tiistai 28. helmikuuta 2012

Pieni säkki pahan päivän varalle

Viisas joulupukki toi meille hyvissä ajoin ensiapulaukun tulevaan veneeseen. Tämä veneilijän ensiapulaukku on vesitiivis ja kelluva. Se sisältää perustarvikkeiden lisäksi mm. punkkipihdit, kylmähauteen ja avaruuslakanan. Vaikuttaisi aika hyvältä setiltä sellaisenaankin. Pienen pullon haavanpuhdistusainetta, vähän keinoihoa ja muutamat vinyylihanskat taidan hankkia vielä tuohon täydennykseksi sekä tietysti pienen peruslääkevalikoiman. Jätetään ne hampaidenpoistopihdit ja haavanompeluneulat maailman ympäri yksinpurjehtijoille.


Veneilijän ensiapulaukun sisältö:
- Elvytyssuoja
- Avaruuslakana 140 cm x 220 cm
- Punkkiatulat
- Pinsetit
- Kylmähaude

Sidetarvikepakkaus 1:
- Laastari 19 mm x 72 mm (6)
- Laastari 6 cm x 9 cm (2)
- Sidetaitos 7,5 cm 7,5 cm steriili (5)
- Sidetaitos 10 cm x 10 cm steriili (5)
- Joustoside 8 cm x 2 m (1)
- Joustoside 10 cm x 4 m (1)
- Ihoteippi 1,25 cm x 9,1 m (1)
- Haavapyyhe (4)
- Kolmioliina, kangas (1)

Sidetarvikepakkaus 3:
- Suojaside 55 cm x 60 cm (1)
- Suojaside 30 cm x 60 cm (1)
- Kolmioliina, kuitukangas (2)
- Joustoside 10 cm x 4 m (2)


Nyt puuttuu vain taito - ne ensiapukoulutukset (EA1 ja EA2) pitäisi vielä uusia jossain vaiheessa. Viimeksi kun kävin vuonna papu kertaamassa, oli mm. elvytysrytmi ja myrkytyksen hoito-ohjeita muutettu! Vaikka sen jälkeen ei olisi näin radikaaleja muutoksia tehty, niin täytyy myöntää, että päästäni on kadonnut huolestuttava määrä aiheeseen liittyviä synaptisia yhteyksiä. Hätätilanteessa voisi olla peukku keskellä kämmentä ja mennä toinen sormi suuhun.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Venevegeä episode 2 - kätevää ruoriruokaa

Joskus on kiire päästä matkaan ja silloin on usein ruokailtava vauhdissa, toinen tassu ruorissa, pinnassa tai skuutissa. Näihin hetkiin sopii hyvin mm. ajoissa mehevöitymään kääritty wrap.


(Kuva: Yhteishyvä - ruoka)
8 kpl tortilloja

Päärooliin yksi seuraavista ruokaisista täyteaineista
- 1 purkki fetaa
- 1 pkt chevréä
- 1 purkki raejuustoa
-  400 g tuoreita herkkusieniä paistettuna

Sivurooleihin muutamaa salaattiainesta
-     ½ verkko- tai hunajamelonia
-    1 paprika suikaleina
-     kirsikkatomaatteja puolitettuina
-     1 pieni ruukku jääsalaattia

Mausteeksi muutamaa näistä
-    125 g sinihomejuustoa
-    cheddarsiivuja
-     jalopenoa siivuina
-    1 pieni shalottisipuli siivuina
-    maustekurkkua kuutioina
-   aurinkokuivattua tomaattia
-   oliivia / kapriksia

Lisäksi
-    200 g kevyt tuorejuustoa tai
   1 purkki kermaviiliä
-   1 pikkupurkki salsakastiketta


