lauantai 31. maaliskuuta 2012

Koulutusten kustannuksia

Hyvät harrastukset eivät välttämättä maksa järjettömästi… kunnes hankkii veneen ;)

Veneilyssä tarvittavien tietojen ja taitojen opiskelu on kuitenkin mahdollista suhteellisen edullisin kustannuksin. Navigaatioliittoa ja työväenopistoja saa kiittää siitä, että merenkulkuoppia voi opiskella koko lukukauden 48 eurolla. Se on edullista! Kaiken lisäksi ainakin niillä kursseilla joilla itse olen ollut, on opetus ollut erittäin pätevää ja niin käytännönläheistä, kuin aiheen huomioiden voi olla. Tässä on esimerkkinä omien koulutusteni kustannustietoja tältä ja viime vuodelta (näistä kaksi viimeistä on vasta tuloillaan).




Kurssi


Järjestäjä


Kokonaiskustannukset


Saaristolaivuri
(2011)

Suomen Navigaatioliitto / työväenopisto

kurssimaksu 48 €
kurssimateriaali: kirja, kartta, loistoluettelo, harppi, kolmio
75 €
tutkintomaksu 30 €  
diplomi 15 €
Yhteensä: 168 €


Rannikkolaivuri (2012)

Suomen Navigaatioliitto / työväenopisto

kurssimaksu 48 €
kurssimateriaali:
kirja, kartta 35 €
tutkintomaksu 20 €  
diplomi 15 €
Yhteensä: 118 €


Meri-VHF (2012)
ja rannikkolaivurin radiotutkinto
(SRC-tutkinto)

Meripelastus-seura

kurssimaksu
sisältäen kirjan 30 €  
tutkintomaksu 45,40 €
SRC-todistus 43,75 €
Yhteensä: 119 €


Navigoinnin elektroniset apuvälineet (2012)


Suomen
Navigaatioliitto /
Navigaatioseura
24 t. opetusta, oppimateriaali ja todistus
Yhteensä:
seuran jäsenille n. 160-170 €

Purjehtijakurssi (2012)

Pursiseura

hinta jäsenille ja jäsenen perheenjäsenille: 250 €
(muille 320 €)



Onneksi huomasin kirjoitusvirheen ajoissa: Pursiseura, ei Pusiseura!


torstai 29. maaliskuuta 2012

Veneen kipot ja kupit

Olen pikkuhiljaa aloitellut astioiden haalimista, sillä sitten kun vene tulee, on takuulla tärkeämpääkin tekemistä. Toisekseen tällainen pieni nyhrääminen tekee odotusajasta entistä nautinnollisempaa ;)

Oikeastaan ensimmäiset hankinnat tein jo muutama vuosi sitten, ennen koko veneprojektin alkua. Olin täysin varma, että mieheni ei montaa vuotta kärvistele ilman omaa venettä, kun edellisen myynnistä oli jo kulunut jonkin aikaa. Päätin että sitten KUN vene tulee, siellä juodaan kahvit muumimukeista. Muumien persoonissa ja elämäntavassa kiteytyy niin ihanalla tavalla viisautta, leikkisyyttä ja terveitä elämänarvoja, että pienikin muistutus niistä saa aikaan buddhamaisen sisäisen hymyn. Kyllä kyllä, muumimukit ovat painavat ja ne voivat mennä rikki, mutta tingitään siitä painosta muissa kohdin. Olen valmis vaikka katkaisemaan hammasharjastani varren ja jättämään pari putelia kosmetiikkaa pois kyydistä.




Lasit hankin tällä viikolla hyvän palvelun venesisustuskauppa Ocean Spiritistä . Kauppa sijaitsee Turussa, mutta heillä on myös nettimyynti. Lasien vaatimuksena oli, että ne ovat laadukasta polykarboniittia, joka kestää tarvittaessa myös konepesun matalassa lämmössä. Ostin korkeat pinottavat 5 dl:n juomalasit (58,60 € / 6 kpl), joissa on mukavasti loiskumisvaraa. Juomme aika harvoin viiniä ja kesäisin olemme ennemminkin samppanjasieppoja. Viinilasien sijaan hankin samppanjalasit (54,90 € / 6 kpl), joista voi satunnaisesti juoda viiniäkin. Veneen kaappeihin ei kuitenkaan mahdottomia mahdu. Veneessä säästetään aina tiskiä, jonka vuoksi lasien pohjan tai jalan eri värit ovat paitsi raikkaat myös erittäin käytännölliset.




Laadukaskin polykarbonaattilasi hankautuu käytössä sameaksi, jos sitä puhdistaa väärin. Niitä tiskatessa ei suositella tiskiharjan käyttöä, mutta tiskirätin käyttäminen tuntuu ikävän epähygieniseltä. Onneksi löysin kaapeistani aiemmin kotikäyttöön hankkimani kapeiden lasien ja karahvien pesemiseen tarkoitetun taipuisan mikrokuitupesimen. Voisiko enää hellempää pesintä olla? Muistelisin että tuo on hankittu Stockan keittiöosastolta.


