ovat niin erilaisia... Molempia voi joka tapauksessa suositella lämpimästi!




Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!


torstai 21. marraskuuta 2013

Kaminamin ensimmäisen kauden yhteenveto ja parhaat legit


Kaminamin ensimmäinen kausi onnistui yli realististen odotustemme. Alkuun kuvittelimme, että koko kesä menisi 12. heinäkuuta keskeneräisenä Suomeen saapuneen Kaminamimme rakenteluun ja uuteen veneeseen liittyviin muihin puuhiin.

Uskalsimme odottaa tältä kaudelta vain pieniä päiväpurjehduksia. Pari intensiivistä lomaviikkoa työstimme venettä niin ahkerasti, että Kaminamin ensimmäinen päiväpurjehdus seilattiin jo 24. heinäkuuta. Vaikka koko kausi oli Kaminamiin tutustumista, oli heti alusta asti selvää, että tämä vene on ihana persoona ja sitä on todella ilo purjehtia. Omat tehtävät alkoivat löytyä luontevasti kummallekin ja hiljalleen myös George von Gyropilotista tuli luotettava tiimin jäsen.



Pari viikkoa ensipurjehduksen jälkeen saimme kuin saimmekin Kaminamin jonkinlaiseen yöpurjehduskuntoon. Ensimmäinen yöretki suuntautui 8. elokuuta pursiseuran Svinöhön ja Pyytinkarille ja sieltä Korpon Verkanille. Kaminamissa oli myös mukava asua ja retkeillä. Kylmenevät yöt päättivät yöretkemme jo 22. syyskuuta, sillä Kaminamissa ei ole vielä lämppäriä. Sen jälkeen jatkoimme vielä päiväpurjehduksia aina marraskuun alkuun saakka. Monia hurmaavia satamia ehdimme silti kokea ja niihin palaankin vielä myöhemmin omassa postauksessaan.



Kaminamin kausi: 24.7. - 2.11.2013
Päiviä merellä: 31
Maileja: 773 M
Yöretkiä: kuutena viikonloppuna
Satamia: 9 kaupallista, 2 pursiseuran ja 1 yksityinen satama.
Pyöriäisbongauksia: 0
Hyljebongauksia: yhteensä 10 oli kirjattu lokiin, joista 4 näimme aivan läheltä.
(Ihan jokaista hyljettä en ole muistanut kirjata.)




Pisin legi: 7.9. Ajolanranta - Kasnäs 42 M, 7 t. 15 min.



Kovimmat tuulet: päiväpurjehduksella sisäsaaristossa 25.10. tuuli 9-10 m/s, puuskissa 11-12 m/s.
Keulassa oli 8,5 m2 myrskyfokka ja isopurje oli reivattu pienimmilleen 2-reiviin. 
Kaminami kulki mukavaa 7-9,25 solmua minipurjeillakin, mutta ei liiemmin kippaillut.
Sitä tunsi olevansa melkein elossa, kun avoimemmilla vesillä oli
vaahtopäistä aallokkoa, tyrskyt lensivät ja tuuli ujelsi.


Kauden ennätysvauhti: 2.11. 11,2 solmua (SOG), kun sivutuulta oli puuskassa 8 m/s
ja keulassa oli Lumikki - 125 m2 myötätuulen genaakkeri




Kauden 2013 parhaat legit:
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna purjehdimme kauniissa säässä ja suhteellisen hiljaisissa tuulissa
upeaa vauhtia, kun keulassa oli sekä fokka että Panda (sivutuulen genaakkeri).
Purjeiden skuuttaaminen oli täyttä urheilua, mutta vauhti loi lisää vauhtia
ja liidimme tuulta nopeammin ohi haastajista. 



2. marraskuuta lähdimme 31 mailin päivälenkille, joka oli samalla Kipparin synttäripurjehdus.
Se oli kaiken kaikkiaan hieno syyspäivä. Ennen purjehdusta ihailimme suloista hyljettä kotisatamassamme
ja pääsimme purjehtimaan tyhjille, seesteisille vesille. 
Retken ehdoton kohokohta oli Kaminamin ja Lumikin odottamaton synttärilahja kipparille:
25 minuutin sivutuuliosuuden liidimme 9-11,2 solmun vauhtia 7-8 m/s tuulessa.
Oi ne aallot, jotka kuohuivat Kaminamin kyljissä ja perässä!
  
Tuulensuunnat eivät tällä reitillä suosineet huippuvauhtiiin pääsemistä, mutta ihan riittävään
vauhdin hurmaan pääsimme silti 5-7 m/s tuulissakin, parhaimmillaan 8,7 solmua isolla genaakkerilla.
Ajoittain seilasimme aika länällään ja joku broachauskin siinä tuli niin, että Lumikin helmatkin kastuivat.
Hieno purjehduspäivä päättyi Isi-Kipparin kotilaituriin ja hänen synttärikemuihinsa.