1. Pilko kaikki ainekset
2. Voitele tortillat tuorejuustolla ja/tai salsakastikkeella.
3. Laita täytteitä tortillalle ja päälle vielä tarvittaessa raita kermaviiliä.
5. Rullaa tortilla tiiviiksi kääröksi
6. Kääri rullat wrap-taskuihin tai tuorekelmuun ja anna tekeytyä viileässä noin tunnin verran.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Purjehdus seikkailuna

Tänään tuli mieleen tunnelmallinen pätkä Tove Janssonin kirjasta Muumipappa ja meri (1965), jossa Muumipappa puhkuu sitä ihanaa seikkailun odotusta, jonka tunnistan itsessäni mm. aina kun astun veneeseen tai odotan kentällä lentoa. Tällä hetkellä tuo teksti vetoaa suuresti senkin vuoksi, että olen isomman elämänmuutoksen äärellä.


"Katso venettä, katso seikkailua", hän sanoi. "Vene on aina yöllä ihmeellisen kaunis. Uusi elämä on aloitettava juuri näin: myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu."

torstai 23. helmikuuta 2012

Vähän tekstiiliurheilua alkuverryttelyksi

Tänään oli syntymäpäiväni ja sain virallisesti avata tuon suuren punaisen paperikassin, jonka kylkeä koristi notkea kissa. Ta-daa: siellä oli Puma ocean racing inshore takki! Verrattuna tavalliseen gore-tex ulkoilutakkiin täytyy kiittää Pumaa erityisesti älykkäästä hihan leikkauksesta. Käsiä saa pyörittää niin paljon kuin jaksaa, eikä takki kiristä tai nouse alareunastaan korviin. Tämä on sellainen kevyen kelin takki. Offshore takki ja muumikkaasti istuvat haalarit minulla oli jo ennestään ja ne kelpaavat vielä ihan hyvin, vaikka ruotsinlipunvärit eivät ole enää vähään aikaan olleet oikein mieleen.


Vaatehankinnat ovat aika hyvällä mallilla, koska lähes kaikkea on ollut jo pitkän aikaa. Löytyy uv-suojapaitoja, pipoja, aurinkohattuja, hanskoja, kauluri, tossuja, saappaat, shortseja, kaikenlaisia urheilupaitoja, monenlaisia fleece-pusakoita, kerrastoja ym. Hauskinta on ehkä perheen yhteneväinen navy-harmaa ranta-asukokonaisuus. Ei ainakaan pääse eksymään omasta pikkulaumastaan kovin helposti.


Pelastusliivien suhteen on tehty valinnat: paukkuliiveiksi olen hankkimassa Spinlock Deckvestin Hammer painelaukaisimella (150 N) ja hyvälle kelille kevyemmät ns raatoliivit, todennäköisesti Balticin Dinghy Pro:n (50 N). Koska meillä on jo ennestään vanhoja liivejä kaapeissa, hankin nämä uudet vasta kun vene on vesillä.
Spinlock Deckvest
Baltic Dinghy Pro

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Veneprojektin kuulumisia

Veneen piirustukset alkavat jo rypistyä jatkuvan hypistelyn myötä. Takilan piirustuksiin tehdään vielä korjauksia Southern Sparsissa, jonka jälkeen Rogers Yacht Design voi tehdä viimeiset täsmennykset veneen rungon piirustuksiin. Sen jälkeen alkaa kilpailutus veneen rakentajista. Ehdokkaita on Englannista, Saksasta ja yksi jopa Suomesta.

Tällä hetkellä taidetaan olla jonkin verran jäljessä aikataulusta. Saa nähdä saammeko veneen loppukesästä, vai meneekö se yliaikaiseksi seuraavalle kaudelle. Ei silti, onhan tämä odotusaikakin mukavaa. Matka on tärkeä, ei ainoastaan päämäärä. Tuntuu vähän samanlaiselta kuin seikkailureissuun valmistautuminen. Tällä hetkellä fiilistellään iltaisin veneen nimi+väritys -pakettia - välillä tosissaan ja toisinaan kilpaillen siitä, kumpi saa toisen enemmän nauramaan.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Muista aina vesiliikenteessä...