Pöytätablettien suhteen tein käytännöllisen materiaaliratkaisun: mattapintainen vahamuovikangas. Tuota kivikuosia löytyi Kodin Ykkösestä. 





Perheen urospurjehtija on ehtinyt kilpaurallaan voittamaan perinteisten pokaalien lisäksi mitä kummallisimpia käyttötavaroita palkinnokseen, mm. täyden setin Victorinoxin veneaterimia. Tuollaiset ankkuri- ja köysiteemat eivät oikein ole makuuni, mutta koska nuo aterimet ovat laadukkaat ja käyttökelpoiset ne otetaan ilman muuta käyttöön.




Ostin tällä viikolla lasien lisäksi ison (42 x 36 cm) saaristomeri-tarjottimen (25 €, Ocean Spirit) ja aion hankkia niiden lisäksi myös pienet ns. aamiaistarjottimet, joille mahtuu kaffemukin seuraksi leipä tai parhaassa tapauksessa pulla. Sitten vaan siirrytään yhdellä kädellä kantaen koko annoksen kanssa kannelle. Katselen jossain vaiheessa onko Ikean lähes ilmaisissa pikkutarjottimissa tällä hetkellä kivoja kuoseja vai hankinko pienetkin tuosta saaristomeri-sarjasta.



Myös lautasia katselin tällä viikolla alustavasti, mutta jätin vielä mallin valitsematta. Löysin kivan New Polaris -malliston veneastiaston, mutta harmikseni se oli sitä uutta painavaa, posliininkaltaista melamiininia. Siis pai-na-vaa. Yhdeksi vaihtoehdoksi ovat nousseet kevyemmät viestilippukuvioidut Regatta-sarjan matalat lautaset (20 cm / 25 cm) sekä kulhot (14 cm) syviksi lautasiksi ja tarjoilukipoiksi. 6 lautasta + 6 kippoa kustantaisi noin 100 €. Nämä voisi pestä myös astianpesukoneessa 40 asteessa. Kivana lisänä lautasten pohjassa on pöydällä luistelua estävä kumirengas. Hmm… tuo lippukuviointi voisi sopia väripohjaisten lasien ja muumimukien kanssa. 
(kuva: oceanspirit.fi)

Emsa Spice Box mausteikon (25,90 €, Kodin Ykkönen) hankintaan sain idean Norpan blogista. Mausteikossa tärkeimpien mausteiden valikoima on pakattu kompaktisti. ”Maustekasetista” voi joko kaataa maustetta liukukannen kaatoaukosta tai sirotella kannen toisen pään rei’itetystä aukosta.




Etsin jonkin aikaa kokoontaittuvaa siivilää, jossa olisi kuitenkin kahva ja kiinteä reunus, mutta en löytänyt muuta kuin metsurinvälineiden mukaan väritetyn Fiskarsin lävikön. Se on nyt hankittu ja varoitusvärit pitävät huolen, että sen paikka on kaapin perällä. Oranssi on juu kiva väri, mutta jonkin muun kuin mustan kanssa.




Iloleipurin kannelliset ja kantokahvaiset teflonvuoat hankin nimenomaan venekäyttöä ajatellen. Neliskanttisessa vuoassa paistaa ja kuljettaa suolaiset ja makeat piiraat tai vuokaruuan. Ruuan voi tietysti myös lämmittää samassa vuoassa ja kokonsa puolesta se mahtuu kylmälaukkuun. Pyöreä kannellinen vuoka on irtopohjainen, eli siinä onnistuu kivasti kakkujen kuljettelu veneeseen ilman valtavia kakkukupuja. Ennen kakku vei kupuineen yhden pehmeän kylmälaukun koko kapasiteetin.


Näitä Curverin muovitiiviöitä olen käyttänyt veneruokien kuljetukseen pitkään. Ne kestävät pakastuksen, mikron ja konepesun. Isoimpien rasioiden kannet tuppaavat pikkuisen taipua, jos rasioita tai kansia säilyttää hiukankaan taivutettuna, minkä jälkeen kannen tiivis sulkeminen hankaloituu. Muuten olen ollut niihin erittäin tyytyväinen. Pienempiä kokoja täytyy vaan hankkia lisää.