Uutta kautta ja uusia kujeita odotellaan vielä muutama kuukausi, 
mutta monenlaista pientä valmistelua on tehdään siihen asti päivittäin.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Punajuuri-vuohenjuustopyttipannu


Melkein unohtui tämä jo alkusyksystä lupaamani ruokaohje. Punajuuripyttäri on ehdottomasti yksi veneruokasuosikkejamme. Keitän perunat ja punajuuret valmiiksi jo kotona. Ne säilyvät keitettyinäkin jääkaapissa vähintään 2-3 päivää. Kasvissyöjänä käytän pyttärissä "lihana" kuivattuja soijasuikaleita, jotka keitän ensin soijakastikkeella umamisoidussa kanafondiliemessä ja paistan sen jälkeen öljyn ja chipotle-kastikkeen seoksessa. Myös soijalihan valmistan kotona etukäteen. Sen tilalla voi hyvin käyttää esim.kinkkua, kanasuikaleita tai... no jotain, itse tiedätte paremmin. Keitetyt punajuuret ovat turkasen liukkaita ja sottaavia käsitellä. Käytän silikonihanskoja niitä kuoriessani, eikä essukaan olisi liikaa.




Punajuuri-vuohenjuustopyttipannu (kahdelle)

4     keskikokoista keitettyä punajuurta
4     keskikokoista keitettyä perunaa
1     punasipuli
3 dl soijalihasuikaleita tai kinkkua
1     suolakurkku
2 rkl pinjansiemeniä
reilu loraus öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria
reilut pyörteet Heinzin BBQ Sweet -kastiketta (myös Sweet Chili Thai-kastike käy, mutta maltillisemmilla pyörteillä)
100 g pehmeää chévre-vuohenjuustoa


1. Kuori ja kuutioi keitetyt perunat ja punajuuret vähän noppaa isommiksi kuutioiksi. Pilko sipuli ja silppua suolakurkku pieniksi kuutioiksi.
2. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja nosta ne lautaselle.
3. Kuullota sipulia öljyssä pannulla.
4. Lisää punajuuri- ja perunakuutiot pannulle ja paista niitä jonkin aikaa.
5. Lisää liha/soijaliha, sekä suolakurkku ja pyöritä ainekset sekaisin pannulla.
6. Kun kaikki ainekset ovat kunnolla lämmenneet, mausta suolalla ja pippurilla sekä BBQ sweet-kastikkeella. Paista niin kauan, että kastike karamellisoituu ainesten pintaan ja pyttäri on kauttaaltaan kiiltävää.
7. Murenna vuohenjuusto ja lisää pinjansiemenet päälle juuri ennen tarjoilua.


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kaminamin köksässä


Vielä viimeisinä syksyn purjehduspäivinäkin tuli eräs veneistä innostunut eläkeläispari kyselemään Kaminamista ja he arvelivat sen olevan täysin kisapeli. Tälläkin kertaan sain kyselijät nauramaan, kun kerroin totuuden: "Kyllä se on ihan meidän perhevene". Yhteen ääneen vielä vakuuttelimme mieheni kanssa: "Siellä on ihan toimiva keittiö ja kunnon makuuhytti." Eläkeläisherra myönsikin epäilleensä putkipunkkia. Nyt onkin aika esitellä Kaminamin köksä, eli pentteri.



Kokonaisuutena tyyli on sitä mitä toivoininkin: pelkistettyä, funktionaalista ja vähän avaruusaseman tunnelmaista. Kaapinovet ovat vaalean harmaat ja toivoin samaa sävyä myös työtasoon, mutta näin ei vaan tapahtunut. Kompensoin värin menetystä tapetoimalla välitilan alumiinipintaa jäljittelevällä tarralla. Työtasoilla ei ole vielä missään kohtaa reunalistoja. Vasemmassa reunassa sijaitsevan jääkaapin luukku olisi tarkoitus listoittaa, jolloin olisi edes pieni alue, josta tavarat eivät heti liukuisi karkuun.



Taas muistutan siitä, että jos teettää itse veneen, ei välttämättä saa suunnitteluvaiheessa kaikkea sitä mitä toivoo tai rakennutusvaiheessa tarkalleen sitä mitä on jo sovittu. Samaa olen kuullut myös muilta one offin rakennuttaneilta. Toisaalta vasta kun vene on ollut jonkun aikaa käytössä, näkee miten ne aluksi hyviltä tai huonoilta vaikuttaneet ratkaisut toimivat todellisuudessa. Ihan kaikkea ei voi ennakoida, vaikka olisi paljonkin kokemusta erilaisista veneistä, kuten miehelläni. Kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa tuntuu, että elämä on asettunut Kaminamiin mukavasti köksänkin osalta, vaikka säilytystilat näyttivät ensin niin toivottomilta, että taisin tirauttaa muutaman kyyneleenkin kun näin ne ensimmäisen kerran.