Perheen urospurjehtija löytää aina näitä "hauskoja" pätkiä...
Miten sovelletaan väistämissääntöjä jos vastassa on valas?





sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Lähtökuopissa karttakaupoille

Selvitin Liikenneviraston viimeisimmästä merikarttaohjelmasta (09/2011) tärkeimpien merikarttojen seuraavien versioiden julkaisuajankohdat. Kotikontujen merikarttasarja D Turunmaan saaristo (viimeksi oikaistu 1/2010) on näemmä suunnitelmissa uusia vasta 2015-2017. Nykyinen versio kannattaa siis hankkia ja päivittää Liikenneviraston Tiedonantoja veneilijöille julkaisujen perusteella ajan tasalle. Viimeisimmän vuoden ajalta se käy helpoiten Navigaatioseuran kevättalvisin järjestämässä karttapäivitysillassa. Sellä saa korjattua huviveneilijän näkökulmasta tälle alueelle valmiiksi referoidut tiedot yhdellä kertaa omiin karttoihinsa. Karttasarjan hankinnassa ajattelin hyödyntää Stockan helmikuun kanta-asiakasedun Akateemisessa kirjakaupassa: 10 € alennus yli 50 euron ostoksesta.


Saaristomeren rannikkokarttojen 22-34 (viimeksi oikaistu 3/2009 – 6/2010) uudet versiot ovat suunnitteilla 2013, eli niitä kannattanee tässä vaiheessa vielä odottaa. Saaristolaivurikurssilla suositeltiin suurempaa aluetta kuvaavien irtokarttalehtien käyttöä, vaikka mittakaava on molemmissa sama: 1:50 000. Ainakin tuolla D-karttasarjalla alueet katkeavat hankalista kohdista. Jotenkin se karttasarja vaan tuntuu kätevämmältä. Myös reittisuunnittelussa hyödyllinen 1: 250 000 mittakaavan Saaristomeren yleiskartasta (viimeksi oikaistu 5/2010) on suunnitteilla uusi versio jo ensi vuodeksi.


Liikenneviraston merikarttaohjelman mukaan merialueiden elektroniset merikartat eivät täysin vastaa paperisia merikarttasarjoja. Ainakin mittakaavoissa on selvästi eroja, onkohan joiltain muiltakin osin?


Pohdin vähän sitäkin, että mitä tekisin meidän vanhalla ja lempeästi kellastuneella merikarttasarjalla? Olisi aika hienoa paperoida siitä reittisuunnitteluseinä, mutta kotoa ei taida nyt löytyä tarkoitukseen sopivaa seinää ilman suurempia järjestelyitä. Mieheni lapsuudenkodissa on valtavan hieno karttaseinä nuppineulaamiseen sopivalla pohjalla. Se näyttää todella pätevältä purjehtijaperheen ”komentokeskukselta”. Mietin myös mahdollisuutta päällystää vanhoilla karttalehdillä säilytyslaatikoita, jotka voisi pinota johonkin nurkkaukseen esille. Esim. parista - kolmesta pyöreästä hatturasiasta voisi saada kauniin tornin merikartta- ja mattalakkapäällystein. Annetaan asian hautua ja odottaa energisempiä (jouto-)aikoja.

Jos merikartta näyttää tältä, on aika päivittää uudempaan (kuva: Ocean Spirit)



perjantai 17. helmikuuta 2012

Venevegeä episode 1 - Välimeren makuja

Kokeilin kotiuunin grillivastuksen lämmössä tällaista kesäherkkua. Annoksesta syö masun täyteen kaksi, lisukkeena tästä riittää neljälle. Tarvikkeista jääkaappitilaa vie vain fetajuusto. Grillaamista voi yrittää veneen uunissa tai mahdollisessa saarigrillissä. Kesägerbiilien ja konamuisojen käristäminen onnistuu kelvollisesti paistinpannullakin, joskin maku ei ole aivan sama. Tämän kanssa voi tarjota esim. kasvispihvejä, röstiperunaa, uutta perunaa, ihanaa leipää tai eläinten kudoksia oman makunsa mukaan. Suolaahan tästä kertyy, mutta eikös sitä hikoilla kesäauringossa poiskin?