Tämän venepesänrakennuksen täytyy olla geeneihin koodattu primitiivinen vietti. Tunnistan nimittäin itsessäni saman intensiivisen mielentilan, joka on sumentanut muun elämän hyvässä ja huonossa mielessä mm. uuden kodin sisustamisen yhteydessä. Nyt rakennetaan hyvää arkea meille kahdelle ja niille lähimmille kamuille, jotka saattavat joskus olla reissussa mukana.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kotikontujen muutosten päivitys

Nyt on kotikontujen D-karttasarja (2010) päivitetty viimeisimmän vuoden ajalla tapahtuneiden muutosten osalta. Paikallinen Navigaatioseura järjesti karttapäivitysillan, jonka aikana käytiin merenkulunopettajan johdolla läpi huviveneilyä koskevat muutokset  Tiedonantoja veneilijöille -julkaisujen pohjalta.


Se olikin näppärää! Opettaja kertoi ensin karttasarjan sivunumeron ja näytti sen jälkeen valkokankaalla elektroniselta merikartalta ihan perinteisellä karttakepillä mihin kohtaan mikin muutos tulee. Olin varannut mukaan kolmiot ja harpin, mutta niitä ei siis tarvittu. Lisäksi opettaja muistutti tekemään saman muutoksen kaikille niille lehdille, joilla kyseinen sijainti näkyy, mikä vähentää turhaa sohlaamista. Siinä kävi ilmi sellainenkin seikka että viestintäviraston ilmoitukset eivät ole virheettömiä, vaan joissain tapauksissa myöhemmissä julkaisuissa saatetaan perua edellisen julkaisunumeron muutoksia. Olisin itsekseni päivittäessä varmaan sohlannut niidenkin kanssa ihan turhaan.


Aluksi mietin, miten tärkeää tarkkojen päivitysten tekeminen karttaan on, mutta jo tämänkertaiset muutokset osoittivat sen olevan hyödyllistä. Muutoksina merkittiin mm.
- Lövö - Söljeholmenin lossiyhteys on poistettu ja sen tilalle on tullut silta, jonka alituskorkeus on 19 m.
- ”Uusia” vedenalaisia kiviä on löydetty paljon ja osa niistä sijaitsee väylien välittömässä läheisyydessä ja osa houkuttelevien ”oikoreittien” varrella (kuten niemennokissa ja saarten väleissä)
- Matalikko on laajentunut alueella, jossa karttaan oli aiemmin merkitty syvää vettä houkuttelemaan oman tiensä kulkijoita kivalle oikopolulle.
- Useiden reunamerkkien ilmoitetut etäisyydet väylän reunasta olivat muuttuneet (kymmeniä metrejäkin).
- Jurmon sektoriloisto on lakkautettu ja se toimii nykyään pelkästään tutkamerkkinä.
-  Åvensor fjärdenin pohjoispuolella sijaitseva 6,0 m väylä on nykyään 3,5 m väylä.
- Uusia vedenalaisia putkia on vedetty parille alueelle.
- Viittoja on tullut paljon lisää useisiin paikkoihin. Opettaja naureskelikin, että Paraisten suunnalle mentäessä tarvitaan jo kansimies työntämään sitä viittaviidakkoa pois tieltä, jotta päästään etenemään.  


Jossain vaiheessa pitäisi vielä tehdä nuo 2010-2011 kauden päivitykset (kuulemma n. 30 muutosta D-karttasarjaan). Näköjään ihan helposti pystyy harrastamaan purjehdusta/veneilyä ympäri vuoden, jopa ilman venettä ;)


perjantai 23. maaliskuuta 2012

Veneilijän lunttilaput

Sain eräästä seuraamastani blogista vinkin tilata laminoidut veneilijän ohjekortit ja olen niihin tyytyväinen. Korteista on tarpeen tullen helppo luntata tiettyjä vesiliikenteessä tarvittavia tietoja. Olin suunnitellut askartelevani itse vähän vastaavat A5-kokoisille arkeille, jotka olisin sujauttanut muovitaskuihin, mutta nämä valmiit ovat paljon hienommat ja varmasti kestävämmät. Vaikka juuri nyt tuntuu, että tiedot ovat tuoreessa muistissa hiljattain suoritetun saaristolaivuritutkinnon jälkeen, niin annas olla kun aikaa kuluu ja jotain tietoa ei vähään aikaan käytetä…  


Veneilijän ohjekortit
(kuva: purjehdus.net)
Ohjekortit ovat selkeät ja kaksipuolisina A5-kokoisina ne löytävät helposti paikkansa veneestä.
Tilasin koko korttisarjan eli:
Valotunnukset (3 korttia)
Päivämerkit (1)
Viitoitus (1)
Väistämissäännöt (1)
Hätäkutsu ja hätämerkit (1)


Tuossa hätäkutsu-kortissa oli pieni virhe. Siitä on jäänyt pois kohta, jossa kerrotaan aluksen radiotunnus ja dsc-numero. Annoin siitä palautetta firmaan ja he lupasivat fiksusti painattaa uuden korjatun version ja toimittaa sen myöhemmin kevään aikana.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Makeaa venevegeä - Banoffeekippo

Alkuperäisessä banoffeessa on keksien ja banaanin lisäksi kermavaahtoa ja kinuskikastiketta. Tämä on siis hieman kevyempi ja silti täyteläisen makea versio kippoon koottuna. Namipala valmistuu vaivattomasti veneessä ja maistuu mainiosti myös kaffen kanssa. Kylmäsäilytystilaakin vaaditaan melko vähän. 