Altaan alla sijaitsevan roskiskaapin lisäksi köksässä on vain yksi pikkuinen alakaappi. Jääkaapin alla oleva ison oven takana kun on itse jääkaappi koneistoineen. Se vastaa tilavuudeltaan suurta styrox-kylmälaukkua ja uskon kylmäkapasiteetin riittävän hyvin pidemmilläkin reissuilla. Tämä alla näkyvä ainoa alakaappi on yhden välihyllyn kapea ja syvä kuilu, jota halkovat hankalasti metalliset putket, joten ihan mitä tahansa siellä ei säilytetä. Uunin alle piti tulla matala kaappi, mutta se jäi toteutumatta. Paikassa säilytetään tiskivateja likaisine astioineen, kunhan eteen saadaan likumista estävä rakenne.



Keittiön kaksi pientä liukovellista yläkaappia ovat lähinnä kuivamuonan ja sellaisen ruuan säilytykseen, jota napsitaan purjehduksen aikana. Niitä voisi sanoa myös herkkukaapeiksi. Nämä toimivat erittäin hyvin. Yläkaappien pohjiin on kiinnitetyt led-valolistat valaisevat hyvin työtasot. Meillä yläkaappeja on vähän sen vuoksi, että juuri tässä kohtaa kylkiä sijaitsevat Kaminamin vesipainotankit, 450 litraa / puoli. Paperirullateline ei ole nätti tuossa (tai varmaan missään), mutta se on niin ehdottoman käytännöllinen, että myönnyin kiinnittämään sen näin.



Talven aikana olisi tarkoitus rakentaa lieden takaosan ylle, yläkaappien väliin, hylly johon saisi rivin näitä Oxon ilmatiiviitä Pop-säilytyspurkkeja. Pidemmillä reissuilla tarvitsemme nimittäin lisää tilaa kuivamuonan säilyttämiselle. Juomia, säilykepurkkeja ja vihanneksia säilytetään tietysti myös lattian alla pilssilokeroissa. 



Astiat on sijoitettu keittiötä vastapäätä sijaitsevaan isoon kaappiin, joka veti lopulta sisäänsä aivan uskomattomat määrät tavaraa. Kaappi jatkuu vähän sivuille oviaukon molemmin puolin. Sen hyllyissä ei ole reunalistoja, mutta ikean hyllymuovi ja Smartstore-laatikot ovat osoittautuneet helpoksi ratkaisuksi. Pikkasen siinä joskus joutuu purkamaan ulos ja pakkaamaan sisään laatikoita, jos haluaa jotain tiettyä tavaraa, mutta pääasia että tavarat ovat mukana ja järjestyksessä. Kaapin oven sisäpintaan on muuten teipattu laminoituja ohjeita hätätilanteita varten.



Kaminamin köksä in action: italialainen kaasulieden ja -uunin käytettävyyteen olen tyytyväinen. Varsinkin uuni on varsin nopea ja hyvän uunivuoan kanssa se ei kuitenkaan ole polttanut ruokaa liekin kohdalta. Kaasupullolle on koteloitu säilytystila ulkona sivukannen alla. Purjehduksen aikana kokkailulle ei ole ollut vielä tarvetta, joten sen kokeminen odottaa vielä hetkeään.



Hanaksi valittiin samanlainen Damixa, kuin perheveneessäkin on. Sen notkea juoksuputki nousee reilusti ylös alas ja myös pää on kääntyvä ja suunnattava esimerkiksi roiskekepposia varten. Toisekseen tykkään sen muotoilusta. Allaskaappi kätkee kolmitieputkiston, eli altaan vesi voidaan valuttaa paitsi mereen, myös kanisteriin. Esimerkiksi tiskivedet voidaan ohjata kanisteriin, kantaa siinä maihin ja imeyttää maaperään sen sijaan että ne laskettaisiin mereen. Allaskaappiin on sijoitettu kannellinen roskis, lokeroita seiniin tiskitarvikkeiden ym. säilyttämiseen sekä irroitettava kori kierrätysjätteille ja pulloille. Ihanaa kun tuo mies nikkaroi kaikki ne pienet lokerot, koukut ja muut systeemit, mitä pyysin.



Tiskaaminen sujuu tässä köksässä kuin letkajenkka. Pesen astiat vadeissa työtasoilla ja hyödynnän salongin leveää pöydän päätyä puhtaiden astioiden kuivaamisessa ja pakkaamisessa laatikoihinsa. 




 Heh - en ole enää viimeaikona itkeskellyt Kaminamin keittiön vuoksi, joten eiköhän tällä selvitä.