Grillattua munakoisoa ja kesäkurpitsaa mintulla, rusinoilla ja pinjansiemenillä

1 pienehkö munakoiso
1 pienehkö kesäkurpitsa
½-1 tl suolaa
mustapippuria
½ ruukkua minttua
½ dl keltaisia rusinoita
½ dl pinjansiemeniä
150 g fetajuustoa (esim. Arlan Apetina oli hyvää ja pakkaus näpsän pieni)
Oliiviöljyä

  1. Leikkaa munakoiso ja kesäkurpitsa ½ cm paksuiksi viipaleiksi ja sivele ne kevyesti öljyllä molemmin puolin.
  2. Suolaa ja pippuroi viipaleet.
  3. Grillaa viipaleita 2-3 min puolta kohti tai kunnes ne saavat kauniin värin.
  4. Asettele lämpimät viipaleet vadille ja murenna päälle feta.
  5. Paahda pinjansiemenet pannulla ja lisää ne viipaleiden päälle rusinoiden ja mintunlehtien kanssa.
  6. Viimeistele sormisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Vuorovesipurjehdusta kartalla

Meneillään oleva rannikkolaivurikurssi on edennyt avaamaan vuorovesilaskujen saloja. Vuorovesi on aivan luonnollinen ilmiö tällä planeetalla. Itämeri, Välimeri, Mustameri ja Punainen meri ovat siinä mielessä onnekkaita luonnottomuuksia, että suljettuina merialtaina niiden vuorovesi-ilmiö jää merkityksettömäksi. Voin vain kuvitella millaista purjehtiminen kivikkoisissa saaristoissamme olisi, jos vedenkorkeus vielä vaihtelisi metritolkulla.  


Vuorovesi vaikuttaa purjehtimiseen käytännössä kahdella tavalla. Ensinnäkin rannikoilla vedenkorkeuden vaihtelu voi vaikuttaa siihen, milloin kölin alla on riittävästi vettä tietyillä reiteillä, esimerkiksi satamaan ja pois. Tämä on laskettavissa vuorovesitaulukoiden avulla nopeilla ja yksinkertaisilla yhteen- ja vähennyslaskuilla. No problem.


Toisekseen vuorovesi aiheuttaa virtauksia, jotka on otettava huomioon veneen ohjailussa avomerelläkin. Virtausten suunnan ja nopeuden laskennallinen huomioiminen tuottaakin sitten vähän enemmän puuhastelua.