 Banoffeekippo (2:lle)

6-8                 kaurakeksiä
1                    kypsä banaani
½ prk             vispautuvaa creme vanillaa
1 prk              toffeen makuista Jacky-vanukasta

1.      murskaa puolet kekseistä annoskulhoihin
2.      kaada päälle toffeevanukasta
3.      pilko päälle banaani
4.      murskaa seuraavaan kerrokseen taas keksin paloja
5.      vispaa creme vanilla ja kaada se päällimmäiseksi
6.      anna vetäytyä hetken viileässä, kunnes keksi vähän pehmenee



lauantai 17. maaliskuuta 2012

Tuuliennusteita

Merisään ennustaminen taitaa olla aika haastavaa, etenkin tuulten osalta. Olen hiljalleen tutustunut eri sääpalveluihin ja yritän koota niistä toisiaan täydentävää patteristoa. Sain kokeneilta merikarhuilta vinkin Windfinder-ohjelmasta, joka tarjoaa halutulta alueelta säätilastoja ja lupaa ennustaa tuulta kuudeksi päiväksi eteenpäin.
 

Windfinder löytyy netistä, mutta latasin lisäksi kännykkääni ilmaisen mobiiliversion, joka eroaa maksullisesta versiosta vain siinä mielessä, että kännykän näytön yläosasta peittyy kapea alue mainoksiin. Sovellus on saatavilla Anroidille, Windowsille ja iPhonelle.
 

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Suoritteita kirjaamaan

Merkinnässä on pieni virhe: suorituspaikka ei ollut Helsinki!

Olen saanut kaksi ensimmäistä merkintää veneilijän kansainväliseen suorituskirjaan: saaristolaivurin tutkinto viime joulukuulta sekä VHF- kurssi SRC-radiotutkintoineen viime viikonlopulta. Olo on kuin pienenä partiolaisena, kun ohjaaja kirjoitti merkinnän suorituskirjaan - osasin! Tavoite on saavutettu ja nyt seuraava tavoite vireille.


Veneilijän kansainvälisen suorituskirjan voi saada jokainen veneilijä ja veneilyharrastustaan aloittava. Suorituskirjoja myyvät liitot, esim. Suomen Purjehdus ja Veneily . Hintakaan ei ole huima (10 €).


Itse hankin suorituskirjan sen vuoksi, että se auttaa hahmottamaan mitä koulutuksia huviveneilijälle on olemassa ja mitä olisi hyvä käydä. Omalla kohdallani se toimii myös motivaation ylläpitäjänä. Jos tavoitteena on jossain vaiheessa suorittaa kansainvälinen huviveneenkuljettajan pätevyys on suorituskirja hyvä seurantaväline myös siihen tarvittavien kurssien suorittamiseen.


Suorituskirjan voi käytännössä tilata itse ja kirjauttaa sen etusivun omassa veneily- tai navigaatioseurassaan, mikäli seura on tähän valtuutettu. Etusivulle lisätään passikuva, henkilötiedot ja oma allekirjoitus. Myöntävä organisaatio merkitsee etulehdelle myös omat tietonsa, allekirjoituksensa (esim. kommodorin) sekä leimansa.


Suorituskirjaan merkitään käydyt veneilykoulutukset sekä suoritetut tutkinnot
- Navigaatiokoulutuksesta merkitään saaristo-, rannikko-, ja avomerilaivurintutkinnot (merkinnän saa tehdä Navigaatioliitto, jonne kirja lähetetään kirjautettavaksi). 
- Purjehduskoulutuksesta merkitään purjehtija-, perämies- ja päällikkökurssi, sekä vapaaehtoiset purjehdustutkinnot: perämies, päällikkö ja avomeripäällikkö
- Veneilykoulutuksesta merkitään vastaavasti venemiehistö-, veneenkuljettaja- ja venepäällikkökurssi.
- Opettaja- ja toimihenkilökoulutukset sekä opettaja- ja muut pätevyydet kerätään myös tähän kirjaan
- Muita merkittäviä koulutuksia ovat: tutkanavigointikurssi, VHF-kurssi SRC-tutkintoineen, ensiapukurssi, CEVNI-tutkinto (Euroopan sisävesiliikenne säännöstö) ja muu veneilyyn liittyvä koulutus (joille on varattu muutamia paikkoja)
- Merkintöjä voi kerätä myös kilpailuista sekä purjehduskokemuksesta (kausiyhteenvetona mailit, päivät, venetyyppi ja tehtävät veneessä).