1.      Katsotaan kartalta aluksen sijaintia lähin vinoneliön kirjaintunnus, jota tarvitaan myöhemmin merikarttaan merkityn virrannopeuksista kertovan taulukon oikean sarakkeen valintaan.
2.      Katsotaan vuorovesikalenterista halutun ajankohdan (päivämäärä) kohdalta halutun kellonajan molemmin puolin taulukoidut kellonajat ja vedenkorkeudet. Päätellään kumpi korkeuksista on ylävesi (HW) ja kumpi alavesi (LW).
3.      Lasketaan vedenkorkeuden muutos eli Range: R = HW-LW =  x m
4.      Verrataan Rangea kantasataman vuorovesikäyrän (vuorovesikalenterissa) yhteydessä ilmoitettuun MRS (Mean Range Spring, eli tulvavuoksen keskikorkeusarvo) ja MRN (Mean Range Neap, eli vajaavuoksen keskikorkeusarvo) arvoihin ja päätellään kuin Sherlock Holmes kumpaa lukua lähempänä Range on. Ollaanko siis Springissä vai Neapissä?
5.    Lasketaan aikaero HW:n (yläveden) ja halutun kellonajan välillä. Näin saadaan tilanneaika suhteessa HW:hen, esim. 2 h after HW.
6.     Katsotaan merikartan vuorovesitaulukosta virran suunta sarakkeesta, jossa on sijaintia lähin vinoneliöön merkitty kirjain ja riviltä, joka vastaa aikaa suhteessa yläveteen (esim. 2 h after HW). Esim. DIR 263°.
7.      Katsotaan merikartan vuorovesitaulukosta virran keskimääräinen nopeus: VNn Neap (Np) -sarakkeesta tai VNs Spring (Sp) -sarakkeesta sen mukaan kumman vaiheessa 4 määriteltiin olevan lähempänä.
8.      Interpoloidaan virran todellinen nopeus: VN = R/ MRN (tai MRS)  x VNn (tai VNs) = x kn                                         
9.     Nyt meillä on siis virtavektorin pituus (VN= x kn) ja virtavektorin suunta (DIR = x°)


Hengästyttääkö? Tämä oli vasta pohjatyö, jonka jälkeen aloitetaan vektorilaskenta kartalla, eli piirretään reittiviivalle virtakolmio ja lasketaan sen perusteella korjaukset ohjattavaan kompassisuuntaan. Todellisuudessa virtausten suunta ja nopeus muuttuu koko ajan, mikä tarkoittaa jatkuvaa virran suunnan ja nopeuden laskentaa ja yhä uusia virtakolmioita kartalle. Lisäksi pitäisi korjata laskennallisesti tuulen sorron vaikutukset kompassisuuntaan. Niin ja todellisuudessa ehkä luovitaan siksakkia…


Tällä hetkellä on mielessä vain yksi kysymys: missä vaiheessa ehtii bongaamaan pyöriäisiä ja juomaan ne pullakaffet? Jos kukaan ei osaa kysymykseeni vastata, pysyttelen ainakin lähivuosina mielelläni näissä luonnottomissa merialtaissa, joissa vuorovesi-ilmiötä ei tarvitse huomioida. Ehkä tuohon laskemiseen tulee sitten jossain vaiheessa rutiinia tai löydän jonkun laskentaohjelmiston.


maanantai 6. helmikuuta 2012

Purjehdusdokkari telkussa

Huomenna (tiistaina 7.2.) esitetään AVAlla klo:20.00 dokkari 16-vuotiaasta aussitytöstä, joka purjehti yksin planeettamme ympäri. AVA Dokumentti: Jessica Watson - Kohti Unelmaa .

AVA Dokumentti: Jessica Watson - Kohti unelmaa
Kuva: Telkku.com

Tuo on ihan pakko katsoa. Näin nuoren ihmisen kohdalla voi vain ihmetellä mikä motivoi tällaisen mittakaavan seikkailuun. Tästä ei ole montaa viikkoa, kun telkusta tuli dokkari englantilaisen17-vuotiaan Mike Perhamin maailmanympäripurjehduksesta, jonka aikana sattui ja tapahtui kaikkea mahdollista. Ne olisivat olleet hurjia tilanteita kokeneen aikuisenkin käsiteltäväksi. Sielultani semisti kukkahattutätinä olen hieman huolissani näiden "ikimuistoisten seikkailujen" jättämistä jäljistä, vaikka onnistuessaan ne varmasti luovat roimasti itseluottamustakin. Löisin melkein vetoa, että jossain valmistellaan 15-vuotiasta lasta jo matkaan...