Suorituskirja on kolmikielinen, jonka myötä navigaatio-, purjehdus- ja veneilykurssien sisällöt sekä tutkintojen vaatimukset on kerrottu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Olenpa joskus luntannut sieltä hakusanoja googletuksiinkin ;)


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Keinuvia unia veneessä

Tunnustan olevani huonouninen ja kokeilleen elämäni aikana yhtä sun toista niksiä Nukku-Matin työn helpottamiseksi. Jostain syystä nukun kuitenkin veneessä ihmeen hyvin, joskus jopa päikkäreitä, mikä on todellinen ihme! Turun Sanomissa julkaistiin hiljattain mielenkiintoinen uutinen tutkimuksesta, joka saattaisi selittää veneen nukuttavaa vaikutusta ihmisen aistijärjestelmän toiminnan näkökulmasta. Alla artikkelin nettiversio.

  
Keinunta nopeuttaa nukahtamista

Terveys I Turun Sanomat 27.2.2012 02:31

Huonounisille aikuisille kannattaisi ehkä kehittää vauvan kehtoa muistuttavia keinuvia sänkyjä, osoittaa Geneven yliopistossa tehty tutkimus.

Laurence Bayer tutkijaryhmineen tarkkaili keinuvalla alustalla päiväunia nukkuvien aikuisten aivosähkökäyrää. Tutkijat havaitsivat lievän keinunnan helpottavan siirtymävaihetta valveilta uneen ja rauhoittavan unta. Keinunta vaikuttaa aivoaaltoihin ja auttaa niitä pääsemään unirytmiin.

Tutkimus tukee sitä vaistomaista tietoa, joka vanhemmilla nukkumisesta jo on. Pienokaisia rauhoitetaan ja nukutetaan heijaamalla näitä sylissä kaikkialla maailmassa. Myös keinuvat kehdot ja riippumatot ovat suosittuja lasten nukkumapaikkoja useissa kulttuureissa.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology -lehti.

(kuva: elfwood.com)

Ei tässä kehtoa tai riippumattoa tarvita, vaan vene ;) Kauniita unia keinuviin veneisiin!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Rannikkolaivurin radiotutkinto ja VHF-DSC -vempeleet

Viikonloppu meni merenkulkuoppilaitoksessa rannikkolaivurin radiokurssilla (n. 12 t.) ja Viestintäviraston järjestämässä SRC-tutkinnossa (kansainvälinen Short Range Sertificate). Tutkinto pätevöittää juhlavasti "huvialuksen radioaseman hoitajaksi". Asia on siinä mielessä vakava, että ilman tutkintoa meri-VHF-DSC -laitteeseen ei saisi edes koskea kuin korkeintaan pölyjä pyyhkiäkseen. (Edit 19.3.2011 VHF-laitteen hallussapitokin on luvanvaraista ) Kuvallisen pätevyystodistuksen pitäisi tulla postissa parin–kolmen viikon kuluessa. Nyt olen rikastuttanut toiminnallisten veneroolieni valikoimaa taas uudella tulokkaalla. Ollaan sitten siltäkin osin valmiina odottamaan ”33-jalkaista kesävauvaamme”. "Väsynyt mutta onnellinen" -fraasi sopii tähän kuin pipo päähän.

Antoisa kurssi
Kurssi ei ole pakollinen, sillä tutkintoon voi mennä myös pänttäämällä itsenäisesti Viestintävirastosta saatavan oppimateriaalin. Toisaalta on taas kerran todettava, että kurssi oli erittäin antoisa pätevän ammattilaisen tarjoamien käytännön näkökulmien ja oikealla radioasemalla tapahtuneen harjoittelun ansiosta. Luulen että ihan oikeasti opin jotain, vaikka intensiivinen viikonloppu vei monesta kurssilaisesta mehut. On pakko vielä ihmetellä, miksi 25 osallistujasta vain kolme oli naisia?