Edit 12.2.2012
Oilipa hieno dokumentti ja itselleni jäi sellainen tunne, että Jessica taisi olla syntynyt seikkailijaksi. Sinä on käsittämättömän päättäväinen, sisukas ja kylmähermoinen tyttö ja uskomaton tarina. Tavallaan ihailen Jessican vanhempia, jotka kunnioittivat Jessican autonomiaa ja epäitsekkäästi antoivat ikäisekseen kypsän tyttärensä toteuttaa vaarallisen unelmansa. Itse olisin ajatellut, että elämä on ainutlaatuinen ja samalla hauras. Tieten tahtoen sitä ei kannata vaarantaa liian suurissa seikkailuissa.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Shangri-La löytyy purjeveneestä

Katsoin viime talvena James Hiltonin romaaniin "Sininen kuu" perustuvan elokuvan: Lost horizon (1933).  Hilton loi tarinaansa varten fiktiivisen onnen tyyssijan, Shangri-Lan, joka sijoitettiin Himalajan vuoristoon. Myöhemmin Shangri-Lasta tuli legenda, synonyymi paikalle, jossa elämä on harmonista ja absoluuttisen onnellista. Jotkin Kiinan vuoristoalueet, Tiibet ja Bhutan kilpailevat Shangri-Lan maineesta yhtä innokkaasti kuin Suomi muutamien muiden kanssa alkuperäisestä joulupukista.


Kun oikein pohdin, niin elämän suurimmat onnen hetket ovat olleet läheisen ihmisen kanssa jaettuja hiljaisia, kiireettömiä ja levollisia tuokioita lähellä luontoa. Parhaimmistoon kuuluu levähdys tuulisella tulivuoren harjanteella pitkän kiipeämisen jälkeen luonnonvoimia ja suuruutta ihmetellen. Myös kaikki sademetsäreissut ovat tuottaneet ikimuistoisia elämyksiä siitä, että tämän onnellisempi ei voisi enää mitenkään olla. Sademetsään ja vuorille on pitkä matka, mutta onneksi oman elämän Shangri-La pakahduttavan onnellisine tuokioineen löytyy lähempää  – veneestä saaristovesillä.


Purjehtiminen voi toimintana merkitä yhdelle urheilua, toiselle elämää merten karavaanarina, kolmannelle yhteisöllistä luonnonläheistä harrastusta ja neljännelle jotain ihan muuta. Mikään merkitys ei tietenkään ole toista arvokkaampi, jos toiminta on ihmiselle itselleen tärkeä. Itselleni purjehduksella on monia merkityksiä, joista päällimmäisenä näin talviaikaan on mielessä eskapismi – pako arjen kuvioista pieneen veneeseen, jossa elämä kutistuu karsien kaiken turhan ja jättäen jäljelle vai kauneimman. Kaukana kavala maailma ja edessä pieni meriseikkailu. Samalla se on voimakas esteettinen elämys saaristossa, joka voisi olla Björn Weckströmin veistämä moderni taideteos bonsai-puilla koristeltuna.


Siinä sitä sitten puuhastellaan yhdessä, jaetaan kokemus, jutellaan jos jaksetaan tai ollaan hiljaa. Tuuli tuivertaa tukkaa ja aurinko lämmittää, jos on lämmittääkseen, ja jos ei lämmitä, niin sekin on ihan ok. Sisätyöläinen on sääoloille ja meren tuoksuille altistuttuaan äkkiä niin unihiekassa, että nukkumisestakin tulee uudenlainen nautinto. Kaikki ruoka maistuu merellä taivaalliselle ja kuppi kaffetta pullan tai suklaan kanssa…mmm… se vasta on jotain! Puolivaloisana kesäyönä meri loiskii vasten veneen kylkeä ja jonkun köydet kilkattavat ajoittain vaimeasti mastoon. Aamuisin paistaa aurinko. Jos sattuu satamaan, on se ihana tekosyy kääriytyä punkkaan lukemaan jotain suloista. Jos jotain tuohon ihanuuteen toivoisi lisää, niin pyöriäisiä olisi kiva bongata nykyistä enemmän. Tähän mennessä saldo on *hih* muutama hylje.