VHF-DSC:n luvat ja hankinta
Sitten kun VHF-DSC –laite hankitaan, siihen on anottava radiolupa, joka maksaa pari kymppiä vuosittain. Lupa on säilytettävä aina veneessä. Lisäksi veneen radioaseman hoitajalla on oltava veneessä mukanaan kuvallinen todistus rannikkolaivurin radiotutkintosta (eli juuri tuo SRC-tutkinto). Molemmat dokumentit myöntää Viestintävirasto.
Garmin VHF 300i AIS
(kuva: Garmin)
Tulevalle VHF-laitteelle olen pohtinut joitakin ominaisuuksia:
1        D-luokan laite, koska kyse on huvialuksesta.
2        CE-hyväksytty – tietysti.
3        Kiinteästi asennettava laite, jonka kantomatka on antenneineen selkeästi parempi ja virran saanti turvatumpi kuin kannettavissa laitteissa. Kannettava VHF-laite ei tule kysmykseen senkään vuoksi, että niihin ei saa yhdistettyä digitaalista selektiivikutsu (DSC) + GPS -yhdistelmää. (Tai jos saa, systeemi ei voi toimia luotettavasti heikon kantomatkaan ja suuren virrantarpeen vuoksi.)
4        Yhden antennin järjestelmä, koska pienehkössä huviveneessä tilaa on rajallisesti.
5        D-luokan DSC (digitaalinen selektiivikutsu). Hätätilanteessa DSC:llä on mahdollista lähettää alustava hätäkutsu yhdellä ”Distress”-napin painalluksella. Jos VHF-DSC on kytketty GPS-paikantimeen, hätäkutsu lähettää automaattisesti myös veneen sijainnin koordinaatit. DSC:llä lähetetty hätäkutsu näkyy saman tien Meripelastuksen kartalla, mikä nopeuttaa avun saantia. Olen vakuuttunut siitä, että ilman GPS-kytkentää DSC on turvalaitteena merkityksetön. DSC on erittäin järkevä turvalaite paitsi nopeutensa, myös varmuutensa vuoksi. Sen signaalin kantama on pidempi kuin VHF:n puhelähetyksen. DSC on kuulemma nykyisin vakiona useimmissa VHF-laitteissa. Joissain tapauksissa se voi vaatia toisen antennin, jota ei saa asentaa lähelle VHF-antennia, mikä saattaa olla pieni probleemi.
6        Hätä-, turvallisuus- ja kutsuliikenteeseen käytettävän kanavan 16 pikavalinta, joka sekin on nykyisin yleensä laitteissa vakiona.
7        Kansalliset huviveneiden väliselle liikenteelle varatut L1, L2 ja L3-kanavat saisivat mielellään löytyä laitteesta valmiina. Todennäköisesti näin onkin, jos laitteen hankkii Suomesta. Muussa tapauksessa näiden kanavien taajuudet on koodautettava esim. laitteen maahantuojalla. Toimenpide on kuulemma nopea, kivuton ja edullinen.
8        Kaikki kansainväliset kanavat 1-28 ja 60-88 nykyisissä laitteissa pääsääntöisesti on. Kurssilla mainittiin, että EU on hyväksynyt Yhdysvaltalaisen uuden standardin, joka tulee tuplaamaan kansainvälisten kanavien määrän muutaman vuoden sisällä. VHF:n hankintaa ei kuitenkaan kannata sen vuoksi lykätä.
9        Dual watch –toiminta (DW) löytyy kaikista laitteista ja sen ansiosta laite seuraa kahden kanavan liikennettä yhtä aikaa. Käytännössä huomasin, että DW pätkii enemmän tai vähemmän ensisijaisesti kuunneltavan kanavan lähetyksiä, koska laite ”hyppää” säännöllisesti sekunnin x-osaksi kuuntelemaan onko toisella kanavalla liikennettä. Riippuukin laitteesta kuinka häiritsevää tämä pätkiminen on. Joissain laitteissa on triple watch (kolmen kanavan seuranta) tai skannaus (useamman kanavan selaus), mutta nämä eivät mielestäni ole välttämättömiä.
10    Mielellään dupleksikanavalla, jolloin liikenne kulkee molempiin suuntiin yhtä aikaa veneen ja rannikkoaseman välillä ilman tangentin käyttöä. Alusten välisesä kommunikaatiossa kanava  toimii simpleksinä.
11    Mielellään sisäänrakennettu B-luokan AIS (Automatic Identification System) ainoastaan vastaanottavana mallina tai valmius sille. AIS:n avulla on mahdollista seurata reaaliaikaisesti ympärillä olevien laivojen kursseja ja nopeuksia laajalta alueelta elektronisen merikartan yhteydessä. Joissain tilanteessa se lisää turvallisuutta. Meille ei tule tutkaa, joten tämä saattaisi tuoda lisäturvaa esim. huonolla näkyvyydellä. (Uusi AIS-standardi on IEC 62320-1, mutta vanhemman standardin ei pitäisi vaikuttaa käyttöön.)
12    Sumuäänimerkin anto automaattisesti tai käsin olisi kiva ekstra, mutta ei välttämätön.

Olihan siinä jo sitten toiveita… Kiinteästi asennettavien laitteiden hinnat ovat siinä 350 euron paikkeilla, mutta hintahaitari on melko laaja: n. 250-1000 € (03/2012). Varsinaisten laitevertailujen suorittaminen on kirjattu to-do –listalle.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Makeaa venevegeä – lettukestit veneessä

Kevätauringon myötä on ihana jo haaveilla lettukesteistä veneessä. Anoppini kikka on paistaa letut etukäteen kotona ja taitella ne puoliksi ja vielä kerran puoliksi ennen uunivuokaan latomista. Tässä muodossaan ne voidaan lämmittää foliolla peitettynä veneen uunissa. Sitten vaan viettämään kätevää ja kärytöntä lettuhetkeä. Pienelle porukalle letut paistuvat alusta asti veneessäkin. Sokeria ja hilloa on helppo säilyttää aina veneessä, mutta liitän tähän myös muutaman muun idean.


Sitruunaletut ja kuningatarrahka -reseptillä pienempikin määrä lettuja riittää täyttämään masut makoisasti. Itse en lähtisi liekittelemään mitään veneessä, mutta jos joku uskaltaa sitä harrastaa, niin mikä ettei silloin tekisi myös crepes suzettea alkuperäisen ohjeen mukaan. Oma soveltava ohjeeni perustuu suomalaiseen tyyliin paistettuihin lettuihin, mutta säilyttää ranskalaisuutta letun täytteessä. Viimeisenä on vielä pari muuta ideaa lettujen lisukkeiksi.


Lettutaikinan perusohje
4 dl maitoa
½ tl suolaa
n.1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sulatettua margariinia
1-2 kananmunaa

Sitruunaletut (kuva: Yhteishyvä - ruoka)
Sitruunaletut ja kuningatarrahka
2 rkl sitruunamehua
4 dl rasvatonta maitoa
2 rkl sokeria ¼ tl suolaa
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl raastettua sitruunankuorta

 Kuningatarrahka
2 prk vaniljarahkaa
1 prk kuningatarsosetta (Piltti/Bona)

1. Pese sitruuna, raasta sen kuorta ja purista siitä mehua.
2. Sekoita kulhossa keskenään maito, sitruunamehu, sokeri, suola, munat ja lopuksi vehnäjauho.
3. Lisää sitruunan kuoriraaste taikinaan viimeisenä.
4. Anna turvota noin 20 minuuttia.
5. Paista letut tilkassa margariinia
6. Sekoita kuningatarsose vaniljarahkaan ja tarjoa lettujen kanssa. Tällä ohjeella rahkatäytettä tulee reilusti suhteessa sitruunalettujen määrään.


Letut Suzette
1 annos peruslettutaikinaa

Täyte
75 g voita
1 dl tomusokeria
2 tl appelsiininkuoriraastetta
1 rkl appelsiinitäysmehua
noin ½ dl Grand Marnier tai Cointreau –sitruslikööriä

Pehmennyttä vaniljajäätelöä, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tai kermavaahtoa

1. Tee lettutaikina, anna sen turvota n. 20 min.
2. Valmista täyte: pehmitä voi ja sekoita joukkoon sokeri, appelsiininkuori ja –mehu sekä likööri.
3. Paista letut pannulla.
4. Levitä hieman täytettä jokaiselle vähän jäähtyneelle letulle ja taita ne kahteen tai neljään osaan.
5. Tarjoa letut lämpiminä jäätelön, vaahdotetun vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera. Päälle voi siivilöidä vielä kevyen lumisateen tomusokerilla ja koristella annoksen raastetun appelsiinin kuorituilla lohkoilla.


Muita lettujen lisukkeita
Tuoremarjat jäätelöllä
Lapsuudenkodissani käytettiin harvoin tavallista hilloa. Sen sijaan tuoreista tai pakastemarjoista tehtiin sokeroitua survosta, johon sekoitettiin pala vaniljajäätelöä. Lettujen kanssa tämä oli suurta herkkua.

Nopeat appelsiiniletut
Appelsiinimarmeladista saa letuille sopivaa lisuketta (4:lle) keittämällä kattilassa 1dl marmeladia ja 1 dl appelsiinimehua miedolla lämmöllä noin 5 min. Happamanmakean appelsiinin kaveriksi sopii vispautuva vaniljakastike, kermavaahto tai jäätelö.


Appelsiiniletut (kuva: Pirkka.fi)

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Milloin purjevene väistää konealuksia?

Muistelin saaristolaivurikurssiin oppimäärään sisältyviä veneliikenteen säädöksiä ja päätin kerätä itselleni koosteen niistä erityistilanteista, jolloin purjevene väistää konealusta. Lähtökohtana on tietenkin se, että konealus on velvoitettu väistämään purjealusta kansainvälisten meriteiden sääntöjen mukaisesti. Ei ole kuitenkaan sääntöjä ilman poikkeuksia, ja niitä poikkeuksia löytyy etenkin saaristoympäristöön useita.


Kansainvälisten meriteiden sääntöjen mukaan (II osasto, 18 sääntö alusten keskinäisistä velvollisuuksista + I osasto 9 sääntö ahtaista kulkuväylistä + 10 sääntö reittijakojärjestelmistä) purjeveneen on väistettävä…

1. ohjailukyvytöntä alusta
Alus voi olla ohjailukyvytön esimerkiksi jos sen peräsinkoneisto on rikki, eikä se pysty itse väistämään.

Kansallisten sisävesisääntöjen (3 luku 9§) mukaan lossin on käytettävä ohjailukyvyttömän aluksen päivämerkkejä (kaksi mustaa palloa). Tämä tarkoittaa, että lossi katsotaan ohjailukyvyttömäksi alukseksi, vaikka sillä on mahdollisuus pysähtyä ja lähteä liikkeelle. Lossin väistämisestä on ilmeisesti ollut epäselvyyttä, mutta ainakin meille opetettiin saaristolaivurikurssilla, että lossia on väistettävä. Väistämismotivaatiota lisää lossin kolossaalisen koon ohella myös vaara tarttua omasta potkuristaan tai kölistään kiinni lossin edessä ja takana lähelle veden pintaa nousevaan vaijeriin.


2. alusta jonka ohjailukyky on rajoitettu
Tällä tarkoitetaan alusta, joka työnsä luonteen rajoittaman ohjailukyvyn takia ei voi ohjailla näiden sääntöjen mukaan, eikä siksi kykene väistämään muita aluksia.

Mm. seuraavissa tilanteissa aluksen ohjailukyky on rajoitettu:
- laskee, huoltaa tai nostaa merimerkkiä, vedenalaista kaapelia tai putkijohtoa
- suorittaa ruoppausta, merenmittausta tai vedenalaista työtä
- suorittaa kulussa ollessaan henkilöiden, muonan tai lastin siirtoa
- suorittaa miinanraivausta
- suorittaa hinausta, joka on sen tyyppistä, että sekä hinaavan että hinattavan aluksen kyky poiketa suunnastaan on tuntuvasti rajoitettu.

( Miinanraivaajille sekä ruoppaaville ja hinaaville aluksille on vielä omat päivämerkkinsä ja valotunnuksensa. Sukellustyötä tehtäessä on käytettävä A-lippua.)


3. alusta joka harjoittaa kalastusta
Poikkeuksena reittijakojärjestelmässä tai ahtaissa kulkuväylissä (esim. ahtaalla saariston alueella) kalastusta harjoittava alus ei saa estää toisten alusten kulkua.




4. alusta jonka liikkumista rajoittaa sen syväys
Kyseessä on siis konealus, jonka syväys käytettävän kulkuveden syvyyteen ja leveyteen nähden rajoittaa sen kykyä poiketa suunnastaan.








5. suurempia aluksia ahtaissa kulkuväylissä
Pituudeltaan alle 20 m alus tai purjealus ei saa estää sellaisen aluksen kulkua, joka voi navigoida turvallisesti vain itse ahtaassa kulkuväylässä.”

Ahtaiksi kulkuväyliksi katsotaan mm. kapeahkoväyläinen saaristomme, kauppamerenkulun väylät, vilkkaat risteykset sekä reittijakojärjestelmä. Käytännössä siis purjevene väistää isoja aluksia riippumatta siitä, ovatko ne ammattimaisessa liikenteessä vai ei.


6. konealuksia reittijakojärjestelmässä
Pituudeltaan alle 20 m alus tai purjealus ei saa estää liikennekaistaa käyttävän konealuksen turvallista kulkua.


Lisäksi Suomen aluevesillä (mm saaristossamme) on noudatettava kansallisia sisävesisääntöjä, joiden mukaan…

7. pieni (< 7 m) purjevene väistää suurempia (> 12 m) aluksia
Pituudeltaan alle 7 m purjeveneen on väylillä liikkuessaan pystyteltävä, mikäli mahdollista, poissa yli 12 m pituisten alusten tieltä. (2 luku 5 §)


Tapaus vesibussit
Mitä tulee sitten kahnauksiin helsinkiläisten vesibussikuskien kanssa, niin en löytänyt säännöistä sellaista kohtaa, joka vapauttaisi yli tai alle 20 metrisen vesibussin velvollisuudestaan väistää purjeeneitä. Toki ne liikennöivät vilkkailla väylillä ja saaristossa, mutta tuskin niillä on esim. syväyksensä vuoksi ongelmaa ”navigoida turvallisesti vain itse ahtaassa kulkuväylässä”. Ammattiliikenteen harjoittaminen ei sinänsä oikeuta poikkeamiseen perusväistämissäännöistä, eli konealuksen tulisi väistää purjealusta.


Tiivistettynä
Alle 20 metrisellä purjeveneellä liikkuva saaristopurjehtija väistää siis isompiaan ja niitä, jotka osoittavat (päivämerkein/valotunnuksin) ohjailukykynsä olevan rajoittunut sekä varautuu väistämään myös kalastavia aluksia. Viimekädessä viisaampi väistää hyvien merimiestapojen mukaisesti sitä röyhkeämpääkin, vaikka väistämisvelvollisuus ei siinä tilanteessa olisi ensisijaisesti itsellä.